tiistai 14. lokakuuta 2014

Tyrnimarjojen muodonmuutos ja metsänpohja

Tänä vuonna en poiminut lainkaan tyrnejä enkä muitakaan marjoja puutarhasta, hedelmiäkin vain suoraan syötäväksi. En tehnyt mehuja enkä hilloja. Silti minulla on nyt jääkaapissani oletettavasti tyrnipensaasta tullutta satoa hyvin säilyvässä muodossa, palvattuna peuranpaistina.


Alunperinhän tyrnit näyttivät tällaisilta:


Tämä oli varmaan nyt taas sellainen, mitä vanha kansa kutsuu transformaatioihmeeksi. Yksi näitä juttuja. Käsin koskematta, pyytämättä ja yllättäen.

Käytin tyrnimarjojen muodonmuutosta hyväkseni ja tein eväät metsäretkelle.


Peuranpaistin päällä on marinoitua punasipulia. Sellainen tavallinen marinaadi, rypsiöljyä ja etikkaa, sokeria ja suolaa, taivaallinen yhdistelmä. No en tehnyt itse. Hyvää on silti. Paistin alla on luomuingmariinia ja Salosen ruisleipää. Leivän alla on uutinen mielenosoituksesta, jossa vastustettiin niitä EU:n ja USA:n salassa käymiä vapaakauppaneuvotteluja. Niistä ei ole paljon uutisoitu, kun ei toimittajille kerrota mitä on tekeillä. Miksi kerrottaisiin, kun ei neuvottelevien maiden parlamenteillekaan kerrota. Ja mitäs se meille kuuluu. Eikö se riitä, että Suomen kokoomuslaisen neuvottelijan mukaan siellä puretaan kaupan esteitä ja nikkaroidaan investointisuojia, ja tästä hyötyvät sitten kaikki.

Kaupan esteitä ovat esim. sellaiset lait jotka suojelevat kuluttajia. Myrkyllisten ja haitallisten aineiden kiellot. Vaatimukset pakkausmerkinnöistä. Palautusoikeudet. Sen sellaiset. Miten voi tietää, mitä on tappolistalla, kun ei kerrota. Onkohan avainlippumerkintä esimerkiksi epäreilu kilpailuetu kotimaisille tuotteille ja ulkomaisten tuotteiden kaupan haittaamista? Saako asettaa vaatimuksia tuotantoeläinten hyvinvoinnille tai kasvinviljelyn puhtaudelle, jos jossain muussa maassa ei sellaista vaadita? Sehän estää kyseisen maan tuotteiden kauppaa täällä eli on kaupan este.

Investointisuoja tarkoittaa sitä, että jos joku yritys on investoinut ulkomaille ja sitten kohdemaa muuttaakin lakejaan niin että yritykselle on siitä haittaa, yrityksellä on oikeus korvauksiin. Sanotaan esimerkiksi, että jollain maalla olisi löysät kaivoslait, jotka sallivat kenen tahansa onnenonkijan tehdä valtauksia missä vain, perustaa kaivoksen vaikka tähän minun mökkini alle ja pitää omanaan kaiken mitä löytää. Jos sitten kyseinen valtio jossain vaiheessa huomaisi, että ehkä jälkipolvetkin tarvitsevat mineraaleja ja niiden jakaminen ulkopuolisille ilmaiseksi saattaa olla turhaa, lakia ei voi enää parsia tai muuten joutuu maksamaan miljardikorvaukset niille yrityksille, jotka olisivat voineet haluta perustaa tähän vaikka uraanikaivoksen.

Käyköhän siinä niin, että jos jokin aine todetaan vaaralliseksi, sitä ei kuitenkaan voi kieltää, koska investointisuoja estää lakimuutokset? En tiedä. Miksi neuvottelut käydään salassa?

Ai niin, olin menossa metsään.

Lähimmät sieni- ja marjapaikat ovat kaikki nykyään avohakkuina. Menin autolla siihen säilyneeseen vakiopaikkaani tuolla vähän kauempana. Perillä näytti tältä:


 Jaahas, ne ovat ehtineet tännekin. Mutta onhan vielä metsiä, vaikka sitten vieraita. Tuossa vieressäkin on puita pystyssä. Eikun tutkimaan.



Tämmöistä aika harvennettuahan se tuppaa nykyään olemaan. Tässä kohdassa ei kuitenkaan ollut koko maa hakkuujätteiden peitossa. Niiden alle sienet jäävät piiloon, vaikka niitä olisi tuhatmäärin. Vaikea on kävelläkin risukasoissa. Tämä oli oikeastaan aika hyvä kohta. Löytyi suppilovahveroita ja orakkaita.


Ajattelin metsänpohjaa. Miten syksy syksyn jälkeen kaikki lehdet satavat sinne ja jäävät paikoilleen. Ei niitä kukaan haravoi, ja sittenkin vaan elämä jatkuu metsässä. Vuodesta toiseen, vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen, aina vaan.

No, takaisin arkeen, tässä kohdassa oli kyllä pelkkää silokalliota niinkin äskettäin kuin 10 000 vuotta sitten. Vastahan olivat jäät sulaneet. Ei ollut vielä puita pudottelemassa lehtiään. Ei ollut multaa, missä kasvaa.

Tarkemmin ajatellen juuri tämä kohta taisi olla silloinkin vielä sulamisvesien peitossa ja nousi sieltä kuiville vasta myöhemmin. Mutta kuitenkin. Ajattelin niitä lehtiä ja neulasia, jotka vuosisatojen mittaan ovat varisseet tähän ja muuttuneet vähitellen maaksi. Kuinka paksu kerros sitä jo onkaan. Miten hieno järjestelmä. Miten tarpeetonta haravointi.

Tove Janssonin Kuuntelijassa oli se taiteilija, joka piirsi metsänpohjaa. Yksityiskohtaisesti. Koko elämänsä, milloin ei vastaillut ihailijapostikasoihin, kun oli tullut sijoittaneeksi piirroksiinsa joitain satuolentoja, pupuja muistaakseni, joista sitten tulikin suosittuja. Ihmisparka hukkui lasten kirjeisiin. Nyt olen onnellinen, että en koskaan kirjoittanut Tove Janssonille.




15 kommenttia:

  1. Jänniä noi metamorfoosit ja tuollaiset! Varmaan hyvää tuo tyrnipeura! Ja metsänpohja-ajatukset, niitä minullakin on joskus. Oikein pitää ihmetellä. Metsänpohjat herättävät kunnioitusta ja siellä trampatessa (käyn kyllä liian harvoin) tulee aika nuori olo. Vaikka kyllä minä ihan pienissä määrin tykkään haravoinnistakin, eipä silti. Ja kiitos muuten edellisestäkin postauksestasi, oli mielenkiintoinen sekin! (Ja terveisiä metamorfoosiyrityksen parista - yritän luoda 80-luvun koululaispöydän lampusta jotain ihan muuta - no lamppua edelleen - mutta katsotaan miten käy...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saara! Unohdin mainita tuossa kirjoituksessa, että metsänpohja myös haisee erittäin hyvälle. Onnea lamppumetamorfoosille!

      Poista
  2. Erikoinen ilmiö tuo transformaatio! Pihlajanmarjoilla ja perunankuorilla olen minäkin sitä empiirisesti tutkinut, muuttuvat kukkopaistiksi.

    Kiitos sienikuvista, nyt ei auta muu kun lähteä huomenna hakemaan suppikset meidänkin metsistä pois kuleksimasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ajatteles, että minä näin sen peuran ensimmäistä kertaa vasta tuolla foliossa! Tämä on mielestäni vaivattomuudessaan ihan transformaatioteknologian huippu. Tosiaan, nyt heti metsään! Emme jätä supikoirien syötäviksi heitä! Emme ainakaan kaikkia.

      Poista
  3. Sylkirauhaset alkoivat toimia tuon peuranpaistin kohdalla.

    Avohakkuita on ollut täälläkin, koko ajan etsitään uusia sienimaastoja kun metsää raiskataan sileäksi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin rikas, ostaisin kaikki metsät tästä ympäriltä. Vaikka kuulemma metsänhoitoyhdistykset yrittävät pakottaa omistajat ties minkä uhalla avohakkuisiin. Mutta jos olisin rikas, pärjäisin niille.

      Poista
  4. Voi rähmä, kirjoitin kommentin ja sitten sipaisin jotain väärään suuntaan (tämä Mac!) ja koko kommentti hävisi. *kele*

    No mutta joka tapauksessa, en ole koskaan maistanut peuraa enkä tyrniä, joten olen ihan noviisi tässä asiassa. Vesi herahti kuitenkin kielelleni, kun näin nuo kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palvilihalta tuo maistuu, en erottaisi mitä se on. Hyvää leivän päällä kylläkin, ja etenkin tuon sipulin kanssa. Ja tyrnihän on pahaa ja hapanta, siinä et ole menettänyt mitään :)

      Minullakin on Mäkkäri, mutta tätä pöytäkonetta ei voi sipelöidä, joten ei ole ongelmia.

      Poista
  5. Luin pikku tiedon Seurasta (39/2014, s. 41), että haavan juuret saattavat elää maassa tuhansia vuosia, vaikka yksittäiset puut harvoin elävät yli sataa vuotta. Kun puut kuolevat/kaadetaan, uutta kasvaa tuhatvuotisista juurista. Maa, metsänpohja, on enemmän kuin tulemme ajatelleeksikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VAU! Geneettisestihän se on se sama haapa, joka sieltä nousee uudestaan ja uudestaan!

      Poista
  6. vapaakauppaneuvottelut, kaivoslaki, avohakkuut. Ehkä pahinta on se, että useimpia ihmisiä eivät nänä aiheet kiinnosta ja/tai he eivät ymmärrä, kuinka tärkeistä asioista on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisihan tuo mediakin pitää näitä aiheita esillä vähän aktiivisemmin. Jos huomaisi, miten nämä voivat vaikuttaa minun omaan elämääni, ehkä alkaisi kiinnostaa.

      Poista
  7. Tollasset aukkohakkuut saa mun veren aina kiehuun. Järjetöntä mettänraiskausta. Niitä teettävät ei aattele mitää muuta ku itteesä ja pikasia rahavuoria. Eivät pätkääkää tuumaile mitä tollassest on haittaa luonnolle ja etenki metiköitten asukkaille. Lailla pitäs kieltää moiset hakkuut ja teettäjiltä kaikki omaisuus tuomittava valtiolle. Myös ne, jotka on lähivuosina siirretty perijöitten nimiin. Persetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, aamen! Mutta eikös nykyään voi saada syytteen metsän tärvelemisestä, jos EI avohakkaa silloin kun metsänhoitoyhdistys käskee?

      Poista
    2. Jjepp. Mun mettää ei aukkohakata. Haen sieltä vaan polttopuut.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...