Taidetehtaalla näin tällaisenkin hienon liikeidean: paikallisen ravintolan kärry kiersi myymässä myyjille soppaa ja pullaa. Asiakaskunta oli taattu.
Yleiskuva Porvoon Taidetehtaan joulumyyjäisistä:
Yleiskuva Mäntsälän Saaren kartanon joulumyyjäisistä:
Saaren kartanolla oli myyjäisten lisäksi joulumetsä, eräänlainen kotieläinnäyttely. Oli ankkaa ja aasia, pupua, vasikkaa ja lammasta. Fotogeneettisimpiä katseenvangitsijoita saattoivat olla alpakat.
Omista kasvihuoneista oli saatu upeat ja omaperäiset joulukoristeet. Ja olihan siellä niitä joulukukkia myynnissäkin. Joulutähtiäkin niin monta eri väriä, etten ollut tiennyt olevankaan, ja toinen toistaan upeampia tietysti.
Huolimatta siitä, että kohtalo ystävättärien hahmossa viekotteli minut moisille tilpehöörikarnevaaleille, onnistuin rajoittamaan ostokseni kulutustavaroihin. Elintarvikkeita ja kynttilöitä. En kuunnellut pellavatekstiilien houkutushuutoja. Hyvä minä!
Joulumyyjäiset ovat ihania! Yritän myös olla ostamatta mitään turhuuksia, vaikka kaikki kaunis ja kimmeltävä houkuttaa. Syötävät ja poltettavat jutut yleensä itselleni sallin!
VastaaPoistaMinulla ei ehkä ole meneillään kauhean ostavainen kausi elämässä, siksi tämä onnistui aika helposti.
PoistaIhan helpoo, kun on selkäranka ;)
VastaaPoistaAika monella on sen verran skolioosia, että joskus vähän sortuu...
PoistaNo mutta AAWWW täytyy sanoa itsekin. :) Siis ihania pikkukiviä silmineen.
VastaaPoistaJa niitä oli koko pöydällinen siellä killittämässä ohikulkijoita "ota minut mukaan" -katseellaan!
PoistaHymyilytti noi pikkukivet. Itsehän uskon, että kivet ovat eläviä, mutta niitä on yleensä vaikea katsoa suoraan silmiin :).
VastaaPoistaJa alpakka…….. mulla on salainen haave. Tai ei niin salainenkaan. Haluan ystäväkseni alpakan, tai monta niitä kai pitää olla… Olen kerran jopa soittanut yhdelle alpakkaterapeutille ja vähän kysellyt, miten se alpakkaterapia oikein toimii. Pitänee tehdä alpakka-aarrekartta :).
Kivien elävyydestähän on olemassa mielenkiintoisia ajatuksia! Kuten filosofi Friedrich Schellingillä (1775-1854): "Elämä uinuu kivessä, herää kasvissa, liikkuu eläimessä ja ajattelee ihmisessä." Tässä muodossa ajatus esiintyy Axel Fredenholminin tekstissä.
PoistaSiis Fredenholmin, tietysti!
PoistaMielenkiintoinen ja kaunis ajatus. Jo ihan pienenä tyttönä silittelin kiviä ja "tunsin" niiden sykkivän ja hengittävän. Se usko on säilynyt läpi elämän.
PoistaAlpakka piti sellaista märisevää ääntä niin kuin pikkukakara jolla on kurja olo. Siihen kestää varmaan vähän aikaa tottua ennen kuin uskoo, että otus on silti ihan tyytyväinen, ihmiskorva vain tulkitsee äänen väärin.
PoistaMonenlaista on myyjäisissä tarjolla. Minulta on jäänyt kokonaan myyjäiset väliin nyt joulun alla. Mistä lie johtunut. Muutenkin on kaikki vielä ajatulksen varassa, mutta kyll äse joulu minullekin tulee, Tottakai.
VastaaPoistaOikein hyvää tätä viimeistä viikkoa ennen joulua
Kiitos samoin, mummeli!
PoistaAlpakka on söpö!
VastaaPoistaOn! Ja aika pieni. Silti jotkut katsojat luulivat sitä laamaksi tai jopa kameliksi.
PoistaAlpakoilla on kuulemma omat agility-kisansa. Varmasti aikamoista nähtävää:)
VastaaPoistaNe ovatkin takuulla tosi agiileja, vai mikähän se sana olisi :)
PoistaTilpehöörikarnevaaleilla jos sortuukin pellavajutskiin, niin aina voi ajatella että tuli kannatettua pientä käsityöyrittäjää! Minulla on onneksi (?) sellainen piirre moisilla markkinoilla, että minusta tulee entistä pihimpi... Useimmiten tulen pois tyhjin käsin, ja sekin jotenkin nolottaa. Mietin, että olenkohan minä koskaan rapsuttanut alpakkaa, en vissiin. Tilanne täytyy korjata!
VastaaPoistaMinä en uskaltanut rapsuttaa tuon kuvassa näkyvän beibialpakan äitiä, vaikka se pyysi! Kun vieressä oli kyltti, missä oli niin hauskasti muotoiltu varoitus: Älä työnnä sormiasi aitaukseen, voimme luulla niitä porkkanoiksi!
PoistaVoi sentään, eivätkö ne pellavat puhuneet samaa kieltä kanssasi vaiko eivät huutaneet tarpeeksi kovalla äänellä? Ei vaiskaan, hyvä sinä! Itsekin ihan jo ihmettelen, että joulu senkun lähestyy eikä meikäläistä saa mikään tavara nalkkiin ;).
VastaaPoistaYleensä en ole hirveän ostohimoinen, mutta on joitain tavaroita joita kuvittelen aina tarvitsevani. Teepannut ja pellavatekstiilit esimerkiksi. Mutta nuo myyjäiset olivat aika helppoja.
PoistaOlen opetellut esittämään itselleni kysymyksen:"tarvitsenko tätä todella?" Jos vastaus on kielteinen, en osta. Vaatii kyllä toisinaan uusinta kysymyksen, mutta harjoittelusta on ollut hyötyä. Myyjäisissä on toki paljon käden tuotteita, mutta tarvitseeko ihminen joka vuosi uusia joulu koristeita. Ei, parempi ylläpitää vaikkapa perinteitä ja nostaa esille niitä vanhoja tuttuja.
VastaaPoistaMinä olen viimeksi tänään kysynyt itseltäni: "kuinka monta teepannua ihminen todella tarvitsee?"
PoistaEn sitten ostanut sitäkään, mutta kyllä se oli söpö!
Asioita, joita todella tarvitsee, on yllättävän vähän.
Ihania kuvia ja tunnelmia. Joulumyyjäiset ihania ja Porvoon Taidetehdas hieno paikka. Meidän tytöt käyvät siellä jo kolmatta vuotta askartelukerhossa. <3
VastaaPoistaTunnelmallista joulunaikaa. :)
Kiitos, Tiia K!
PoistaLuulisi, että pannunalusen ostaminen olisi pieni synti. Mutta ehkä on parasta pitää nollalinja, ettei ala lipsua.
VastaaPoistaKaikki aina puhuvat kirpparivaatteista. Niitä minäkin tahtoisin ostaa. Mutta miten saatte niistä pois pesuaineiden yms. HAJUT? Tuoksuiksi niitä kai sanotaan, mutta minun on mahdotonta käyttää noita löyhkääviä vaatteita.
VastaaPoistaSain kerran parfyymit pois ihanasta villavaatteesta tuulettamalla sitä vuoden ulkona. Mutta varmaan tähän on keksitty parempiakin konsteja?
VastaaPoista