Naakkaparven hajaantuessa muut lähtevät tahoilleen parittain. Tämä yksi käy syömässä ihan yksin.
 |
| Eräs toinen naakka 18.4. |
Toisilla on pesät jo sisustettuina. Mahtaako sillä yhdellä olla?
No nyt minä unohduin taas pitkäksi toviksi tässä välillä lukemaan Konrad Lorenzin kirjaa Eläimet kertovat, lukua Vuodesta vuoteen ne palaavat, joka kertoo erityisellä hellyydellä ja asiantuntemuksella naakoista. Professori Lorenz tutki kotinsa ullakolla asuvaa naakkayhdyskuntaa havainnoimalla sitä vuosikaudet. Aivan tekisi mieleni kopioida tähän edes muutama sivu tuosta mainiosta kirjasta.
Lorenz puhuu naakkojen yhteydessä rakkaudesta ensi silmäyksellä ja vakuuttaa ettei tämä suinkaan edellytä naakoilta mitään ihmisominaisuuksia, vaan että se päinvastoin osoittaa, kuinka ihmisillä vielä on jäljellä eläinten vaistoja. Naakatkin nimittäin ihastuvat toisiinsa monesti jo ensitapaamisella. Ne kihlautuvat vuoden vanhoina, ensimmäisenä keväänään, ja perustavat perheen vuotta myöhemmin. Toisin kuin ihmiset, ne rakastuvat puolisoonsa yhtä kiihkeästi joka kevät - aina uskollisesti siihen samaan, kunnes kuolema heidät erottaa.
Miksi meillä siis on pariton naakka?
Ehkä hän ei ole vielä löytänyt sopivaa kumppania. Eivät kaikki naakat varmaan onnistu siinä ensimmäisenä keväänään, vaikka tavallisesti niin tapahtuukin. Tai ehkä hänen puolisonsa on kuollut. Leskeksi jäänyt naakka voi löytää uuden parin, mutta ottaahan se varmaan aikansa. Varsinkin, jos pariton naakka on naaras. Lorenzin mukaan naakkakoiras kihlautuu aina arvoasteikossa itseään alempana olevan naakattaren kanssa, mikä yksivuotiailla käy luonnostaan, koska tyttönaakat ovat pienempiä ja heikompia kuin nuorukaiset. Liiton solmittuaan naakat kuitenkin toimivat tiiminä, jonka jäsenet ovat parven asteikolla samanarvoiset. Käytännössä siis naaras nousee sosiaalisilla tikkailla ja saa puolisonsa statuksen. Kuinka sen käy koiraan kuoltua? Vapaat sulhasehdokkaat ovat enimmäkseen vähäpätöisiä nuorukaisia.
Lorenz kertoo tarinan ainoasta kerrasta, jolloin hänen naakkayhdyskuntansa erittäin vakiintunut arvojärjestys järkkyi. Nuori koiras oli ollut poissa koko kesän ja kadottanut sinä aikana kunnioituksensa yksinvaltiasta kohtaan. Palattuaan kotiin elinvoimaa uhkuen se kaappasi heti vallan, vaikka oli naimaton ja joutui sen vuoksi taistelemaan yksin paria vastaan.
Lorenz huomasi tapauksen, kun eräs pieni, hento ja arvoasteikossa matalalla oleva naakatar otti mahtailuasennon ruoka-astialla, ja johtajanaakka luovutti sille välittömästi paikkansa. Omituista! Kun Lorenz huomasi uuden tulokkaan kukistaneen johtajan, hän ensin oletti tappion nujertaneen entisen despootin niin pahasti, että se alistui nyt kaikkien edessä. Otaksuma oli kuitenkin väärä, entinen ykkönen siirtyi vain arvojärjestyksen kakkoseksi. Selitys tapaukseen oli se, että tulokas oli palatessaan rakastunut tuohon nuoreen naaraaseen ja kahden päivän kuluessa julkisesti kihlautunut sen kanssa. Tyttönen nousi samalla hetkellä kuningattareksi, eikä sen tarvinnut enää väistää ketään. Ihmeellistä, että se ymmärsi arvonnousunsa ja alkoi heti käyttäytyä sen mukaan! Samoin koko muu parvi, jossa sana tapahtuneesta levisi hämmästyttävällä nopeudella.
 |
| - No, joko puhutaan minusta eikä kirjoista? Tämä tässä on kauranjyvä. |
 |
| - Ja se kuoritaan näin: varpailla kiinni ja nokalla väännetään... |
 |
| - Ai sinä ihailetkin kaulustani! No katso! |
 |
| - Se todistaa, että kuulun Corvus monedula-lajin koilliseurooppalaiseen alalajiin (soemmeringii). |
 |
| - Kyllä, on toisellakin puolella. Hieno, vai mitä? Ei kaikilla ole! Muuten, jos tietäisit linnuista mitään, näkisit silmän väristä, ettei tässä mitään leskirouvia olla. Ensimmäistä kevättäni elän. Ei vain sattunut kohdalle se oikea. Ehkä ensi keväänä. |
Blogiylidirektaattorin huomautus: kahta riviä pitempiä kuvatekstejä ei suositella! Tämä blogi asetetaan tarkkailuun toistaiseksi.
Mie oon kans aikanaan lukenut tuon Lorentzin kirjan (tai ne kaikki varmaankin) niin moneen kertaan, että heti muistin nuokin jutut. Olin vähän tuohtunut sen naakattaren ylimielisyydestä. Oikee bitch! Samoin mulle on jääny mieleen se, kun K.L. oli tulossa uimasta märät mustat uikkarit kädessä roikkuen, ja naakat sai hirveet kilarit ja siitä lähtien olivat sille aina vihaisia, kun sen näkivät. Märät uikkarit oli naakan silmissä kuollut naakka.
VastaaPoistaJoo, sen jälkeen sen piti aina naamioitua, kun meni poikasia rengastamaan, ettei koko parvi olisi hyökännyt sen kimppuun. Ja joutui noloon tilanteeseen, kun naapurit näkivät sen naamiaisasussa katolla hyppimässä. Joutui se moniin muihinkin noloihin tilanteisiin. Ne on niin hauskoja kirjoja!
PoistaHeh, hullu tiedemies saattaa itsensä noloihinkin tilanteisiin asiansa tähden :) Toinen eläinasioista kirjoittava kirjailija, jota samoihin aikoihin lueskelin (ja aika ajoin nykyisinkin) oli Gerald Durrell, jonka kirjat kans on minusta tosi hauskasti ja hyväntuulisesti kirjoitettuja.
PoistaMeillä on naakat tehny pesän saunan piippuun, saunakamarin käyttämättömään hormiin. Tai, nyt se ainakin on käyttämätön. Ei varmaan kulje enää savut läpi. Tänä keväänäkin ne on siinä olleet, välillä useampikin pariskunta pollean näköisenä.
Olen minäkin Durrellini lukenut, perin varmaan kaikki sen kirjat pokkareina isoäidiltäni. Se on hauskin, se joka on käännetty suomeksikin, se My Family and Other Animals, joka kertoo pikku-Gerryn lapsuudesta Korfulla.
PoistaSarjasta puuttuu Gerryn vaimon kirjoittama kirja Beasts in my Bed, jota en ole saanut käsiini. Olisi varmaan erittäin valaiseva teos sekin.
Mä olen kans lukenut jonkun kirjan naakoista, en tiiä oliko kyseisen herran kirjoittama...? Muistan siitä sellasen jutun, että naakat leikki tuulessa. Se kuulosti tosi kivalta ajatuksena; ne nousi sitä tuulta vasten ja antoi hetken sen viedä... ja sitten uudestaan, ja uudestaan... eli siis ihan selvästi leikkivät. Muistatko jonkun tollaisen jutun sieltä? Se kirja jotenkin avasi mun silmät ja naakoista tuli kiinnostavia. Tosin olen kyllä niitä välillä vihannut syvästi, kun ne on loppukesästä rääkyneet hirveän isoina parvina yötä päivää meidän pihassa.... argh, se oli kyllä hirveetä!!
VastaaPoistaKyllä tuokin on siitä kirjasta! En ehkä muutenkaan ollenkaan ymmärtäisi, että naakkojen leikki tuulen kanssa onkin älykkyyden merkki.
PoistaJos ymmärtäisi naakkaa, niiden rääkyminen ei ehkä olisikaan hirveetä vaan kiinnostavaa.
No vaikka miten ymmärtäisi, niin kyllä se rääkyminen oli todella hirveetä. Mä en yleensä luontoelukoita vihaa, mutta kun kaksi vuorokautta putkeen kuunteli sitä rääkymistä, alkoi jo lievästi hermoa kiristämään. Yöllä ei oikeesti saanut edes nukutuksi. Oli isoja poikasia jotka lakkaamatta huusi ruokaa, en tajua mikseivät ite hakeneet kun kuitenkin lensivät jo ihan täyttä häkää. Argh. Me koko perhe edelleen muistellaan sitä, "kun ne naakat oli täällä"... Otin valokuviakin, en laskenut miten paljon niitä oli, mutta todella paljon. Satoja. Oli meinaan melkoinen metakka, naakan ääni kun on vielä sellanen terävä kimautus. Toivottavasti ensi kesänä viettävät yönsä jossain muualla kun meidän tontilla... päiväaikaan ihan kiva niitä on katella ja kuunnella.
PoistaMinulla on tällä hetkellä tyhjä tuuletushormi katolle, jossa naakat käyvät aina välillä tutkimassa, olisiko hormista pesäpaikaksi, potkivat kaltereita ja huutelevat kaikenlaisia mielipiteitä kivasti kaikuvaan rööriin. Siihen kun herää, tuntuu että naakka on tyynyllä.
PoistaTuttu kirja on minullekin. Mielenkiintoinen se naakkatutkija.
VastaaPoistaToivottaavasti tämä yksinäinen nuori naakka löytää parinsa, tosiaan viimeistään ensi keväänä, kaunis yksilö on. Olen monesti ihmetellyt kun ihmiset vähän halveksivat naakkoja. Nehän on älykkäitä lintuja.
Jotkut ihmiset pelkäävät mustia lintuja ja muitakin eläimiä, ennustavat kuulemma pahaa. Wikipedia tiesi semmoisenkin, että vuonna 1628 ammuttiin tuollainen kuolemaa tuova naakka Naantalin birgittalaisluostarin katolta, ja niin vain panos sytytti kirkon tuleen ja se paloi kokonaan. Joten selvästi on ennakkoluuloissa perää!
PoistaMonelle ei varmasti tule myöskään mieleen nähdä älykkyyttä iltapuulle asettuvissa naakoissa.
Tuttu kirja.
VastaaPoistaMeilläpäin naakkojen samoin kuin varisten määrä alkoi lisääntyä heti sen jälkeen kun alueelle ilmestyi lähikauppa. Paikalliset koululaiset ramppaavat kaupassa koko ajan ja heittävät eväsloppunsa ympäriinsä. Nokkelat linnut keksivät tämän nopeasti.
Meille naakat ovat ilmestyneet vasta viiden viime vuoden aikana, eikä siihen taida olla mitään erityistä syytä. Kauppoja ei ainakaan ole tullut.
PoistaOlen aivan ihastunut varislintuihin, erityisesti tavalliseen varikseen. Se on todellakin niin tavallinen, kesät ja talvet, aina sama rauhallinen olemus. Paitsi, no, onhan vilkkaampia vaiheita variksenkin elämässä.
VastaaPoistaTarkistin googlesta hataria tietojani tästä lintuheimosta, johon siis naakkakin kunniakkaasti kuuluu. Kuusi heimon lajeista pesii Suomessa. Kaikki ovat viisaita ja oppivaisia. Täällä on vielä kerrottu naakkojen kyvystä leikkiä, mikä selvästikin osoittaa älykkyyttä!
Naapuritalon mies ihmetteli, miten meidän pihalla sallitaan harakan pesintä komeassa tuijassamme. Ei kuulemma heillä sallittaisi. Hm... Onhan siinä vaara, että jää vertailussa toiseksi.
On se kumma, että sallitaan...! Meilläkin pesi harakka tuijassa. Kiva oli katsella niitä puolittain lentokykyisiä poikasia, kun niille meni grillin savut nokkaan ja koittivat vaihtaa puusta toiseen kiipeilemällä.
PoistaPitääkin ottaa Lorenz ja Durrell uusintalukuun vuosikymmenien päästä. Ja eikös hän (L) kertonut ihan erityistapauksena sellaisen, mitä ihmisille tapahtuu useammin, että vaihdetaan puolisoa. (Muistaakseni se oli Rouva Naakka, joka halusi ja pääsi toisen vaimoksi. Muut sitten kai sumplivat suhteensa jotenkin. Minä jotenkin paheksuin... ja ovathan nämä erot ja kuolemat rankkoja.) -Vaikka jatkuvaa äänekkyys varmaan rasittaakin, niin on hassua, että minut lähes opetettiin inhoamaan harakan räkätystä 70-luvulla. Nyt kun on opit ja niiden tottelu unohtuneet, kuulen harakan äänet hyvin kauniina.
VastaaPoistaMuistan kaksikin tapausta, jotka raportoitiin suurina poikkeuksina naakkojen normaalisti erittäin kestävistä parisuhteista. Toisessa syyllinen pari muutti muualle, toisessa jatkoivat elämää kolmistaan. Sekin osoittaa naakkojen älykkyyttä, että kaikkien juttujen ei ole pakko mennä niin kuin vaistotoiminto sanelee, vaan niitä voidaan tarpeen vaatiessa sumplia!
Poista