Miksi esittelyssä

Käytämme puputytöistämme vielä nimiä Maksi ja Miksi, kunnes mahdolliset muut nimet aikanaan selviävät. Nimien selitykset: Maksi on hyvin isokokoinen, Miksi on risteytys.

Maksista on täällä ollut pari kuvaa jo aikaisemmin. Hän on tanakka ketunpunainen kaunotar, joka kasvattajan kertoman mukaan ei arvosta muiden kanien seuraa, mutta ihmisiltä on ruinaamassa paijausta aina, kun kanilaan menee.

Miksi on arempi, suorastaan säpsy. Hän tulee kyllä itse nuuskimaan kättä, maistaa vähän hihaa ja saattaa jopa nousta kahdelle jalalle ihmistä vasten haistellakseen ylempää. Hän saattaa myös merkata käden hieraisemalla sitä leukaperillään niin kuin kissa. Mutta häneen ei saa koskea! Paitsi ruoka-aikana, jos käsi unohtuu ruokakipon viereen, sen kylkeen voi hyvin parkkeerata, eikä se silloin häiritse. Olemme päässeet niin pitkälle, että jos pidän toisessa kädessä leivänmurua tai voikukanlehteä, voin koskea Miksiä otsaan toisella kädellä samalla kun hän syö.

Jostain syystä Miksi tykkää syödä kädestä. Lellikesy Maksi taas riuhtaisee leivänmurun itselleen ja hyppii kauemmas syömään sen rauhassa.

Jos kädessä ei ole ruokaa, kun Miksi tulee nuuhkimaan sitä, hän säpsähtää ja kavahtaa taaksepäin. Mutta kyllä hänestä vielä hyvä emokani tulee, kunhan vielä hieman tuosta varttuu.

Tässä siis Miksi alle puolivuotiaana. Hänellä on kauniit silmät!

Vaikka en kaneistä mitään ymmärrä noin näyttelymielessä, minusta Miksillä on lihakaniksi sopiva ruumiinrakenne. Tukeva ja tasapaksu. Miksi ei aristele uusia ruokia, vaikka tykkää myös kovasti heinästä ja natustelee mielellään olkeakin. Tässä hän tutustuu palsternakkaan. (Sain vihdoin ne nostettua, kun maa suli.)

Miksi on väriltään "luonnonharmaa", mutta jostain voi aavistaa, että hänen isänsä oli samanlainen ketunpunainen kuin Maksi. Itse asiassa Miksillä ja Maksilla on sama isä. Tässä Miksi kurkkii hyyyyvin pitkänä ulos häkin avoimesta ovesta, alas vaaralliseen maailmaan. Eikö näytä aivan aasilta, kun on tuollaiset hurmaavat korvatkin.

Koska Maksi on aikaisemmassa elämässä yrittänyt suunnilleen syödä Miksin, heillä on omat asunnot. Tutustuminen on helpompaa, kun on selkeät rajat. Kuitenkin on mukavaa, kun on seuraa, vaikka ei sitten kovin kummoistakaan.

Yllä olevassa kuvassa muuten värit ovat suurin piirtein kohdallaan.

Naapureista on muutakin iloa kuin heidän tyhmien touhujensa tarkkaileminen. Esim. jos molempiin kotitalouksiin on jaettu puhdetöiksi omenapuun oksa kuorittavaksi, ja oma vaikuttaa niin pieneltä, että saattaa loppua kesken, naapuri varmaan lainaa mielellään omaa oksaansa.

Edes ihan vähän, sen verran että maistaja voi suorittaa laadunarvioinnin ja vertailututkimuksen.