Sika tunnistaa korkeintaan kolmekymmentä lajitoveriaan. Sikalaumassa onkin yleensä alle kaksikymmentä jäsentä. Ryhmän jäsenten välillä on kiinteät sosiaaliset siteet. Sikalassa siat joutuvat suuriin ryhmiin ja ahtaisiin oloihin. Tappeluja arvojärjestyksestä syntyy, kun ryhmään tuodaan vieraita sikoja. Luonnossa sikojen sosiaaliset suhteet muodostuvat jo nuorena, eikä välienselvittelyjä yleensä tarvita.
Sika käyttää suuren osan vuorokaudesta ravinnonhaussa, kuljeskellen, tonkien ja tutkien ympäristöään. Sillä on sisäsyntyinen tarve käyttäytyä näin, eikä se tarve vankeudessa mihinkään häviä.
Jos ravintoa riittää, emakot voivat saada luonnossa kaksikin pahnuetta vuodessa. Porsaita syntyy luonnonoloissa yleensä 5-6 kerrallaan. Tuotanto-oloissa pahnueen koko on toistakymmentä porsasta; näistä tosin tavallisesti osa kuolee ennen vieroitusta.
 |
| kuva: Stephen & Claire Farnsworth / Flickr |
Kun tiine emakko tuntee aikansa lähestyvän, se lähtee ryhmästä ja rakentaa rauhalliseen paikkaan suuren pesän. Pesän suojassa se synnyttää porsaansa ja imettää niitä. Viikon-parin ikäisinä porsaat osaavat jo käyttäytyä sen verran, että emo tuo ne laumaan ja esittelee ne tädeille ja serkuille. Pikkupossut oppivat oman paikkansa ryhmän jäseninä. Emo imettää possuja 13 - 17 viikkoa. Tuotantosikaloissa porsaat vieroitetaan 4-5-viikkoisina ja emakko tiineytetään uudelleen viikon kuluttua vieroituksesta.
Sialla ei ole hikirauhasia, joten se viilentää itseään rypemällä mudassa. Mutakerros myös suojaa sen ihoa. Sika on siisti eläin, ja sillä on tarve erottaa toisistaan nukkuma-, ulkoilu- ja ulostamisalueet. Tuotanto-oloissa tähän ei yleensä ole mahdollisuutta, ja ainoa rypemismahdollisuus on vessa. Sialle tämä aiheuttaa stressiä. Aiheuttaisi minullekin.
 |
| kuva: Wikipedia |
Lisää tietoa tämän hurmaavan, siistin ja viisaan eläimen luonnollisesta käyttäytymisestä saat eläintieto.fi -sivuilta.
 |
| tiineitä emakkoja, kuva: Wikipedia Emakolla on tarve vetäytyä ryhmästä ja rakentaa pesä. |
 |
| porsinut emakko, kuva: Wikimedia Emakkoa saa Suomessa pitää tässä häkissä koko imetyksen ajan. |
 |
| kuva: Dimitri dF / Flickr |
Sikojen tuotanto-oloissa on joitain puutteita, joiden takia en halua tukea niiden tehotuotantoa. Enpä nyt kerro tässä tarkemmin, ettei mene ruokahalu. Mutta eläinrakkaus ei ole ainoa syy katsoa mitä suuhunsa pistää. Tanskalaisille possuille esimerkiksi syötetään rehun mukana ronskisti antibiootteja. Näin synnytetään antibiootteja sietäviä bakteerikantoja. Tanskassa teurastamoon tuotavista sioista jo 88% kantaa MRSA-sairaalabakteeria. Tämä on huomattava terveysriski sikäläisille siantuottajille.
Mutta on se tanskalainen kinkku silti varmaan ihan kiva. Ja sehän on niin halpakin!
Ajattelin tilata puolikkaan sian ensi jouluksi. Kun varaan sen huhtikuuhun mennessä, se saa laiduntaa kesän ulkosalla, arvatenkin yhdessä toisen puolikkaansa kanssa, ja laitetaan lihoiksi marraskuussa. Laidunsikaa saa tilata osoitteesta http://www.vuonohevonen.com/ . Kun joku aika sitten soitin Maaritille, hän mainitsi, että pakkasessa olisi kyllä vielä kolme kinkkua ynnä muita laidunpossun paloja. Nouto Yli-Tokon tilalta Forssasta, vai Tammelaakohan se on.
Älä sinä kuitenkaan varaa ensi syksyn laidunsikaa ihan vielä, sillä tila on siirtymässä luomuun, ja työn alla on siirtymäkauden säädösten selvittely ennen kuin tiedetään, mistä possuja saa ensi kesäksi ottaa kasvamaan.
Odota nyt ainakin, että minä ehdin tilata ensin.
Kiitos tästä mielenkiintoisesta ja valaisevasta postauksesta
VastaaPoistaKiitos, Anni :)
PoistaMinä en suostu ostamaan meille broileria enkä possua just noista tuotannollisista syistä... No joo, jos tarkkoja ollaan, niin ostan mä välillä makkaraa tai nakkeja, ja apua sentään, myös leivän päälle kinkkua muulle perheelle, ja onhan niissä sitä possua juurikin. Broilerissa on ihan täyskieltäytyminen. (Itse en syö leivän päällä makkaroita tms, mutta joskus harvoin jonkun nakin palasen keitossa.) Jouluna mun on pakko suostua kinkun hankintaan, koska kaikki muut meillä sitä syö. Mä syön lihaa hyvin harvoin ja se on sit yleensä nautaa ja mieluiten luomuna (eli suomeksi sanottuna luomujauhelihaa, kalliimpia lihanpalasia en ostele).
VastaaPoistaMinusta on kyllä täysin käsittämätöntä tuo, miten sikoja saa pitää tuollasissa tiloissa. Mä joskus kirjoitin blogissa vähän narinaa lihan tuotantoa vastaan, ja siellä joku sikatilallinen vakuutteli, miten hyvin hoidettuja heidän possut on... varmaan lain mukaan joo, mutta mua ei saa koskaan ikinä millään konstilla vakuuttuneeksi, että tuollanen elämä on sialle hyvää elämää. Siis oikeesti, ihan itkettää kattoa noita äitisikoja kapoisissa rautahäkeissään. Voi herranjestas sentään. Mä en oikeesti tajua, miten ihmiset kykenee tekemään työtä, jossa ne kattelee päivästä toiseen noita kärsiviä elikoita. =(
Noh, olen ollut tehosikalalla töissä ja opintojeni yhteydessä menen sinne uudestaan. Kykenen töihin suhtautumalla possuihin mahdollisimman empaattisesti ja yksilöinä. Tehosikaloissakin on eroja. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sioilla on huomattavasti enemmä tilaa kuin Tanskassa ja Saksassa. Se näkyy sitten terveempänä käytöksenä. Saksassahan saparoiden poisto on yleistä samoin antibioottilääkitys ennaltaehkäisevänä. Pohjoismaissa molemmat ovat kiellettyjä. Minun harjoittelupaikassani porsivat emakot eivät ole häkeissä, vaan omassa karsinassaan. Porsaat pääsevät nurkkaukseensa lämpölampun alle nukkumaan ja oleilemaan, sinne ei emakolla ole asiaa. Usein porsaat kuitenkin nukkuvat emonsa päällä. Heillä on emokontakti. Porsaat ja emakko saavat minusta kuitenkin jollain tavalla toteuttaa lajinmukaista käytöstä, vaikkakin ne vieroitetaan jo liian aikaisin neliviikkoisena. Ja tila on luonnollisesti aivan liian pieni. Vieroitetut porsaat, sisarusparvi jatkaa eloaan siihen saakka kunnes ne siirtyvät joko teuraskassikakarsinaan tai eloemakkokarsinaan. Siinä vaiheessa tulee laumansekoitus, joka tilalla on sujunut yllättävän hyvin. Hierarkia muotoutuu muutamassa päivässä. Sioilla on tilaa niukasti lajinmukaiseen käyttäytymisen edellytyksiin verrattuna, mutta kuitenkin he pystyvät pitämään makuupaikkansa ja vessan erillään ja itsensä puhtaina.Ruokinnassa plussaa on karkerehun tarjonta ja runsas kuivikkeiden käyttö, mitkä molemmat ovat pieniä virikkeitä muuten yksitoikkoisessa elämässä. Korvien tai saparojen purentaa en ole ko. tehosikalassa havainnut. Koen että hoitajan rooli on tehosikalassa erittäin tärkeä. Se kuinka arvokkaasti eläimet huomioi. Pienikin kontakti rapsutus sipaisu katsekontakti ja juttelu on suuri asia kahden tuhannen eläimen yksikössä. Voin kuvitella millaiset olot ovat kaikkein kurjimmissa oloissa elävillä possuilla, kun harjoittelupakkanani olevalla esimerkkitilallakaan ei kovin paljoa voi lajityypilisestä elämästä puhua.
PoistaKiitos mielenkiitoisesta postauksesta. Tuollainenhan sika on. Sika on minulle ajankohtainen monesta syystä. Otimme viime kesänä kolme possua kasvatettavaksi. Ne saivat mielestämme erinomaiset olosuhteet. Ja toteuttaa lajinmukaista elämäänsä. Oli mahtavaa seurata miten utelias ja älykäs sekä sosiaalinen sika käyttäytyy. Millainen on sen rytmi.Kuinka ratkaisee uudet tilanteet. Possuistamme tuli perheenjäseniä ja niille annettiin nimet. Ne saivat hyvän elämän, onnellisen elämän. Ja suuren aitauksen kaikenlaisine askareineen. Ruokimme possujamme vanhainkodin ruoantähteillä, litistetyllä kauralla ja alkuvaiheessa myös keitetyllä kalalla sekä karkearehulla siis ruoholla.Suosikkina kasvimaalta kitketyt vesiheinä ja savikka. Sekä rannoilta kerätty merilevä. Sadonkorjun jälkeen possumme tonkivat maan ja popsivat kestorikkakasvien juuret. Eka kolmesta possustamme, Jaksu, sai elää lokakuun loppuun. Kuoli onnellisena sämpylä suussa. Kaksi muuta saavat nauttia viimeisistä viikoistaan uuteen vuoteen saakka hyvinvoivina pahnoillaan. Vastuu oman lauman kohtalosta päättämisestä on tietty suuri, mutta asiaa helpottaa se, että olemme antaneet possuilemme hyvän ja pitkän elämän ja rakastettuina olemisen. Ja hyvän kivuttoman kuoleman onnellisen tietämättömänä sen saapumisesta. Niin, maatalousharjoittelussani kuluvan syksyn aikana olen nähnyt asian toisen puolen, norjalaisen tehosianlihantuotannon. Vaikka se on kaukana Tanskan ja varsinkin Saksan touhuista. (Häntiä ei katkaista, antibiootteja ei syötetä kasvuhormonin vaikutuksen aikaansaamiseski ja emakko saa kulkea porsaitten kanssa vapaana ilman häkkiin vangitsemista, karsinoissa on eurooppalaiseen käytäntöon verrattuna palojn tilaa ja korkeintaa 8 eläintä laumassaan ) ero vapaiden possujeni elämään on valtava. Sika on älykäs , sosiaalinen eläin. Se ansaitsee hyvän elämän ja hyvän rauhallisen kuoleman. Miksi sianliha ei voisi olla harvoin nautittava luksustuote. On mieletöntä että Suomessa teurastetaan 2 miljoonaa halvalla soijalla lihotettua sikaa lihansyöntihimomme tyydyttämiseksi. Pärjäisimme vähemmälläkin. Nyt tuli taas tällainen maratonvastaus postauksesi inspiroimana.
VastaaPoistaKiitos tästä! Sika on minunkin sydäntäni lähellä ja myös syön sitä mielelläni, mutta mieluummin jätän väliin kuin syön tehotuotettua. Monta vuotta elin pekonitta, kunnes luomupekonia alkoi saada kaupoista, ja selvisin hengissä tästäkin ankarasta koettelemuksesta.
PoistaJos meillä ei mielestämme ole varaa syödä kunniallisesti tuotettua lihaa joka päivä, syödään sitten harvemmin.
Olen nähnyt ihan vierestä kuinka emakko tekee pesää. Annoin possulle olkipaalin, mistä se otti siivuja suuhun ja vei karsinan nurkkaa. Sinne se teki pesää, ihan kuin linnutkin. Tästä Täplä-siasta on kuvakin blogipostauksessani "Olenko lihaani?!". Täplä poikasineen on jo syöty jokunen vuosi sitten, mutta sen pesäntekovietti teki minuun lähtemättömän vaikutuksen!
VastaaPoistaMinullahan on jo ammattini puolesta paljon näkemystä puolesta ja vastaan eläintuotannosta, mutta voin kyllä ihan kokemuksesta sanoa myös, ettei ne kesäpossutkaan aina niin lajinomaisesti oleskele! Mutta minun elämäntyyliini ei sovi toisten ihmisten syyllistäminen, vaikka en itse samaa mieltä asioista olisikaan!
Voi miten ihanaa, olet nähnyt sianpesän!
PoistaHarvalla on tarjota sialle ihan luonnonmukaisia olosuhteita, nehän kulkevat ravinnonhaussa jopa 2500 hehtaarin alueella! Pienemmätkin parannukset ankeisiin tehotuotanto-oloihin ovat kuitenkin tervetulleita. Kaikkien eläintenpitäjien olisi hyvä tutustua eläintensä lajityypillisiin tarpeisiin. Oppiminen ei lopu koskaan.
Just noin Marjatta. Kesäpossun pito ei ole välttämättä parempi ratkaisu kuin tehotuotanto. Sellainen ennen lähes joka tilalla käytössä ollut pieni läävä ei ole riitttävä. Possuja on oltava vähintään kaksi ja niillä iso aitaus, ahdistamaton avara sähköaitaus, eikä mikään trukkilavoista tehty, missä näköyhteys ulkomaailmaan on rajoitettu. Possujen pitää saada kunnolla juosta,telmiä ja tonkia. Oma suojaisa makuupaikka, oma vessa ja rypemiskuoppa on löydyttävä. Aitaus on silloin riittävän iso kun siinä on loppukesälläkin tonkimattomia alueita. Meillä vessaan aitauksen yhteen nurkkaan kerääntyneet sonnat kerättiin viikoittain ja vietiin kompostoitumaan. Sika-aitauksemme ei haissut merkittävästi. Possuilla on koko ajan oltava tekemistä ja possunhoitajalla aikaa possuille. Kesäpossujen pito on täysipäiväistä, mutta palkitsevaa työtä. Siinä ei muuten työtunteja lasketa :)
PoistaSiis tarkoitin että Marketta ei Marjatta kuten kirjoitin :)
PoistaPienenä tyttönä olen viettänyt aika paljon aikaa sukulaisteni sikalassa, ja joutunut osalliseksi vähän vahingossa poikimiseenkin (tästä kokemuksesta olen muuten jälkeenpäin hirveän ylpeä!). Se oli 80-90 -luvun mittapuulla ehkä suuri sikala, mutta jäi sitten kyllä ajan saatossa suurempien sikaloiden jalkoihin. Nykyisellä mittapuulla se taas olikin aika pieni sikala. Mutta asiaan...Eläinrakkaana pikkutyttönä en silloin kauhistellut eläinten hyvinvointia tässä sikalassa. Uskon, että se oli vielä aika kaukana nykyisistä tehokasvattamoista (vaikka oli sielläkin nuo kalterit synnyttäneitä emakoita varten, jotta eivät liiskaisi possuja alleen). Toisaalta, iso ero on sitten vielä näiden ja taas kesäpossujen oloissa - kesäpossujen, (niiden joita minä olen nähnyt) eduksi.
VastaaPoistaMeillä ei ollut viime jouluna kinkkua ollenkaan, kun ei löydetty enää sellaista jota olisi voinut hyvin mielin suuhunsa laittaa - eikä traumoja jäänyt (no ehkä vähän miehelle=). Mutta niin.. ei kai siinä auta kun kuluttajina avata silmänsä sille, miten ruoka tuotetaan. Erityisesti miten _halpa_ liha tuotetaan. Vähentää määrää, ja ostaa laatua silloin kun tekee mieli lihaa ja tukea samalla niitä pienempiä tuottajia.
Uskallan sanoa, että tämä on oikea suunta.
PoistaKun emakko viettää tiineyden viimeiset viikot ja koko imetysajan tuossa häkissä suhteellisen liikkumattomana, ei mikään ihme, että häkki käy välttämättömäksi porsaiden suojelemiseksi. Jos emakko olisi päässyt normaalisti liikkumaan, sen lihakset olisivat siinä kunnossa, että se pääsisi ylös, jos sen makuulle mennessä porsas meinaa jäädä alle. Luonnollisissa oloissa emakko ei tavallisesti liiskaa porsaita alleen (eikä syö niitä).
Huh..hyvä postaus! Jukra noita kalteri possuja. "sanaton"
VastaaPoistaRuokahaluhan tuosta menee.
PoistaLehmät poikivat ja siat porsivat...
VastaaPoistaTässä blogissa siat jopa synnyttävät!
PoistaTuo, mitä Punainen Pihlaja kirjoitti lihansyömisestä, että voihan vähentää määrää ja ostaa laatua, oli ihan nappiin todettu mielestäni. Jos nyt juutalaislapsen syntymäpäivää pitää juhlia sianlihalla, niin sopii sen ainakin olla laadukasta. Ja voihan ostaa vaikka joitakin siivuja luomupossua kokonaisen kinkun asemesta?
VastaaPoistaTäsmälleen samaa mieltä! Ja olen ilokseni huomannut jo nyt kaupoissa luomujoulukinkkua siivuina pikkupakkauksessa.
PoistaJa forssalaiseen (tai tammelalaiseen) kinkkuun sit Auran Sinappia!
VastaaPoistaIlman muuta! Siirryin siihen, kun Turun sinappi lähti ulkomaille. Alakerran isäntä käyttää Savuhovin Kipu-sinappia tai kotitekoisia.
PoistaEi voi muuta sanoo, kun hyi hitto mihin eläimet meidän ihmisten takia joutuvat! Kuitenkin syön lihaa omantunnon kolkuttamatta, mutta tuollaiset kuvat aina herättää.
VastaaPoistaMinulla on vasta viime vuosina ruvennut kolkuttamaan. Ihminen on aika hyvä olemaan ajattelematta epämiellyttäviä totuuksia.
PoistaSurullista. Meidän perheen joulupöytään onkin jo vuosien ajan kuulunut luomukinkku paikalliselta luomutilalliselta.
VastaaPoistaOnneksi on niitä luomutilallisia! Nykyään maatalous on ilmeisesti aika kallis harrastus, mutta he vaan sinnikkäästi jaksavat tuottaa meille syötävää. Muuten ainakin meillä olisi aika laiha joulu.
PoistaSikojen tehotuotanto sotii melkein jokaista tässä jutussa lueteltua asiaa vastaan. Miten voi olla mahdollista että se on edelleen sallittua? Tai no, tulihan vastauskin: "Ihminen on aika hyvä olemaan ajattelematta epämiellyttäviä totuuksia".
VastaaPoistaTämä on erityisen epämiellyttävää, koska sika on älykäs ja utelias eläin ja kärsii siksi erityisen paljon vankeudesta ahtaissa, virikkeettömissä tiloissa.
PoistaPoor piggies ! They have so beautiful mouths !
VastaaPoistaHave a nice weekend :)
They are also intelligent and inquisitive, which makes the conditions in intensive meat production even harder for them.
PoistaSyitä miksi meilä ei syödä ollenkaan sikaa. Jokin aika sitten tuli telkkarista maikkarilta ohjelma Jamie Oliverin possukoulu. Siellä jossain suurin osa sioista eli ihan ulkosalla laumoissa ja porsitushäkitkin oli kielletty. Muistaakseni ohjelmassa mainittiin että EU kieltää porsitushäkkien käytön vuoteen 2014 mennessä? Tietääkseni näin ei ole tapahtunut suomessa?
VastaaPoistaOlen miettinyt sitten olisi Suomen oloissa eettinen, mutta kannattava tapa tuottaa sianlihaa? Minulla itselläni ei ole kunnolla kokemusta sikojen hoidosta ja oloista, vaikka muutaman kurssin olenkin käynyt kyseisistä aiheista. Sianlihan hinta on niin alhainen, että todennäköisesti poikimisen olisi tapahduttava tiuhaan tahtiin, mutta muilta osin tuotanto-oloja voisi varmasti parantaa. Kalliit lämmitettävät sikalat voisi korvata varmasti jollain edullisimmilla vaihtoehdoilla. Olen mietitinyt toimisiko pihatto, jossa olisi vain pienet lämmitetyt kopit, joihin emakko voisi porsia. Sitten on tietenkin vielä se että tälläisestä "pysyvästä laitumesta" syntyisi aikamoinen ympäristö kuormitus... villisikojen tarhauksen ja hevostallien tarhojen kohdalla tästä ympäristökuormituksesta on ollut jo puhetta. Juttelin erään sikatilallisen kanssa asiasta ja hänen mielestään ajatukseni oli huono, koska sika ei pärjää kylmässä. Muutosvastarintaa vaiko oikea pelko?
Jatkuva porsitushäkkien käyttö on kielletty Suomessa tämän vuoden alusta. Emakkoa saa pitää häkissä vain odotetun porsimisen ja imettämisen ajan, mutta ei enää tiineysaikaa. Käytännössä siis maksimissaan kuusi viikkoa kerrallaan. Onhan sekin parannus...
PoistaUskoakseni sikatilallisen pelko oli perusteltu. Nykyisin yleisimmin käytettävät sikarodut eivät pärjäisi Suomen talvessa. Valitettavasti suomalainen maatiaissika pääsi kuolemaan sukupuuttoon. On kuitenkin olemassa myös muita melko hyvin kylmää kestäviä rotuja. Jalostamalla voisi parantaa sian kylmänkestävyyttä edelleen. Mikään ei kuitenkaan estä pitämästä sikoja talvella (pihatto)sikalassa ja kesällä laitumella. Paitsi kustannukset. Sianlihan kasvatuksesta ei tahdo saada omiaan pois, vaikka pakkaisi naskit niin tiukkaan kuin laki sallii.
Olemmeko valmiita maksamaan lihasta niin korkeaa hintaa, että sen tuottaminen säädyllisellä tavalla on mahdollista?
Eikös tuolla briteissä ole näitä ulkosikaloita melko paljonkin, vasta tuli joku ohjelma jossa yritettiin tehdä halvempaa makkaraa vähän kalliimmasta ulkonakasvaneesta possusta. Suomessa tosin ulkokasvatus ei toimisi kuin puolet vuodesta, paitsi jotkin villasiat varmaan pärjäisivät talvellakin ulkosalla. Nyt täytyy kyllä häpeillen myöntää, että meillä syödään tuota tehotuotettua. Mutta kyllä taas tuli tunne että pakko saada niitä kesäpossuja ja äkkiä!
VastaaPoistaJos ei itse jaksa/ehdi/viitsi/voi/halua pitää kesäpossuja, voi soittaa Maarit Yli-Tokolle, niin hän hoitaa possua puolestamme. Sitä voi käydä rapsuttamassa aina kun on asiaa sinnepäin.
PoistaJuuri tämän takia kasvatin tämän vuoden joulukinkun itse. Harmi vain, että perustuotantosikalasta kotoisin olleista possuistamme toinen oli saanut sieltä hännän purennan kautta jonkun pöpön ja lihat meni hukkaan, joten jäi vain toisen sian lihat kaverin kanssa jaettavaksi. Hommaa pitää siis jalostaa sen verran, että mikäli otetaan vielä omat siat kasvamaan, pitäisi se porsaskin saada jostain muualta, kuin sieltä tehosikalasta. Mutta kaikesta huolimatta, ainakin pystyimme tarjoamaan näille kahdelle sialle todella paljon paremman loppuelämän, kuin mitä olisivat saaneet siellä tehosikalassa. Että tämän vuoden joulukinkkua voi sikäli syödä hyvällä omalla tunnolla :)
VastaaPoistaOnhan sitä yhdessäkin siassa syömistä.
PoistaJos löytäisit luomusikalan, josta saisit possut ensi kesäksi, varmistaisit samalla sen, ettei heidän äitinsä ole tarvinnut kärsiä porsitushäkissä.
Tunnethan, kuinka täältä säteilee kunnioitusta ja ihailua sinne sinulle siankasvattajalle!