Pörhö avautuu

- Heippa! Ethän kerro kellekään, jos vähän jutellaan tosta meidän Törhöstä. Niin ja koko tästä kaikesta, niinku. Käsi sydämellä! Tälleen tyttöjen kesken.

- Et nää mua!

- Sähän tiiät, että Törhö on villiorava. Aina ollaan piilosta ja hippaa ja ajetaan toisia takaa ympäriympäri runkoa.

- Oksat on hyviä, ei tartte syyä jyviä!

- Eletään luonnon antimilla ja silleen, se on tiäksä jotenki niin ikstriimiä! Onhan se silleen tosi sulonen ja kaikkee, mut joskus musta tuntuu että mä en aina jaksa.

- Törhön mielestä mulle on vaan tullu lisää painoa ja siks se saa mut kiinni. Mut mun mielestä se sai kyllä mut kiinni jo ennenkin, ja sitä painoa on ruvennu tulemaan vasta ihan viime aikoina. Niinku tähän kohtaan, tiäks.

- Mun mielestä voi silti ihan hyvin käydä täällä oravanruokintalaitteellakin, vaikka olis kuinka villiorava. Enkä mä tiiä, oonks mä oikeesti lihonu. Oonko sun mielestä?

- Mut on tännekin nykyään tosi hankala kiivetä. Jotenki ei vaan enää ylety sillai ku nuorempana. Ehkä mun maha on tosiaan ihan vähän kasvanu. Tai jostain syystä on sellanen raskas olo. Mikähän siihen auttais?