Luonnon monimuotoisuutta voi lisätä omalla pihallaan, vaikka se olisi pienikin. Tylsä parturoitu nurmikko, jossa kasvaa vain paria lajia heinäkasveja lyhyeksi kynittyinä, on suunnilleen yhtä kiintoisa ympäristö kuin asfalttipiha, paitsi että teettää monin verroin enemmän työtä. Rehottavalla niityllä sen sijaan viihtyy lukuisia eläin- ja kasvilajeja. Niityn voi perustaa suurella vaivalla, mutta voi sen antaa syntyä itsestäänkin ajan kanssa, kunhan maaperä on sopiva. Ellei pihalla laidunna eläimiä, niittyä pitää hoitaa niittämällä kasvusto maahan loppukesällä, kun kukkien siemenet ovat kypsyneet. Muutaman päivän kuluttua, kun siemenet ovat varisseet, kasvien varret haravoidaan pois ja kompostoidaan muualla, ettei niitty rehevöidy liikaa. Monet suomalaiset niittykukat pärjäävät parhaiten kuivassa ja vähäravinteisessa maassa.
Jos ei tahdo luopua nurmikosta, kukkapenkkiin voi aina lisätä luonnonkasveja. Niittykasvien siemeniä voi nykyään ostaa monesta paikasta, niitä voi kerätä itse ja kylvää haluamaansa kohtaan, tai sitten voi vain odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Pidän kovasti "rikkaruohojen" ja "puutarhakasvien" yhdistelmistä, joita täällä näkee sekä kukkapenkissä että sen ulkopuolella, koska kummatkin vaeltavat.
 |
| vuohenputki, ruskolilja ja hiirenvirna |
 |
| tarha-alpi ja lehtosinilatva |
 |
| lupiini ja lehtokotilo... |
Aina yhdistelmät eivät tietenkään ilahduta silmää, mutta sittenpä pääsee puutarhuroimaan. Puutarha ei ole koskaan valmis!
Mä en tajuu tiukkapipoja joitten mielst saa pihas kasvaa vaa mitä pihan omistaja haluu. Mun veli on yks hyvä esimerkki sellassesta. Se kauhisteli kun keräsin aikoinani (sillon ei saannu viel kaupasta) piharatamon ja apilan siementä ja keräsin kans eri sammalii jotka veden ja piimän seoksessa levittelin pitkin pihaa. Meillä ei kitketä muuta kuin marjapuskien alustat, eikä sitä tehty tänävuonna. Selkä ei kestä. Vien ruohoo katteeks, se pitää "rikkaruohotkin" poissa ja puskat saa ekstralannotusta.
VastaaPoistaKamalan näkösii on kasvipenkit mis on siellä täällä jotain tunkee ylös ja loppu on jotain harmaata kaljua maanpintaa...
Luonnossa ei ole paljasta maata näkyvissä.
PoistaNaapuri myrkyttää roundupilla voikukkia, minusta ja kaneista ne ovat ihan parasta.
Timo oot kyllä takuulla ainoa ihminen jonka oon kuullut kirjaimellisesti kylvävän sammalta pihalleen, mutta muuten ihan yhtä mieltä. Ratamohan on sitäpaitsi tosi hyvä pihakasvi, kestää kävelyä ja siitä saa vielä rohtojakin. Ja on ratamotee ihan ihan jännän makuistakin.
PoistaAinakin osasta oman pihan sammalesta voisin kyllä luopua, mutta taitaa olla niin että paikoitellen on sen verran köyhäksi mennyt ja varjoisa pintamaa ettei siellä paljon vaativampi kasvusto viihdy. Ehkä ihan hyvä niin, ihan tarpeeksi tuota ajeltavaakin on.
Meillä on tasan kaksi kukkapenkkiä, siis sellaisia missä kasvaa jotain muutakin kuin luontaisesti Suomessa esiintyviä lajeja. Kasvaahan niissä niitä "rikkaruohojakin" vaan antaa kasvaa vaan, ainut mitä olen vähän tänä kesänä jotunut kurittamaan on tuo hiirenvirna, nätti kyllä on, mutta jyrää kaiken alleen. Kun ei ole niin tarkka, ei tartte kitkeä niin paljon.
VastaaPoistaKyllä minäkin jotain kitken, vaikka yleensä eri kasveja kuin naapurit.
PoistaAntaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Sellainen rento sekamelska on paras! Nurmikosta kun pääsen vähin erin eroon niin se on parasta.
VastaaPoistaMeillä näyttää nurmikko vähenevän ja heinikko lisääntyvän vuosi vuodelta. Vuohi varmaan pitäisi pusikot sopivasti hallinnassa, niin ei tarvitsisi itse koskaan raivata.
PoistaMulla oli vielä viime vuonna kova yritys saada puutarhaan tarkkaan rajattua kukintaa ja kaikenlaista spesiaalia sinne ja tänne. Tänä vuonna tajusin, että Torpan piha saa näyttää just semmoselta kun näyttää, ruukuissa kesäkukkia ja muut puskat levitköön minne lystäävät. Nurmikko sentään leikataan :)
VastaaPoistaLuonto kiittää!
PoistaAsun paritalossa ja meidän puolellamme luonto saa rehottaa. Istuttamamme kasvit voivat hyvin ja joka vuosi pihallemme ilmestyy itsestään uusi kaunis kasvi, kukka taikka marjapensas, jota emme ole itse istuttaneet. Paritalon toisen puoliskon asukkaan ihanne on sen sijaan golfkenttä. Nurmikko parturoidaan sängelle ja se palaa keltaiseksi auringon paahteessa joka kesä. Kaikki luonnostaan kasvavat kauniitkin kukat - mm. elämänlanka - kitketään tylysti pois ja tilalle istutetaan kasveja, jotka eivät naapurin pihalla kauan viihdy, vaan kuolevat. Pensasaitojen olisi naapurin mielestä näytettävä rakennuspalikoilta eikä pihalla saa kasvaa esim. kauniisti tuoksuvaa apilaa, muuten saa kuulemma hävetä sitä mitä muut tällä seudulla asuvat ihmiset ajattelevat. Miehellä on tapana tulla pihallemme ruohonleikkurinsa kanssa leikkaamaan rumia paljaita läikkiä pihallemme silloin kun olemme poissa. Nokkoset (joita syön), apilat, metsämansikat ja minttu sekä muut pihalleni istuttamat yrtit saavat kyytiä. Hän myös lyhentää itse meidän puolellamme kasvavaa orapihlaja-aitaa - ja samalla syreeniä, ruusupensasta ja lumimarjapensasta - tylysti moottorikäyttöisellä pensasleikkurilla. Pihamme on kuulemma taloyhtiön yhteistä pihaa ja erityisen hävettävä asia. Me puolestaan emme koskaan käy hänen puolellaan rikkomassa hänen perheensä kotirauhaa. (Kyseinen perhe käyttää myös taloyhtiön yhteisiä pesutiloja, mm. saunan pukeutumishuonetta, omana pyykinkuivaustilanaan ja apukeittiönään. He ovat raahanneet sinne lupaa kysymättä mm. pakastimensa. Mutta tämä nyt ei kuulu tälle palstalle.) Ongelmamme on se, ettei koskaan tiedä miten pihaamme on taas runneltu sillä välin kun olemme poissa. Miten saisin julmat luontoa vihaavat hirviöt kuriin?
VastaaPoistaEihän hirviöitä kuriin saa, mutta jospa ne jotenkin saisi pysymään omalla puolellaan. Onko teillä mitään paperia siitä, kenelle mikäkin pihaosuus kuuluu? Kutsukaa naapuri syömään nokkospiirakkaa ja juomaan voikukkaviiniä tms. ja pyytäkää ystävällisesti, ettei hän parturoisi teidän pihaosuuttanne, kun häneltä on vahingossa mennyt hyötykasvejakin siinä nurin. Lainatkaa hänelle Riku Cajanderin Luontopiha-kirja, tai jättäkää se vahingossa esille apilasimapöytään.
PoistaTilatkaa pihaanne luontopiha-kyltti ja kunniakirja (http://luontopiha.fi/)! Kertokaa naapurille monimuotoisen pihan ekologisuudesta (http://www.sll.fi/keski-suomi/keurusseutu/tutkimus-ja-seuranta/kotipiha), tai jos se ei kiinnosta, muodikkuudesta (esim. http://www.omapiha.info/blogi/2010/03/chelsea09-monimuotoinen-niitty-puutarhana/). Esitelkää vaikka WWF:n Pihan monimuotoisuus -selvitystä (https://wwf.fi/mediabank/3089.pdf). Uppoaisiko naapuriin tutkimus, jonka mukaan villi piha torjuu allergioita (http://m.iltalehti.fi/allergia/201407030122709_al.shtml) vai kiinnostaisiko häntä, että se houkuttelee perhosia (http://luontopiha.fi/pihan-perustaminen/perhoskasveja/)? Ehkä jostain löytyy oikea näkökulma.
Jos käytettävissä on rahaa, kutsukaa puutarhasuunnittelija mukaan pöytään, vaikka ihan vain ideointikäynnille. Miten hän ratkaisisi ongelman, kun teillä on niin erilainen maku pihasuunnittelun suhteen?
Jollakin näistä konsteista voisi naapurisi saada havahtumaan siihen, että ei olekaan oikeaa ja väärää tapaa hoitaa puutarhaa vaan on vain erilaisia tapoja ja mieltymyksiä.
Luulen, että nämä toimivat paremmin kuin laskun esittäminen tuhotuista kasveista. Poliisi ei tule kuitenkaan.
Tuhannet kiitokset vaivannäöstä, tuesta, avusta ja hyvistä linkeistä, jotka lisään heti suosikkieni joukkoon! Arvokkaan tiedon otan talteen. Tuntuu todella hyvältä, etten ole enää yksin tässä asiassa!
PoistaKunniakirjaa en taida ansaita, mutta Luontopiha-kirjan voin jättää kuistille näkyville kun naapurit kulkevat ohi, ja kauniin Luontopiha-kyltin pystytän mielelläni pihalle sellaiseen paikkaan, josta ohikulkijatkin sen parhaiten näkevät. Nokkospiirakkaa ja voikukkaviiniä ei himogrillaajille kannata tuhlata, mutta voin kyllä leveillä italialaisella nokkospastalla (kun kerran ulkomailla osataan miksei täälläkin...). Muodikkuus on argumentti, jonka uskoisin uppoavan heihin parhaiten. Perhosia on turha pihalle houkutella, kovin monta vuotta ei siitä ole kun naapurin nuorimmainen esitteli Ranskan-matkan tuliaisina saamaansa lasten hyönteistentutkimusvälineistöä, jollaista tuskin saisi täällä Suomessa lapsille myydä. :(
Naapureilla on sellainen mielikuva, että pihan kasvit keräävät pölyä...me allergikot viihdymme kuitenkin parhaiten juuri villillä pihalla.
Olen ehdotellut aitaa, edes pensaita, pihojemme väliin näköesteeksi, mutta naapuri on tämän ajatuksen torjunut enkä ymmärrä miksi. Näköesteenä toimiva aita olisi meille molemmille helpotus. Heitä ärsyttää luonnon monimuotoisuus meidän rahvaanomaisella pihallamme ja mieheni puolestaan huomauttelee naapurin 'Sahara-lookista'...Voi mikä nöyryytys se olikaan naapurin rouvalle kun heidän vieraansa halusivat pyytää mukaansa MEIDÄN komeita raparpereitamme (heidän puolellaan ne eivät menesty).
Lämpimät kiitokset vielä kerran, sain rautaisannoksen todella arvokasta tietoa. Ja kirjan ja kyltin hankin heti seuraavan palkan tupsahdettua tilille!
Naapuri ei ehkä halua aitaa, koska pitää teidänkin pihaosuuttanne yhteisenä pihana. Jos keskelle yhteistä pihaa tulisi aita, hänen käytettävissään oleva tila pienenisi. Kannattaa selvittää, onko koko piha yhteinen vai ovatko osuudet asuntojen omat, siitä on varmaan joku esim. hallinnanjakosopimus paperilla.
PoistaTuossa vielä yksi linkki artikkeliin "Kotipiha saa nyt rehottaa":
http://www.iltalehti.fi/piha/2014070318460025_ph.shtml
Kiva, jos tästä oli apua.
Kiitän taas uudesta hyvästä linkistä! Toivottavasti naapuri lukee Iltalehteä! Ja jos ei lue ja asiasta tulee puhetta, pidän linkin tallessa.
PoistaTaidat olla oikeilla jäljillä. Naapuri on tuollainen 'asiat on miltä ne näyttää'- ihminen ja onhan se kivaa kun on iso piha, perhe näyttää silloin vauraammalta. Tontti on meidän puoleltamme kapeampi ja heidän puoleltaan leveämpi ja kun muutimme tänne, naapurin rouva, joka on fiksumpi ja maltillisempi, myönsi itse, että meidän osuutemme pihasta itse asiassa jatkuu talon keskiosaa pitemmälle sille puolelle, mitä he ovat koko ajan pitäneet omana puolenaan. Emme kuitenkaan ole halunneet häiritä heitä joten olemme käytännössä eläneet niin kuin oma osuutemme loppuisi talon keskiosaan.
Naapuri on valitettavasti taloyhtiön isännöitsijä koska hän muutti paritaloomme ennen meitä ja ehti asuakin tontilla aika kauan yksin. Ei ole hänen intressiensä mukaista näyttää meille hallinnanjakosopimusta jos sellainen löytyisi, mutta mieheni tuumi juuri, että ehkä sellainen jostain virastosta voisi löytyä. Ryhdymme tutkimaan asiaa! Isännöitsijän asemassa naapuri on taloremontin yhteydessä jo antanut meille harhaanjohtavaa tietoa mm. tontin rakennusoikeuksista, hän näet haluaisi purkaa autotallin, joka on heidän puolellaan pihaa, ja korvata sen pienemmällä vajalla. Emme kuulemma olisi saanut muuntaa vinttiä asuinhuoneistoksi muuten kuin että vanha autotalli olisi purettu, mutta mieheni tarkasti asian ja autotalli sai pysyä paikoillaan, vaikka se onkin naapurin mielestä ruma ja vanhanaikainen.
Se tässä vaan on kummaa, että vaikka naapuri pitää pihaamme yhteisenä kesällä ja katsoo siis olevansa oikeutettu leikkaamaan nurmikkoamme, lumitöitä hän ei kuitenkaan meidän puolellemme tule talvella tekemään, vaikka hänen täytyykin ajaa pihamme läpi päästäkseen tielle. Talvisin meidän talomme puolella oleva piha on siis meidän omaa yksityisomaisuuttamme hänenkin mielestään. :)
Kyllä helpottaa kun en enää ole yksin tässä asiassa eikä enää tarvitse hävetä sitä, että haluan pitää pihani rehevänä ja monimuotoisena, ei siis 'hoitamattomana'!
Mietin vain, että miksi tämän pitää olla näin vaikeaa...välillä tulee mieleen se tarina suomalaisten esi-isästä, joka näki joessa kelluvan lastun ja päätteli, että nyt tänne on muuttanut naapuri liian lähelle hänen maitaan. Hän lähti oikaisemaan asiaa ja matkustettuaan viisi päivää löysi liian likelle asettuneen naapurin, jonka murhasi kirveellään.
Mutta palatakseni nykyaikaan: pihaani pystytän Luontopiha-kyltin niin pian kuin se vain on mahdollista ja jos se hallintasopimus löytyy, meidän puolellemme tonttia, juuri ennen heidän pihaosuutensa rajaa, nousee jonkinlainen aita, tuija-aitakin riittäisi!