Kun Suomi voitti sodan

Tänään 6.12. on pyhän Nikolauksen päivä. Joulukalenterini mukaan vanhat suomalaiset pitivät Nikolausta metsälintujen suojelijana ja Pohjolan isäntänä. Nämä "vanhat suomalaiset" olivat siis jo joutuneet katolisuuden vaikutukselle alttiiksi, kun olivat kuulleet pyhimyksistä. Kalenterini tietää lisäksi, että tänään talvi tulee lopullisesti; Nikolaus sitoo maan ja vedet jääkahleisiin.

Kun uskaltautuu katsomaan ulos ikkunasta, kalenterin tiedot näyttävät pitävän hyvin paikkansa. Maa on yön aikana muuttunut valkoiseksi. Keltasirkut ovat tulleet. Ne ovat ryhmittäytyneet kauniisti omenapuuhun koristeiksi. Yksi lintulaudoista on vinossa ja kauraa on kaatunut maahan. Harakka on ollut asialla. Keltasirkut kiittävät; ne eivät osaa syödä lintulaudalta. Nyt, kun lintulaudan varsi on suoristettu ja maakin jäätyy niin, että se myös pysyy suorassa, keltasirkut joutuvat luottamaan pikkuvarpusten apuun. Ne roiskivat kaurat maahan etsiessään itse joukosta auringonkukansiemeniä ja maapähkinää.

Onhan tänään myös itsenäisyyspäivä. 97 vuotta sitten Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunta hyväksyi senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen. Oikeistopuolueet äänestivät itsenäisyysjulistuksen puolesta, sosialidemokraatit vastaan. Demarit olisivat halunneet hakea itsenäisyyttä neuvottelemalla bolsevikkien kanssa, jotka juuri olivat kaapanneet verisesti vallan kotimaassamme Venäjällä.

Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti 1917, keskellä Svinhufvud.
kuva: Wikimedia

Nyt meneteltiin siis kuten porvarit halusivat, julistauduttiin itsenäisiksi kysymättä äiti Venäjän uusilta isänniltä mitään ja pyydettiin länsimaita tunnustamaan meidät valtiona. Kukaan ei kuitenkaan vastannut pyyntöön ennen kuin Venäjän suostumus olisi saatu. Vaikka porvarit eivät olisi mielellään neuvotelleet äärivasemmistolaisten bolsevikkien kanssa, heidän piti joulukuun lopulla nöyrtyä ja lähteä Pietariin.

Sosialidemokraatit olivat sillä välin tehneet omia tunnustelujaan ja saattoivat kertoa hyvän uutisen: asia oli jo valmisteltu hyvinkin pitkälle, ja itsenäisyys myönnettäisiin, jos senaatti sitä pyytäisi. Pietariin lähti välittömästi uusi valtuuskunta itse senaatin puheenjohtaja Svinhufvudin johdolla, ja Venäjän hallitus antoi keskuskomitealle esityksen Suomen itsenäisyyden myöntämiseksi meikäläisen kalenterin mukaan 31.12.1917.  Keskuskomitea myönsi itsenäisyyden pienelle Suomi-nimiselle kaistaleelle valtakunnan länsireunalla 4.1.1918, ja useat länsimaat ehtivät tunnustaa Suomen itsenäisenä valtiona jo samana päivänä.

Tuntemani esiteini-ikäisen koulussa ei itsenäisyyttä tänä vuonna erityisemmin juhlittu. Ope oli puhunut siitä "jotain" ja rehtori oli pitänyt päivänavauksen keskusradiossa. Kuulustelin esiteiniä hiukan. Rehtori oli kuulemma puheessaan kertonut, kuinka Suomen itsenäistyminen oikein tapahtui.
- No, miten Suomesta sitten tuli itsenäinen?
- Se oli sillon ku Suomi voitti sen sodan Venäjää vastaan.

Olen järkyttynyt, mutta en tiedä, ketä tai mitä syyttää. Ovatko opettajat kaunistelleet historiaamme hieman liikaa? Onko lapsille kerrottu vain jännittävimmät ja meille edullisimmat kohdat? Vai eivätkö lapset kuuntele opettajia vaan imevät tietonsa muualta?

8-vuotias poika halusi tarkistaa minulta eräitä faktoja:
- Onks totta, että Suomi on ollu natsien kanssa liitossa? Iskä sano että on!
Myönsin, että näin oli. Poika tuli silminnähden onnelliseksi, kun iskä ei ollut tällä kertaa naruttanut häntä.
- Joo, ja sit me taisteltiin ryssiä vastaan ja sit ku me oltiin voitettu ne ni sit me hyökättiin Saksaan!

Turhaan täällä huokaillaan, kun Venäjän nykyinen hallitus kiristää otettaan koulukirjoista ja muuttaa historianopetusta taas ideologisesti oikeaoppiseen suuntaan. Vaikka meillä oppikirjoissa kerrottaisiin mitä, kansanperinne sotia voittavasta Suomesta tuntuu elävän vahvana.

Ei varmaan nykymuotoisella itsenäisyyspäivän vietolla ole mitään tekemistä asian kanssa?