Mustarastaiden takatalvi

Alkuviikosta mustarastaat arvelivat, että keväthän täällä on tekeillä. Päivä ei vielä ollut totutun pitkä, mutta maa oli jo paljaana ja ruokaa mukavasti. Ensimmäiset koiraat alkoivat tapailla kevätlaulun säkeitä.

Ja sitten tämä!

Onneksi on tämä siemenbaari ettei tarvitse lähteä räpistelemään meren yli parempia säitä etsimään. Eiköhän tämä ohi mene aikanaan, on se mennyt ennenkin. Ei nyt millään jaksaisi lähteä etelään mokoman takia. Näyttää täällä baarissa olevan muitakin.

Neljä koirasta saman lintulaudan alla kiristi kyllä hermoja. Lisäksi oli noita ärsyttäviä pikkuhöttiäisiä, pelottavia harakoita ja pari mustarastasnaarasta. Kun kevättunnelma oli jo auttamattomasti hukassa, pöljemmät koiraat tulivat ärhennelleeksi naaraillekin.

Koiraiden välejä piti vähän väliä selvitellä, vaikka toisaalta olisi ollut kiire syödäkin.

Mutta onhan muitakin ruokapaikkoja kuin tuo ruuhkainen lintulaudan alunen. Nokkela keinot keksii.

Vaan saako missään olla rauhassa! No ei! On se kumma kun heti tungetaan perässä, kun löytää jonkun kivan paikan. Häivy! Minä olin täällä ensin!

Voittoisa koiras sai parhaan paikan lintulaudan tolpan juuresta. Naaraat ruokailivat sivummalla.

Naaraillekin tuli ajankohtaiseksi määritellä oma arvojärjestyksensä.

Voittoisa pari jäi kahden kesken siemenbaariin. Katseet kohtasivat. Tämä hetki tuntui jatkuvan ikuisuuden.

Muotokuva kuninkaallisesta pariskunnasta:

Antanet taas anteeksi vanhasta ikkunalasista johtuvat epäjatkuvuuskohdat kuvissa. Aaltoileva vanha lasihan on niin romanttista ja tunnelmallista.

Naakat päivystivät odottamassa, milloin ihminen lähtisi pois ikkunan takaa.

Ja todentotta siemenbaarissa ruokaili myös fasaani, jolla oli komeat pitkät kulmakarvat. Ihan melkein kuin Ruupertti. Kovasti on samaa näköä.