Fasaanien tunnistamisesta

Minulta on kyselty, kuinka oikein pystyn erottamaan pihamme fasaanit toisistaan.

Helppoa. Näytän.

Köhkitään koko päivä alakerrassa asuntoyhtiön remonttityömaakeittiössä teetä juomassa. Otetaan fasaaneista kuvia ikkunasta, jossa on romanttiset vanhat lasit. Sitten istutaan koko ilta koneella ja heitetään niitä kuvia menemään. Päätetään suostua alakerran isännän seitsemän vuotta sitten esittämään ehdotukseen ikkunalasien vaihtamisesta uusiin ja suorempiin.

Toistetaan. Ja toistetaan.

Tämä tässä on Kevätmieli, kaikkien muiden kukkojemme isä ja ehdoton yksinvaltias. Hänethän sinä jo tunnet. Ei valkoista kulmakarvaa ollenkaan, mutta sievät sarvet ja siisti, symmetrinen, helminauhan tapaan mutkulainen kaulus. Käytöksestäkin tuntee kyllä. Kova naistenmies.

Kevätmieli ei ole vielä parhaassa kevätvireessään. Pihalla ruokailee vuorotellen useita kukkoja ilman, että hän hyökkää kimppuun ja ajaa ne pois. Tässä eilisessä kuvassa hän suorastaan seurustelee toisen (tunnistamattoman) kukon kanssa ystävällisesti lähietäisyydellä. Naamakaan ei ole vielä punaisimmillaan.

Tämä on Pitsikaulus. Alakuvassa on kauluksen kohta sattunut suht suoran lasin taakse; sitä klikkaamalla näet, mistä hän on saanut nimensä. Huomaa myös valkoinen kulmakarva. Pitsikaulus lähtee oitis juoksemaan karkuun, kun näkee nuorten kukkojen ykkösen:

Vasemmalla yksivuotiaiden kukkojen pomo Pikkukaula. Hän ajoi eilen Pitsikauluksen juosten pois ruokintapaikalta, mutta antoi sitten kuitenkin tuon oikeanpuoleisen leveäkauluksisen kukon syödä seurassaan. Ilmeisesti Levee on niin vähäpätöinen, ettei hänestä ole kilpailijaksi. Hän taitaa olla se alempiarvoinen niistä kahdesta veljeksestä, jotka talvella koversivat tuossa kohdassa lumeen kaurakaivosta. Se pitkäpyrstöinen. Olisiko?

Pikkukaulalla ei ole kummallakaan puolella kauluksessa kuin pari viitteenomaista pilkkua. Valkea kulmakarva on. Leveellä (olkoon se nyt hänen nimensä, vaikka ei käytökseen sovikaan) on hyvin leveä, niskaa kohti kapeneva kaulus. Siinä on vielä edessä kummallakin puolella hauska pykälä. Kulmakarva on vaaleanruskea (hän itse varmaan sanoisi kullanvärinen), jossa on valkoista vain ripaus. Älä huolestu, näitä yksityiskohtia ei ole tarkoituskaan erottaa tästä kuvasta. Otin eilen hänestä noin sata. En nyt viitsi kaikkia laittaa tänne, yleisön pyynnöistä huolimatta.

Tänään alkoi ilokseni pusikosta putkahdella kanoja. Missä lienevät viettäneetkään koko talven? Ensimmäistä kahta lähti Kevätmieli satyriaasisesti siipiään roikottaen ja pullistellen paimentamaan koillisen suuntaan, minne he katosivat juoksujalkaa. Vähän myöhemmin pihaan ilmestyi lounaasta vielä kahdeksan kanaa lisää!

Leveen näköinen kukko kulki kanojen perässä. Ilmeisesti hän on niin mitätön nahjus, että kanat eivät kokeneet häntä uhkana hyveellisyydelleen. Suhtautuminen Kevätmielen kosintayrityksiin oli aivan toisenlainen. Eipä Levee kyllä mitään yrittänytkään.

Kuvassa kanoista Maija, Seija ja Teija. Ylemmässä kuvassa Aija, Eija ja pusikosta nousemassa vielä Saija. Kuten näkyy.