sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

60-luvun lihapata

Kun ostaa luomulihaa, on kaupassa jotenkin sellainen olo, kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin 50 vuotta. Usein en saa juuri sitä, mitä lähdin hakemaan; ostan sitä, mitä kaupassa sattuu olemaan, tai tulen toimeen ilman. Sikäli luomulihan ostaminen ei tule niin kovin paljon tehotuotettua kalliimmaksi, kun joka toisella kerralla joutuu poistumaan kaupasta tyhjin käsin.

50 vuotta sitten asiat olivat sikäli paremmin, että kaupassa sai palvelua. Eikä sen toteamiseksi, että tänään ei ole pekonia, tarvinnut kävellä kilometrisiä käytäviä.

Minusta on hienoa, että luomutuotteet saa perusmarketista, eikä tarvitse erikseen vääntäytyä johonkin kummalliseen ituhippikauppaan, jossa ei ole edes parkkipaikkaa. Itse kyllä tykkään erikoiskaupoista, mutta nyt ajattelenkin ns. tavallista kuluttajaa. Hänelle voi tulla mieleen kokeilla luomujauhelihaa, kun sitä nyt tuossa näkyy olevan, eikä ole pahan kallista. Mutta jos pitää erikseen lähteä toiseen liikkeeseen sen perässä, tämä ponnistus karsii muut kuin kiihkomielisimmät viherpiipertäjät ja gourmethifistelijät ostajien joukosta.

Enimmäkseen ostan kuitenkin lihat lihakaupasta tai suoraan tuottajalta. Ellen kasvata itse. Tuottajalta ostaessa joutuu yleensä hakemaan jättimäisen erän kerrallaan, ja sitten pakastin pullistelee. Samahan se tietysti on omien syysteurastusten jälkeen. Sikäli lihakauppa on helpompi vaihtoehto.

Mutta asiaan. Olen tänä talvena mielistynyt perinteiseen karjalanpaistiin, jossa on mausteena vain suolaa, ehkä pippuria ja laakerinlehtiä. Kuinka voi olla niin hyvää! Välillä taas piilotetaan kaninkoivet kookosmaitoon, inkivääriin, chiliin, jeeraan, kafferlimetin lehtiin ja tiesmihin, hyväähän sekin on. Mutta että ilman mausteita saa niin maukasta!

Nyt en kuitenkaan lihakaupastakaan saanut luomupossun kassleria ja luomunaudan rintaa. Sain possunkyljyksiä, joihin jätettiin alakerran isännän tilauksesta läskit paikalleen. Niitä grillataan tänään.

Maukkaimmat padat syntyvät ns. halvoista ruhonosista, mutta saa padan paististakin. Kaivoin viikolla pakastimesta kilon Bosgårdissa kasvaneen Charolais-naudan ulkopaistia ja eilen leikkelin sen palasiksi. Otin enimmät läskit parista kyljyksestä - ne kyljykset syön sitten itse, minä raukka kun en ymmärrä grillatun läskin päälle - ja tällä possunihralla ruskistin lihapaloja padassa. Lihojen väliin puolitin isoja sipuleita ja koloihin kaadoin pari kourallista valkosipulinkynsiä. Mitä läskeistä oli jäljellä, laitoin päällimmäiseksi, varistin joukkoon pari teelusikallista suolaa ja sitten lisäsin vettä niin paljon, että koko läjä peittyi.

Polttelin tulia puuhellassa. Piilotin padan uuniin ja samoilla tulilla tein lounaaksi munakkaan. Kun hella vaikutti kuumalta, jätin padan tekeytymään ja lähdin ulos hakkaamaan halkoja.

Tiedän kyllä, että pitäisi leikata omenapuut. Mutta pitää ne halotkin hakata.

Kun aurinko laski, tulin sisälle ja tein uudet tulet. Alakerran isäntä paistoi pannulla kasviksia lihapadan kaveriksi. Raivattiin pöydälle lautasen kokoiset tilat ja syötiin. Ei tämä nyt ihan paastonajan ruokaa ole. Nämä ovat niitä lihan iloja.




----------------------

Tervetuloa mukaan lukemaan Keskeneräistä blogia, Satu Kaarina!

9 kommenttia:

  1. Kiitos! Tyylisi kirjoittaa upposi heti, mainioita juttuja! Oma blogini on vielä kehitysasteella, liittyy näihin rintsikka-remppa-fiilistelyihin myös. Stay tuned, heh ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita linkki, kun rupeat julkiseksi :)

      Poista
    2. Rohkaistuin ja tulin vihdoin bloggauskaapista ulos. Osoitteesta http://talviveraja.blogspot.fi/ löydyn ma, haluttiin sitä tahi ei. :) Myös mieheni vierailee satunnaisesti höpöttelemässä.

      Niin ja todella herkullisen näköistä pataa sinulla tässä.

      Poista
    3. Hehee, minäpäs olenkin jo löytänyt talviveräjän ihan itse! Olen minä vaan niin hyvä etsivä!

      Olen minäkin miettinyt, kannattaisiko antaa alakerran isännälle kirjoitusoikeudet tänne. Katson ensin, miten teillä toimii. Vaikka ei se varmaan todista, että meillä toimisi. Pidetään kuitenkin mielessä tämäkin mahdollisuus.

      Poista
    4. Oot sie aika juonikas! Katsotaan tosiaan miten meillä tämä yhteisbloggaaminen lähtee, tällä hetkellä näyttää siltä että lähinnä minä olen äänessä (niin kuin meidän huushollissa muutenkin). Mutta koska meillä herra on sellainen remonttivastaava niin kai se on ihan korrektia että hänellä on ainakin mahdolliuus osallistua blogin kirjoittamiseen.

      Poista
  2. Kuullostaa herkulta. :)
    Hyviä pohdintoja myös maanpuollustuksesta sekä paastoiluista.
    Itse en tässä remonttihässäkässä pääse tuohon "en osta mitään"juttuun mukaan, mutta kovasti koitan tätä: osta harkiten.
    Kauniita kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taina! Minäkin lintsaan ostopaastosta remonttitarpeiden osalta; toivottavasti tulee asiaa rautakauppaan.

      Poista
  3. Karjalanpaisti on todella herkullin ja helppo ruoka, läski lisää ihanasti makua. Pääsisinpä maistamaan... Mutta mihin unohdit juurekset ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurekset olivat tällä kertaa kasarissa. Karjalanpaistista on eri koulukuntia sen mukaan onko esiäiti omistanut yksi vai kaksi pataa. Tämä oli tällainen kaksipataisen mökin versio. Kaikkein helpoimmalla tietysti pääsee, kun koko ateria valmistuu samassa astiassa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...