60-luvun lihapata

Kun ostaa luomulihaa, on kaupassa jotenkin sellainen olo, kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin 50 vuotta. Usein en saa juuri sitä, mitä lähdin hakemaan; ostan sitä, mitä kaupassa sattuu olemaan, tai tulen toimeen ilman. Sikäli luomulihan ostaminen ei tule niin kovin paljon tehotuotettua kalliimmaksi, kun joka toisella kerralla joutuu poistumaan kaupasta tyhjin käsin.

50 vuotta sitten asiat olivat sikäli paremmin, että kaupassa sai palvelua. Eikä sen toteamiseksi, että tänään ei ole pekonia, tarvinnut kävellä kilometrisiä käytäviä.

Minusta on hienoa, että luomutuotteet saa perusmarketista, eikä tarvitse erikseen vääntäytyä johonkin kummalliseen ituhippikauppaan, jossa ei ole edes parkkipaikkaa. Itse kyllä tykkään erikoiskaupoista, mutta nyt ajattelenkin ns. tavallista kuluttajaa. Hänelle voi tulla mieleen kokeilla luomujauhelihaa, kun sitä nyt tuossa näkyy olevan, eikä ole pahan kallista. Mutta jos pitää erikseen lähteä toiseen liikkeeseen sen perässä, tämä ponnistus karsii muut kuin kiihkomielisimmät viherpiipertäjät ja gourmethifistelijät ostajien joukosta.

Enimmäkseen ostan kuitenkin lihat lihakaupasta tai suoraan tuottajalta. Ellen kasvata itse. Tuottajalta ostaessa joutuu yleensä hakemaan jättimäisen erän kerrallaan, ja sitten pakastin pullistelee. Samahan se tietysti on omien syysteurastusten jälkeen. Sikäli lihakauppa on helpompi vaihtoehto.

Mutta asiaan. Olen tänä talvena mielistynyt perinteiseen karjalanpaistiin, jossa on mausteena vain suolaa, ehkä pippuria ja laakerinlehtiä. Kuinka voi olla niin hyvää! Välillä taas piilotetaan kaninkoivet kookosmaitoon, inkivääriin, chiliin, jeeraan, kafferlimetin lehtiin ja tiesmihin, hyväähän sekin on. Mutta että ilman mausteita saa niin maukasta!

Nyt en kuitenkaan lihakaupastakaan saanut luomupossun kassleria ja luomunaudan rintaa. Sain possunkyljyksiä, joihin jätettiin alakerran isännän tilauksesta läskit paikalleen. Niitä grillataan tänään.

Maukkaimmat padat syntyvät ns. halvoista ruhonosista, mutta saa padan paististakin. Kaivoin viikolla pakastimesta kilon Bosgårdissa kasvaneen Charolais-naudan ulkopaistia ja eilen leikkelin sen palasiksi. Otin enimmät läskit parista kyljyksestä - ne kyljykset syön sitten itse, minä raukka kun en ymmärrä grillatun läskin päälle - ja tällä possunihralla ruskistin lihapaloja padassa. Lihojen väliin puolitin isoja sipuleita ja koloihin kaadoin pari kourallista valkosipulinkynsiä. Mitä läskeistä oli jäljellä, laitoin päällimmäiseksi, varistin joukkoon pari teelusikallista suolaa ja sitten lisäsin vettä niin paljon, että koko läjä peittyi.

Polttelin tulia puuhellassa. Piilotin padan uuniin ja samoilla tulilla tein lounaaksi munakkaan. Kun hella vaikutti kuumalta, jätin padan tekeytymään ja lähdin ulos hakkaamaan halkoja.

Tiedän kyllä, että pitäisi leikata omenapuut. Mutta pitää ne halotkin hakata.

Kun aurinko laski, tulin sisälle ja tein uudet tulet. Alakerran isäntä paistoi pannulla kasviksia lihapadan kaveriksi. Raivattiin pöydälle lautasen kokoiset tilat ja syötiin. Ei tämä nyt ihan paastonajan ruokaa ole. Nämä ovat niitä lihan iloja.

----------------------

Tervetuloa mukaan lukemaan Keskeneräistä blogia, Satu Kaarina!