torstai 25. joulukuuta 2014

Joulusuoritus 2014

Joulu on taas tänäkin vuonna suoritettu kaikkien lifestyle-lehtien sääntöjen mukaan. Koska vaalin tarkoin perinteitä, viime vuodesta ei ole juuri mikään muuttunut.

Aloitin pesemällä kaikki lattiat, katot, seinät, ikkunat ja huonekalut, minkä jälkeen maalasin kaiken valkoiseksi hengittävillä öljymaaleilla. Vaihdoin kaikki matot, verhot, pöytäliinat, servetit, pyyhkeet ja lakanat vastaaviin joulutekstiileihin. Kaikki tekstiilit on kudottu itse kasvatetuista pellavista ja käsin kirjailtu itse kasviväreillä värjäämilläni ja itse kehräämilläni langoilla. Matot ovat jouluisia räsymattoja, jotka tuossa joutessani kutoa helskäytin varhaisemmista vastaavista tekstiileistä sekä pitovaatteista. Jokaiseen raitaan liittyy rakkaita muistoja. Iltaisin niitä yhdessä tutkimme ja kertaamme menneiden sukupolvien elämäntarinoita.


Sitten sirottelin jokaisen pinnan ja kiinnikkeen täyteen perinteisiä joulukoristeita. Ne ovat minulle niin rakkaita ja on tärkeää, että jokainen on omalla paikallaan. Poikkesin myös metsässä tavallisen kuntolenkkini yhteydessä ja toin tullessani sammalia, varpuja, jäkäliä, risuja, havuja, käpyjä, käkkyräisiä oksia, pari keskikokoista kuusta ja mielenkiintoisen puunjuurakon. Tähän minulla luonnollisesti oli metsänomistajan kirjallinen lupa. Askartelin näistä ynnä muista aiemmin varastoimistani materiaaleista, jotka sivumennen sanoen odottivat tätä hetkeä siististi ja hyvässä järjestyksessä omilla paikoillaan nimikoiduissa vetolaatikoissa, kaapeissa ja arkuissa, ennennäkemättömän luovia ja taiteellisesti korkealaatuisia jouluasetelmia sekä taloon että puutarhaan.



Monet tunnelmalliset illat olen viettänyt nikkaroiden joululahjoja, jotka on huolellisesti harkittu sopimaan lahjan saajan makuun, tarpeisiin ja elämäntyyliin. Olen koko vuoden poiminut kaikkien läheisteni puheista pieniä vihjeitä siitä, mikä on heidän sydämensä syvin toive, ja vaivojani säästämättä pyrkinyt toteuttamaan sen. Nämä lahjat olen paketoinut kauniisiin, suorastaan ylellisiin, mutta kuitenkin ekologisiin pakkauksiin, jotka jokainen omalla tavallaan myös viestivät lahjan saajasta ja antajasta sekä näiden kahden erityislaatuisesta suhteesta. Jokaiseen pakettiin olen liittänyt herkän tai hauskan, lahjan ja sen saajan luonteita heijastelevan sekä tyyli- ja muoto-opillisesti puhtaan, joskin joskus hieman eri runojaloilla ja tyylilajeilla leikittelevän lahjarunon. Köyhiäkään en ole unohtanut, vaan monet lahjat on kääritty myös patoihin ja kuusikeräyksiin vietäviksi, vähävaraisten perheiden lapsille lahjoitettaviksi. Samoin olen muistanut pakanamaiden lapsiparkoja runsailla rahalahjoituksilla täkäläiselle seurakunnalle.



Joulukortti-iltamat pidimme jo varhain, heti kynttilänvalannan jälkeen. Näin saimme aikaa harkita toivotuksemme tarkkaan ja valita jokaiselle parhaiten sopivan kortin. Toki olin jo kortteja askarrellessani tai maalatessani yleensä ajatellut jotakin tiettyä läheistäni, jota se saattaisi parhaiten puhutella. Korttini ovat yksinkertaisen elegantteja mutta monipolvisen taiturimaisia. Useimmille lähetin kortin lisäksi joulukirjeen, jossa kerroin kuvien kera monet kuulumiset ja hauskat sattumukset täältä meiltä. Kirjeet kirjoitin luonnollisesti maaväreistä itse valmistamallani musteella, martinpäivän hanhen siipisulalla.



Kinkun olin laittanut suolaan heti teurastuksen jälkeen. Samoin tein joulumakkarat jo hyvissä ajoin. Liharuokia täällä tarvitaan monenlaisia, eikä niistä saa tulla puutetta. Kalaa valmistin graavaamalla, kylmä- ja lämminsavustamalla, marinoimalla monin eri maustein, cevichestä suutarinloheen, pateesta pyörykkään, jokaiseen makuun. Kaikki leipomukset ja laatikkoruuat tein luonnollisesti yksin alusta asti, oman talon viljasta, itse kasvatetuista bataateista ja itse kuoritusta kermasta lähtien. Joitakin eksoottisia mausteita olin kylläkin, pakko tunnustaa, joutunut hankkimaan vaihtokaupalla kaukomaiden luomuviljelmiltä. Esimerkiksi neilikkapuuta en ole vielä saanut kunnolla menestymään täällä Pohjolassa asiantuntevista yrityksistäni huolimatta. Antamatta tämän takaiskun lannistaa joulumieltäni päätin lujasti, että eksoottisiakaan herkkuja ei pidä joulupöydästämme puuttuman. Monet jouluvieraamme ovat varsin valikoivia, joten sortimentin on oltava laaja. Kun kokoonnumme kynttiläkruunujen huikaisevassa loistossa 18-metriseen juhlapöytään, jokaisen on löydettävä edestään omat tutut jouluherkkunsa ja saatava kokea lapsuuden makumuistojen ja odotusten täyttymys.





Jouluna kaikki aistit ovat tärkeitä. Tutut tuoksut leijailevat ilmassa: joulukuusen, itse hyödettyjen valkoisten hyasinttien, joululeivonnaisten ja munatotin rauhoittavat aromit. Takassa palavat omenapuuhalot. Tulen loimu heijastuu kotitekoisten suklaakonvehtien kiillotetusta pinnasta. Hopeat ja kristallit kimaltavat. Musikaalisesti lahjakkaiden sukulaisten kamariorkesteri soittaa salissa hartaita säveliä. Yksinkertaisen tyylikäs juhlaleninkini istuu täydellisesti hyvälaatuisen korsetin ansiosta, helmet hohtavat, korkokengät korostavat rintavien mutta sironilkkaisten jalkojeni soreutta; samalla asuni on äärimmäisen mukava ja kykenen sohvannurkkaan käpertyessäni rentoutumaan täydellisesti ja unohtamaan arjen huolet. Kunhan sujautan ensin 24 hengen ihraiset astiat koneeseen pyörähtämään, noin.

Tällainen on meidän joulumme, mitenkäs siellä?


------------

Kuvat Flickristä, kiitokset järjestyksessä: 
Jaybird, Andrew Butitta, sakaki0214, Harrison Group, Alex Berger, Yelp Inc., Amancay Maahs.


Kierrättäminen on hyve. 
Samoin traditioiden uskollinen noudattaminen.

50 kommenttia:

  1. Noi omenapuuhalot kyllä liiottelit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa ne ja kuusen tuoksu oli ainoat asiat, joita EN keksinyt omasta päästä. Takkakin oli liioittelua, oikeasti se oli puuhella.

      Poista
  2. Voi jestas tämä oll kyll parast tässä joulussa!! Mä nauran vieläki kaksinkerroin.

    VastaaPoista
  3. Sen munatotin ohjeen mä huolisin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 4 luomumunankeltuaista vispataan käsipelillä kattilassa kunnes vaalenevat. Pidä kattilaa miedolla lämmöllä ja sekoita vähitellen joukkoon 3/4 dl tummaa sokeria, esim. luomuraakaruoko-. Älä päästä kiehumaan. Kun on mukavan vaahtoutunutta, ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon 4 dl kuumaa luomutäysmaitoa, 1 dl rommia tai konjakkia ja ripsaus muskottipähkinää. Tarjoile glögilaseista tai mukeista runsaan kermavaahdon kera.

      Poista
    2. Ethän paljasta reseptiä kenellekään, tämä on kulkenut salaisuutena suvussamme lukemattomien sukupolvien ajan!

      Poista
    3. Rommia kyllä pitäis olla 4dl ja maitoa vain 1dl ja muskottipähkinän voi hyvin korvata kardemummalla näin joulun kunniaksi.

      Poista
    4. Kiitos paljon, ja ilman muuta tämä ohje jää ihan vaan meidän kahden väliseksi salaisuudeksi! :-)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niin, tämähän on tällainen ihan perinteinen; varmaan monilla menee saman kaavan mukaan.

      Poista
  5. Meillä oli eilen jouluaterialla itse ihan alusta saakka tehtyä lipeäkalaa, omista lantuista ja porkkanoista tehdyt laatikot, oman possun kinkkua. graavikalaa itsepyydystetystä punasimpusta omista punasipuleista ja purjosilpusta tehdyllä pedillä. Tänään sitten hieman rentouduttiin, koko päivä katseltiin elokuvia pojan kotiteatterissa, syötiin sipsejä ja juotiin esanssinmakuista joululimsaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih! Ja te teitte sen ihan oikeasti! Meillä oli toden sanoen ostoherkkuja pöydässä, tosi vähän oli itse kasvatettua. Aattona syötiin kalapöytä, joulupäivänä laatikoita ja ehkä nyt tapaninpäivänä päästään karjalanpaistiin. Pitkissä kalsareissa on kuljettu, katseltu elokuvia ja luettu kirjoja.

      Poista
    2. Ja eteläpohjalaisen imelletyn perunalaatikon kanssa oli ulkogrillillä isoäidin valurautapannussa paistettua luomupossun suolatonta kastikekylkeä (siansivu). Oli muuten sikamaisen hyvää, vaikka nyt ei grillin lieskat flambeeranneetkaan läskejä johtuikohan paksuinsta n 5mm:n viipaleista, vai mistä. Hyvää oli.

      Poista
  6. Eläydyin niin tähän juttuun, että hengästytti. Jos tämä olisi julkaistu ennen joulua, olisin varmaan perunut koko joulu(ni). Pahvilautaset olisi jääneet kaappiin ja kaupasta ostetut kalkkunasiivut olisi syöty ilman ajatustakaan jouluruuasta. - Huh kauheeta miten ihana kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin kirjoitettu joulustressin puuskassa vuosi sitten joulun alla.

      Poista
  7. Hieman tuli karsittua joulua meidän perinteistä, enempi leivontaosastolta. Tyttäret saapuivat kuka kukin mihinkin aikaan opiskelupaikkakunniltaan joulun viettoon. Muutaman hampaan kiristyksen ja kiireen (muka, lue =laiskuus) jäljiltä oma joulufiilis oli aluksi kadoksissa, tilannetta mutkisti myös muutamat säätämiset viime hetkellä. No, kaikki meni hyvin ja kiva oli nähdä "aikuisten" lastenkin ilo. Joulu on aina joulu. Ei voi mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli sillä Neitsytmariallakin varmaan joulustressi, kun piti lopulta tallissa synnyttää; ei mennyt niin kuin Strömsössä. Aina on jotain säätämistä. Mutta hyvä kun joulumieli löytyi sitten kumminkin.

      Poista
  8. Korsetti? Etkö siis ehtinyt noiden pienten jouluvalmistelujesi ohessa käydäkään säännöllisesti kuntosalilla hankkimassa lihaksia?

    ps. Lahjavalmistelujen kohdalla hengästytti jo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Personal trainerini on kyllä hyvin tyytyväinen edistymiseeni, mutta pukusuunnittelijani mielestä ei silti ole syytä luopua korsetin antamasta figuurinmuotoiluavusta varsinkaan näin tärkeänä juhlapäivänä. Olen kyllä kuullut, että jotkut antavat itsensä aivan röpsähtää kotioloissa. Väitetään jopa, että joku olisi käyttänyt verryttelyhousuja kotona miehensä nähden! Vaikea uskoa, mutta nykyään ei kai pidä hämmästyä enää mistään.

      Poista
  9. :D. Ja mulla kun on makuuhuone vielä imuroimatta ja imuri keskellä lattiaa… ja lavuaari kuuraamatta…Tässä raskauttavana asianhaarana on se, että EN kuulu niihin, jotka "eivät vietä jouluaan komerossa" tai halua hössöttää yhtään. Tykkään hössöttää joulun alla, ja niinpä voisin nytkin viettää jouluni nimenomaan siellä komerossa. Muuten jäi vähän kesken tämä jouluprojekti... mutta onneksi on edes vatsa kipeä ylensyönnistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä säilytän yleensä aina imuria keskellä lattiaa siltä varalta että tulisi vieraita. Eivät sitten voi paheksua likaisuutta, kun selvästi näkevät että olin juuri rupeamassa imuroimaan, tai olisin ruvennut, elleivät he olisi häirinneet.

      Poista
  10. Ihan kuin meidän joulumme, mutta meillä laskeutui sentään porovaljakko katolle ja pukki tunki itsensä takan lasiluukkujen takaa lahjoja jakamaan ja huusi tullessaan HOU-HOU-HOU!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä, eikö kaikilla laskeudukkaan?!

      Me oikeasti unohdimme suurimman osan jouluruokia kotiin kun lähdimme mökille ja söimme siellä kaapista löytynyttä mummonmuusia ja halppismaksalaatikkoa joka oli tarkoitettu koirille...ja silti oli hyvä joulu.

      Poista
    2. Hmm... between on saanut liikaa vaikutteita siirtomaiden pakanallisista tavoista. Kyllähän lentävä pukki sopii taikauskoisille amerikkalaisille; me noudatamme pikemminkin skandinaavisia perinteitä.

      Maijan joulu kuulostaa oivallisen perinteikkäältä. Joskus joutuu synnyttämäänkin tien päällä vaikka jossain tallissa, mutta silti on hyvä joulu, jos kerran on.

      Poista
  11. Juu, kyllä teillä on ihan samalla tavalla mennyt joulu kuin meilläkin! Yhtään ei ole pinna kiristynyt, eikä roskan roskaa saati röykkiötä ole ollut missään! Emäntä on häärinyt koko joulun ehtoisasti keittiössä ja vääntänyt monta kepeää salaattia tuhtien jouluruokien rinnalle, ai niin ja perintöpöytähopeatkin tuli kiillotettua ja kattaukseen valikoitua samaa paria olevat astiat ynnä kristallit. Miehet sonnustautuivat ihan kravatteihin aaton dinnerille, jota tietenkin syötiin ainakin kolme tuntia eikä kellään ollut kiire makaamaan sohvalle vaikka päivän reippaat ulkoiluhetket vähän painoivatkin luomia. Niin meni meillä! ;)

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Ai näin siis teilläkin. Hyvä, että muutkin pitävät yllä perinteitä ;)

      Poista
  13. Upeita kuvia, tunnelmia ja herkkuja. Mieletön tuo kirkko, aivan upea ja ihanaa kun siellä on valotkin. <3 Sydämellistä Tapaninpäivää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa laitoin kuvien tiedot vasta jutun loppuun, etteivät olisi häirinneet tekstin virtaa. Sieltä löytyvät siis kiitosten kohteet. Mukavaa tapaninpäivää sinnekin!

      Poista
  14. Verraton postaus! D! jeps, juuri noin oli meilläkin, paitsi että sukuhopeat ja kristallilasit jouduin pesämään käsin, niitä ei voi laittaa pesukoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuohan on totta tietenkin. Mutta äkkiäkös ripsakka emäntä ne pesaisee. Minulla on oikein hyviä pehmeäksi hiutuneita perintöpellavadamastiliinoja kristallien kuivaamiseen. Eivät muuten nukkaa yhtään!

      Poista
  15. No noin meilläkin :)) Yleensä. Tosin ei tänä vuonna. Jolloin ei ole yhtään ainutta koristetta eikä valoakaan. Joo se on kaikki tai ei mitään..
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tuntee hyvän tyylin. Emme suosi puolinaisia ratkaisuja.

      Poista
  16. Kokolailla päinvastanen. :D
    Vaan olihan tota iljettävä lukea. Aatteleppa että jotkut tosiaan tekee noin! En viihtyis.

    VastaaPoista
  17. Juuri näin, ja tietysti kävimme myös hiljentymässä tunnelmallisessa joulukirkossa ja veimme kynttilät edesmenneiden läheisten muistoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, kuinka saatoin unohtaa sen, vaikka olen kirkkokuoron kantava voima!

      Poista
  18. Hieno suoritus :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suklaalevysoitin! Onneksi juhannusta ei tarvitse suorittaa!

      Poista
  19. Tuo joulukirje kortin sijasta.:DDD..jossain lehdessähän tuo vinkki joskus 80-luvulla taisi olla...onneksi ei tullut kovin montaa kertaa siihen erehdyttyä, vieläkin nolottaa...muuten alkoi epäilykset heräämään ja taisin tunnistaa hippusen sarkasmia jo siinä kohdassa, jossa räsymatot oli kudottu "tuossa joutessani".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä? Sarkasmia? Ei kai tässä blogissa sentään sellaista! Eikös se ole tarttuvaa.

      Poista
  20. Hahahaaaaa :DDD Pisteet kotiin.
    Tää oli meinaan ainoa joulupostaus, jonka jaksoin lukea alusta loppuun !
    Niin paljon minä siitä hössötyksestä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joitain jouluhössötys itkettää, joten vastapainoksi on hyvä, että meitä muita naurattaa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...