lauantai 11. lokakuuta 2014

Eläköön, olen sairas!

Sain lääkityksen, luultavasti loppuelämäksi, ja olen niin tyytyväinen! Olen kauan toivonut, että minulla olisi juuri tämä sairaus.

Jos et tahdo lukea sairausjuttuja, napsauta kuvaa. Kun olet katsonut kuvat, sulje blogi.



Olen ollut väsynyt jo kauan, ja sehän on ihan luonnollista, koska en nuku kunnolla.

Siitä asti kun täytin neljäkymmentä - ja siitä on kauan - minulle on sanottu väsymystä valittaessani: Niin, se on toi ikä.

Muutama vuosi sitten olin uupunut, koska olin ollut isoissa rintasyöpäleikkauksissa ja niistä toipuminen oli raskasta. Se kesti kauemmin kuin olisin voinut kuvitella. Vähitellen toivuin, mutta aina vain väsytti kovasti. Lopulta käännyin lääkärin puoleen, kun arvelin ettei uupumus enää mitenkään voi johtua leikkauksista.

Tehtiin masennusseulonta. Ei merkkiäkään. Tehtiin laboratoriokokeita. Lääkäri kertoi puhelimessa, että kaikki on hyvin.

Merkillistä kyllä, olin tämän hoitotoimenpiteen jälkeen aivan yhtä väsynyt kuin ennen sitä.

Lopulta uskoin toista lääkäriä, jonka mukaan väsymys voi johtua siitä, että minulla on pari vuotta aikaisemmin ollut rintasyöpä. Vaikka se saatiin leikkaamalla kokonaan pois eikä minulla enää ole sitä. Vaikka en saanut mitään väsyttäviä hoitoja. Jostain psyykkisestä syystä. Vaikka en tiedostanut, että asia rasittaisi minua psyykkisesti, se kuitenkin jotenkin salakavalasti ja tietämättäni pystyi tekemään niin. Okei. Tämä siis kuuluu asiaan.

Uupumus paheni. Lopulta menin töistä tultuani suoraan nukkumaan. Lehdet jäivät lukematta, laskut maksamatta. Kesälomalla nukuin kellon ympäri, ja aamiaisen jälkeen teki jo mieli päiväunille. Laahustin zombina rappeutuvassa puutarhassani. En jaksanut lähteä minnekään, en edes kävelylle. En jaksanut lukea kirjaa, luin sarjakuvia. Unohtelin asioita ja haukottelin niin että natisi. Laitoin hunajan jääkaappiin ja voita teehen.

Menin lääkäriin. Tehtiin laboratoriokokeita. Lääkäri kertoi puhelimessa, että kaikki on hyvin.

No oliko kaikki hyvin?

Lopulta pomo puuttui asiaan ja käski työterveyteen. Soitti vielä itse perään ja sanoi että tälle aika nyt heti.

Silloin peruttiin kaikki itse varaamani ajat ja pääsin Sille Lääkärille Joka Kuuntelee.

Varattiinkin oikein tunti aikaa. Lääkäri kuunteli, luki tietokoneelta unilääkekokeilujeni historiaa (mikään ei toimi), määräsi kokeeksi taas yhtä, lähetti vielä laboratorioonkin, täytätti minulla taas masennusseulapaperin, antoi uuden ajan seuraavalle viikolle, kyseli, kuunteli, tuumaili ja surffasi netissä.

Sitten:
- Olisitko valmis kokeilemaan yhtä juttua?
- Olisin! Ihan mitä vaan!

Sain kokeeksi kilpirauhashormoni tyroksiinia. Kokeissa veressäni oli vähänlaisesti tyroksiinia, mutta lukemat olivat normiarvojen puitteissa. Aivolisäkkeen erittämää TSH-hormonia, jonka tehtävänä on potkia kilpirauhasta tuottamaan tyroksiinia, oli minulla aika paljon, vaikka normirajojen sisällä oli sekin. Näistä kilpirauhasjutuista on ollut jonkin verran vääntöä mediassakin viime aikoina. Ilmeisesti osa ihmisistä kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta, vaikka laboratoriokokeissa on "kaikki hyvin".

Sitten kuukaudeksi kotiin tyroksiinia syömään. Kotiin ja töihin. Ja liikenteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joiden läheisyydessä autoilin uupumuksen syövereissä; olitte hengenvaarassa. Pinna oli lyhyt ja huumorintaju, joka normaalisti on nollan hujakoilla, kävi pakkasen puolella.

Meni pari viikkoa, ja sitten eräänä lauantaiaamuna heräsin.

Ei väsyttänyt! Ihmeellinen tunne. Tuli mieleen ne kaksi askaretta, joita olin lykännyt koko viikon ja luvannut itselleni ihan varmasti tehdä lauantaina, ennen kuin romahtaisin taas sänkyyn. Ne olivat kivoja hommia. Tunsin itseni energiseksi.

Tein ne hommat. Oli aamupäivä. Ei tehnyt mieli mennä sänkyyn. Mietin, mitä seuraavaksi tekisin. Oli niin kaunistakin, en voinut olla hymyilemättä. Harakka lensi yli, ja valo osui hienosti sen siipiin. Mietin, mitähän edeltävinä viikkoina oli mahtanut tapahtua. Toivottavasti ei mitään tärkeää. Kesä näytti olevan lopuillaan. No, se meni ohi, mutta niitä tulee ehkä lisää. Ensi kesänä voin olla hereillä.

Viikkoa myöhemmin käynnistyi ajatustoiminta. Sain ideoita aamiaispöydässä. Töissä pitäisi puuttua tähän epäkohtaan. Blogiin voisi kirjoittaa tuosta aiheesta. Voisinkin toimia näin. Maailman ongelmat voidaan ratkaista...

Mitä sitten tapahtui?

Laboratorioon taas, ja lääkäriin. Se Lääkäri Joka Kuuntelee näytti tyytyväiseltä ja sanoi, että jos tämä kerran auttaa niin jatketaan sitä. Pettymyksekseni hän ei luvannut tuplata tyroksiiniannosta niin että voisin tuplaten paremmin. Väitti, että tämä riittää, TSH on nyt laskenut tarpeeksi. Uudet kokeet puolen vuoden päästä ja lääkäriaika. Ei puhelinaikaa, nähdään.

Nyt olen taas vain väsynyt, en enää uupunut. Unettomuuden ja muiden kremppojen kanssa täytyy vielä selvitä. Ja ei, en rupea pitämään sairausblogia. En edes kremppablogia tai menopaussiblogia tai vanhuudenheikkousblogia. Puhutaan me lintujen talviruokinnasta ja tuotantoeläinten säällisestä kohtelusta. Remontistakin kerron, jos se etenee. Ja vuodenaikojen vaihtumisesta, sitä nyt luultavasti on odotettavissa joka tapauksessa.

Halusin vain kertoa sinulle tämän, koska olen niin iloinen.




47 kommenttia:

  1. Paljonkaan en tiedä noista kilpirauhas-asioista, mutta tuntuu että moni kärsii niistä ilman virallista diagnoosia ja joutuvat käymään vääntöä saadakseen diagnoosin. Hienoa, että sinä sait lääkkeet kokeiluun ja apu löytyi sitä kautta! Minä sain itse valtavan avun, kun diagnosoin itse itselleni vilja-yliherkkyyden (tai gluteeni-yliherkkyyden), laboratoriokokeiden mukaan mulla ei pitäisi olla altistavaa tekijää, mutta kun oma olo sanoo ihan toista. Tuo väsymys oli ihan kamalaa, lisäksi oli paljon omituisia oireita joihin etsittiin syitä sydämestä. Nykyään kannustan kaikkia, omituisista oireista kärsiviä, jättämään hetkeksi viljat sivuun ja katsomaan mitä se tekee omalle ololle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä taitavat olla kovin yksilöllisiä asioita, viitearvot eivät aina kerro koko totuutta. Kaveri jätti pois kaikki viljat ja kävi sitten väsymystään tutkituttamassa hivenaineanalyysissä yksityisessä firmassa. Hänelle määrättiin saman firman kalliita pillereitä monta sorttia, ei ollut varaa ostaa niitä. Itse vain totesi, että näköjään kaikkia näitä häneltä puuttuvia aineita saisi kokojyväviljasta. Uskon voimalla jatkaa ilman viljoja ja sietää sitä väsymystään, vielä ei ole löytynyt apua johon hänellä olisi varaa.

      Harmi, että nuo väsymykset ja muut sellaiset oireet voivat johtua niin tsiljoonasta eri syystä. Varmaan ei minullakaan ole kaikkia syitä saatu selville, vaikka laajasti on tutkittu.

      Poista
  2. KIITOS!!!
    Todella hienoa että sait kerrottua! Elämä voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa varma asia on se, että elämä ei loppujen lopuksi voita. Mutta saahan väistämätöntä yrittää viivyttää parhaan kykynsä mukaan :)

      Poista
  3. Ihan ko minä ;) Oon syönyt thyroxiinia nyt 3 kk ja 6-7 viikkoa sitten jätin vehnän pois ja sokerin käytön minimiin. Siinä jäi sit samalla ruis ja ohrakin. Oli on parantunut ihan hurjasti. Mulla ei T4v meinannut nousta millään, mutta kohta sekin on hyvin.
    Ihmeellistä tää elämä sen ongelman kanssa. Hyviä syyspäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Betunia!

      Ne harvat asiat, joista eri ravintotieteilijät ovat yhtä mieltä ovat valkoisten vehnäjauhojen ja sokerin haitallisuus ihmiselle. Varmaan helpottaa jokaisen oloa, jos niistä pääsee eroon. Minulla on siinä vielä tekemistä.

      Poista
    2. Uskoin vahvasti, ettei se onnistu minulta, mutta nyt voin kertoa sen olleen helpompaa, kuin ikinä olisin uskonut.

      Poista
  4. Mahtavia uutisia! Tietenkin sairaus on aina sairaus, mutta todellakin, kun se kerta ON niin on se vaan hyvä että sait siihen viimein avun ja lääkkeet!! Itse asiassa ihan käsittämätöntä, ettei noilla oireilla joku lääkäri jo aiemmin puuttunut asiaan... Mutta hei, parempi myöhään kun ei ollenkaan!!

    Aurinkoisia syyspäiviä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli!

      Nuo oireet voivat viitata niin moneen asiaan, ja olisihan syy tosiaan voinut olla masennus tai menopaussi tai sydän tai keliakia tai... Mutta tämä oli minulle helpoin ratkaisu, siitä selviää syömällä pillerin aamuisin eikä tarvita hankalia elämäntapamuutoksia :)

      Poista
  5. Minä en tiedätkö lukenut kuin jokusen lauseen tekstisi alusta, kun tiesin samantien että kyse on kilpirauhasongelmasta. Jotenkin vain tiesin - syynä mitä todennäköisimmin se, että sairastan itse vaikeaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja aikoinaan olin suorastaan onnellinen kun syy kaikkiin oireisiin selvisi.

    Tyroksiinin kun aloittaa, niin se saattaa aiheuttaa juuri tuollaista aaltoilua: ensin olo lähtee paranemaan, mutta sitten se putoaa alaspäin. Tämä kertoo siitä, että lääkitys on liian pieni, eli sitä tulisi suurentaa. Kilpparin suhteen on kuitenkin ikävä tosiasia, että todella monet lääkärit katsovat liikaa laboratoriotuloksia, eivät potilasta, joka heidän edessään istuu.

    Olen käynyt yhdellä Suomen parhaalla kilpirauhasen vajaatoimintaan perehtyneellä endokrinologilla, joka selvällä suomenkielellä on kertonut, että ensin tulee ihmisen olotila, sitten verikokeiden tulokset. On esimerkiksi paljon vajista sairastavia, joilla T4V tulee olla kokoajan reilusti yli viitearvon, että olo pysyy tasaisena.

    Normaalia on myös se, että tyroksiinia syödessä TSH putoaa nollaan. Etenkin kun on iso tyroksiiniannos, TSH putoaa lähes aina nollaan - ja tätä arvoa ei ole enää järkeä tuijottaa. Ikävä kyllä monet lääkärit luulevat, että taivas putoaa ja maapallo räjähtää, jos potilaan TSH-viitearvo putoaa ali asteikon. Se on kuitenkin täysin normaalia, kun se on nollassa, kun on tyroksiini menossa. Ainoastaan se on huolestuttavaa, jos se yhtäkkiä alkaakin nousemaan yhtäkkiä, vaikka lääkitys ei muuttuisikaan.

    Minulla on hyvin voimakas kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, eli tyreoidiitti. Elimistöni tuottaa siis omaa kilpirauhastani tuhoavia aineosia. Tämä on minulla hyvin voimakas, sillä kun vasta-aineiden määrä elimistössä tulisi olla alle 35 ja ne pystytään mittaamaan aina 1000 yksikköön asti, hyppäävät ne minulla ylitse tuon ylärajan. Joudunkin syömään melko suurta annosta tyroksiinia: neljä isoa tablettia eli 400 mikrogrammaa.

    On hienoa kun sinunkin oireisiin on syy löydetty, mutta selvästi olisi vielä hiomista lääkityksen suhteen. Suosittelen lämpimästi, että kävisit asiantuntevan endokrinologin vastaanotolla, joka katsoo asian sinun, ei muutaman numeron kannalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Täytyypä opiskella lisää. Kuten tekstistä huomaa, olin tuohon yleislääkäriin ja hänen ajattelutapaansa varsin tyytyväinen.Silti endokrinologi tosiaan voisi ajatella asiaa vielä eri kantilta. Annoit ajattelemisen aihetta.

      Poista
  6. Se että saa vaivoihinsa jonkin diagnoosin, jo helpottaa oloa. Ja seuraavia, mahdollisia lääkärissä käyntejä. Ei tarvitse todistella kurjaa oloaan. Mahtavaa, että lääkitys toimii ja vointisi on parempi!
    Pakko kysyä, nikkaako toi ensimmäisen kuvan varpunen silmää? Vai onko minulla, oman lääkitykseni suhteen tarkistettavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan kiva, että löytyi tällainen "kunniallinen" diagnoosi, johon on helppo lääkitys. On hankalaa selittää, että ei jaksa, kun ei ole mitään syytä miksei jaksaisi. Ja kyllä se pikkuvarpunen tietenkin nikkaa silmää, se on ihan mukana tässä jutussa.

      Poista
  7. Hieno uutinen! Väsymystä ei suinkaan helpota epätietoisuus siitä, mikä sen aiheuttaa. Onneksi löysit Lääkärin Joka Kuuntelee. Niitä ei ole joka paikassa, valitettavasti. Olen hiukan seurannut tuota kilpirauhasen lääkitykseen liittyvää keskustelua. Siitähän tuli ohjelma telkustakin ihan vähän aikaa sitten. Käsittämätäntä, miten lääkärien erilaiset näkökulmat sairauden hoitamisessa voivat vaikuttaa siten, ettei kaikilla ole oikeutta hoitaa eikä kaikilla saada hoitoa. Onneksi sinulle on tepsivä lääke löytynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, between! Olisinkohan ikinä päässyt tuolle lääkärille, ellei pomo olisi puuttunut asiaan. Kun itse varasin aikoja, siitä ei ikinä ollut mitään apua. Tai no sain tietää, ettei minulla ole mitään yleisimpiä väsymystä aiheuttavia vaivoja, olihan sekin jotain. Ei tarvinnut stressata että onkohan sydämessä vikaa vaikka. Mutta väsymykseen se ei auttanut. Täytyypä muistaa kiittää pomoa!

      Poista
  8. Upeaa, että asia vihdoin selvisi ja sait oikean lääkkeen!

    Minäkin olen syönyt nyt kymmenisen vuotta Thyroxinia. Viisas työpaikkalääkäri arvasi väsymykseni syyn. Minulla kesti kyllä melkein vuosi ennen kuin löytyi sopiva annos. Liikaa jos syö, alkaa sydän hakata ja on hankala olo. Thyroxinin kanssa annostus on tarkkaa.
    Onnea vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rantis! Tämä taitaa olla yleisempi vaiva kuin heti arvaisikaan. Ehkä minullakin voi olla vielä annostuksessa viilaamista, mutta nyt mennään tällä ja tämäkin jo auttaa.

      Poista
  9. Olin juuri saamassa aisoihin eilisen Tshaikovski- ym emootioiden kuohut kun avasin blogisi, ja TAAS purot koskena kuohumaan! Rakkain ajatuksin täällä eräs lukijasi, menen nyt pesemään loputkin ripsivärit pois..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos rakkaista ajatuksista, Zirpukka!

      Poista
  10. Väsymys on kamalaa...ihanaa että sait avun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vieläkin väsynyt, mutta en ihan zombi enää. Tämä on kyllä todella suuri helpotus. Kiitos myötätunnosta, Sesse!

      Poista
  11. Kilpirauhaseen liittyvät sairaidet tuntuu olevan joko todella hankalasti diagnosoitavissa, tai sitten masennuskorttia on liian helppoa vilkutella. Onneksi olet saanut lääkityksen! Elämä on ihan erilaista, kun ei kokoaikaa ole kuoleman väsynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin todellakin on. Ehtii tehdä jotain muutakin kuin töitä. Sillä työthän piti tehdä vaikka puolikuolleena, ja kotona hoitaa elukat tietysti. Kiitos, Taajamafarmari. Eikun Maija!

      Poista
  12. Hienoa, että syy väsymykseen löytyi! Tiedän tunteen, kun väsyttää, itkettää, kiukuttaa ja huumori on lopussa. Minä kärsin vuosikaudet anemiasta ja rauta ei syömisestä huolimatta imeytynyt. Söin myös b-vitamiinia ja sekään ei auttanut. Lopulta löytyi syy. Mahakatarri. B-vitamiini ei imeydy normaalisti ja koska sitä ei ole elimistössä, ei myöskään rauta imeydy. Nyt joudun ottamaan kolmen kuukauden välein b-vitamiiniruiskeen lopun ikääni. Jouduin lähes 40 vuotta odottamaan tuota mahakatarridiagnoosia ja anemian syytä. Kun syy selvisi, veriarvoni kohosivat noin 15 pykälää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, saitkin odottaa pitkään! Sehän tässä on ongelma, kun nuo samat oireet voivat johtua niin monesta eri syystä. Onneksi sinullakin se syy loppujen lopuksi löytyi.

      Poista
  13. Hei! Suomessa oli ainakin ennen laveammat kilpirauhasarvojen normaalirajat kuin muualla maailmalla. Mutta hyvä että kuulut nyt lääkettä saavien piiriin ja että on helpottanut, jee:)) Olemme iloisia puolestasi!
    Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hellu ja Blackie! Kyllähän se siltä vaikuttaisi, että meillä on nuo normit liian leviällään, kun niin monet viitearvojen sisälläkin hyötyvät tyroksiinilääkityksestä.

      Olen tosi iloinen kaikesta tästä palautteesta :)

      Poista
  14. Kiitos tästä postauksesta. Prosessoin nimittäin itse samaa asiaa juuri, en ole tosin päässyt vielä noin pitkälle. Olen ollut tosi väsynyt, viime keväänä esimerkiksi en saanut mitään aikaiseksi, en edes hoidettua rakastamiani viljelemiäni taimia kunnolla, oli ihan liikaa ruveta vaihtamaan töiden jälkeen taimia isompaan purkkiin. En pystynyt. En jaksa edellenkään tippaakaan siivota ja koiran aiheuttamat mustat jäljet peittää valkoisia seiniä. 10 minuutin homma pyyhkiä ne rätillä, entäs kun ei jaksa? Viime talvena palelin kuin hullu iltaisin, vaikka meillä on talvellakin ehkä noin 24 astetta lämmintä. Aina villasukat jalkaan, ylimääräinen huppari päälle ja teetä juomaan. Joskus oli pakko mennä täkin alle, tuossa asussa, kun ei pysty olemaan. Viime kesänä silloin tällöin sain kummallisia masennuskohtauksia, aamulla olin iloinen ja iltapäivällä teki mieli vetää ranteet auki melkein. Puhuin miehellenikin, että mikä ihme mua vaivaa, en ole masentunut eikä ole mitään syytä olla alla päin, mutta välillä olin ihan down ja mietin jo että mikä ihmeen supernopea maanis-depressiivisyys on iskenyt. No, onneksi ne on mennyt ohi, mutta edelleen olen saamaton ja väsynyt.

    Äidilläni on kilpirauhasen vajaatoiminta ja on syönyt lääkkeitä vuosia. Siksi on mielestäni hyvin todennäköistä, että minulla on se myös, koska koen noita oireita enkä jaksa mitään (paitsi työt, koska kohdennan siihen KAIKEN energiani) ja tosiaan tuo sukurasite. Kävin pari viikkoa sitten työterveydessä kilpirauhaskokeissa, normaalit arvothan sieltä tuli ja kehotus "seurata tilannetta ja ottaa uudestaan yhteyttä jos oireet jatkuu". (näin sitä hoitoa saa juu......)

    Kaverille tästä puhuin kun hänellä on kanssa lääkitys ja mainitsi T3-kokeesta, jota nykyään ei juuri oteta. Minultakaan ei sitä työterveydessä otettu. Kun googletin asiaa, löysin tämmöisen tekstin, joka tuntui kuin kertovan minusta: http://www.anttiheikkila.com/blogi/kilpirauhasongelmasta/ Seuraavaksi ajattelin käydä ottamassa tuon T3 kokeen, koska meillä päin yksi yksityinen uusi "halpislääkäriasema" niitä ottaa. Jos sekään koe ei paljasta minulle asian tilaa, toivoisin löytäväni niin rohkean lääkärin, joka uskaltaisi mullekin kokeilla kilpirauhaslääkitystä, vaikka arvot oliskin ok.

    Mutta niin, yritän omaa asiaani juuri saada kuntoon ja itsen varaan tuntuu jäävän ja oman tunteen siitä, mikä vaivaa. Työterveys löi hanskat tiskiin siinä kohtaa kun hemoglobiini ja kilpparikokeet on ok. "seuraile tilannetta". Juu, onhan tässä jo seurailtu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei edes sanottu että seuraile tilannetta ja ota yhteyttä jos jatkuu. Sinullahan on sikäli hieno hoitosuhde ;) Otata se koe siellä yksityisellä ja mene tuloksen kanssa ottamaan uudestaan yhteyttä omaan työterveyteen, koska oireet jatkuivat. Jos eivät itse keksi mitä kokeilla, ehdota.

      Samat oireet on monessa muussakin vaivassa, niin että ei kannata vielä lyödä lukkoon mikä sua vaivaa. Ja ongelmia voi olla päällä useitakin yhtaikaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta lääkekokeilu voisi kertoa, auttaako lääke.

      Poista
    2. Joo eihän se varmaa ole, että onko mulla kyseinen tauti, mutta se on yksi realistinen mahdollisuus, ottaen huomioon mm. sukurasitteen ja oireeni, jotka ovat hyvin samoja, kuin todisetusti kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä tutuilla. Toki voi muutakin olla, mutta se hyvä puoli on tuossa kilpparilääkkeessä, että sen kokeilu on ymmärtääkseni suhteellisen vaaratonta, joten sitä saisivat useimmatkin lääkärit tarjota kokeiluun potilaille. Jos ei auta, niin sitten on joku muu kyseessä, mutta taitaa olla niin, että nykyään jää liian usein lääkekokeilu tässä kohtaa tekemättä.

      Poista
    3. Toivottavasti löydät lääkärin, joka uskaltaa määrätä tyroksiinia kokeeksi. Ei siitä pitäisi isompaa haittaa olla, ja voihan sen lopettaa jos tulee liikatoiminnan oireita.

      Poista
  15. Lähipiiristä löytyy myös kilpirauhasongelmien kanssa painineita, jotka eivät lääkäreiden mukaan painineet kilpirauhasongelmien kanssa laisinkaan, kunnes oireet paranivat kilpirauhasongelmiin tarkoitetulla lääkityksellä. Tai ehkä jollain muulla. Jotenkin uskon, hippi-leiman uhallakin, että keho ja mieli ovat enemmän yhteydessä keskenään kuin länsimaalainen lääketiede myöntää ja fyysisten oireiden taustalla on (yleensä) toisinaan jotain muuta, syvempää, minkä oireille keho toimii kanavana. Olen itse roikkunut MS-taudin löysässä hirressä jo muutaman vuoden ajan taudille hyvinkin tyypillisten, ja konkreettisten, oireiden vuoksi, mutta diagnoosia ei tule, koska testilöydökset eivät puolla asiaa. Stressi ja elämäntilanteet taas synkkaavat oireiden kanssa hyvinkin yksiin. Tämän kautta olen joutunut miettimään asiaa kaikista mahdollisista kulmista, myös siitä, että todellinen syy onkin kenties enemmän oman pään sisällä. Hienoa, että oireet kohdallasi alkavat helpottaa ja toivotaan, että tilanne pysyy sellaisena. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Enne! Toivon, että saat diagnoosin; sen kanssa on helpompi jatkaa asian hoitamista.

      Poista
  16. Kiitos tästä niin postauksestasi kuin monista kommenteista. Tulee tunne, että onko Suomessa tosiaan näin, väsyneen sairaan ihmisen on itse pystyttävä melkoisiin todisteluihin jotta lääkärikunta ottaa asian hoitaakseen. Olen seurannut läheiseni taistelua "masennuksen" ja saamattomuuden kanssa muutaman vuoden. Melkoinen lääkearsenaali on läpikäyty, eikä tuloksena ole kuin lääkkeiden aiheuttamien sivuoireiden hoitoa uusilla lääkkeillä. Kerronpa tästä hänelle, ehkä apu löytyisi. Tsemppiä sinulle ja varmasti tilanteesi paranee entisestään pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Tuula! Kysyin lääkäriltäni tuosta olon paranemisesta, ja hänen mukaansa tilanne jatkuu nyt todennäköisesti melko lailla tällaisena. Mutta voinhan opiskella lisää ja ehkä ehdottaa sitten tyroksiiniannoksen tarkistamista puolen vuoden päästä.

      Poista
  17. Hienoa, että asia selvisi! Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! Jatkosta osaan sanoa sen verran, että lopussa kuolema korjaa, mutta siihen asti käsikirjoitus ei ole vielä kokonaan selvillä. Toivotaan hauskoja käänteitä.

      Poista
  18. Hyvä, että sait vihdoinkin apua!!!!! Kilpirauhanen on kummallinen otus, sen huomaa vasta, kun se ei toimi kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän kaikkia muita kummallisia sisäelimiä vielä onkaan. Luulen, että tässä ei ole kaikki.

      Poista
  19. <3 ihanaa. Oikeesti, ei mulla tullut muuta ajatusta mieleen. Hienoa että oireille löytyi syy, syylle hoito ja se vielä ihan oikeasti helpotti oloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eve K! Vaikka vielä väsyttää, en enää koko aikaa kävele unissani. Siinä on iso ero.

      Poista
  20. <3
    Siis ihan mahtavaa, että alkaa selviämään ja saat apua !!
    Se on kamala tunne, jos tietää, että joku on vialla, muttei tiedä mikä se on.

    Voin etäisesti kuvitella miltä susta tuntuu, kun mulla on jäänyt niistä aivoinfarkteista sitä väsymystä / uupumusta. Välillä kävelee tuolla ihan niin hitaalla, että ihmetyttää, ettei ole käynyt mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ///// LAURA! Tosiaan on kauhean vaikea selittää toisille tai itselleenkään että tämä ei ole pelkkää laiskuutta, kun ei tiedä mitä se sitten on. Nyt on parempi.

      Poista
  21. Jodin puute voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Nykyään käytetään paljon meri-, vuori- ja ruususuoloja joista jodia ei saa. Kannattaa kokeilla esim kolmen kuukauden ajan lisätä jodioitua ruokasuolaa ruokaansa ja katsoa auttaisiko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olikin hiljattain hyvä postaus Eilistä paistoa -blogissa. Minä syön kyllä sellaista ruusunpunaista suolaa, mikä saattaa pahentaa tilannetta. Voisin kokeilla vaihtoa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...