Fasaanien paluu

Eilen oli kanaisa päivä lintujen ruokintapaikalla. Fasaanit kerääntyivät pitkästä aikaa tähän oikein joukolla.

Jos joku uudemmista lukijoista ihastelee noita kuvissa näkyviä pystysuoria epätarkkuusalueita, ne johtuvat vanhoista ikkunalaseista. Ne ovat NIIIIN tunnelmalliset ja suureksi avuksi luontokuvaamisessa.

Täytyy tunnustaa, että en tunnistanut yhtäkään neljästä kukosta. Pitää vielä selata vanhoja kuvia. Tai sitten vain aloittaa alusta ja nimetä pääpukarit, kunhan olen jonkun aikaa tarkkaillut heitä niin että erotan kuka on pomo ja kuka on kuka.

Kukkoja ei ollut helppo saada samaan kuvaan (tai siis ne kuvat, joissa näkyi neljä kukkoa, olivat kauttaaltaan aivan vinkuraisia ja niissä näkyi vain neljä suttuista ruskeaa palloa). He liikkuivat kimpassa, mutta väistivät toisiaan. Yhdellä oli pää keväisen punainen ja hän yritti myös vikitellä tyttöjä. Onhan selvää, että siinä mielentilassa ei katsella muita koiraita hyvällä. Viime päivinä on aurinko näyttäytynyt useasti, tikkakin jo alkoi rummuttaa. Ehkä pilvisemmällä talvisäällä kukkojen välinen sopu taas paranee.

Aronian marjat kelpasivat fasaaneillekin. Hyppäämällä tuonne ylettyy.

Ensin pitää ottaa marjaan katsekontakti, keskittyä suoritukseen ja veeeeenyä...

Marjapensaasta on myös henkistä turvaa.

Kanoja oli ainakin nämä viisi. Jos kaikki pesivät pihapiirissä ensi keväänä, kesällä on tipuja paljon. Mutta talvi on pitkä; mitä vain ehtii vielä tapahtua. Katsellaan.

-----------------

Tervetuloa tämän blogin lukijaksi, gbkoru!