perjantai 3. lokakuuta 2014

Lokakuussa laitumella

Lokakuu on alkanut kirkkaana ja kauniina. Merkillistä, että voikin niin iloita putoavien lehtien tanssista, kun samalla tietää, mihin se johtaa: alastomiin puunrankoihin, pimeään, märkään ja kylmään, kaikkien värien sammumiseen ja päivien lyhenemiseen olemattomiin. Mutta kun keltaiset lehdet ovat niin hienoja!

Yöllä käy jo nollassa tai vähän allekin. Aamulla en enää kerää ruohoa kaneille. Saavat kauroja ja heinää. Muutama maasta keräilty omena on ollut yön yli sisällä lämpiämässä, nekin pääsevät kanihäkkiin. Ehkä vähän härkäpapuja kaurojen joukkoon. Vuohenputkea ja muuta tuoretta sitten vasta iltapäivällä, kun on lämmennyt.


Ajelin lokakuun ensimmäisen päivän aamuna vähän eri reittejä kuin yleensä. Nämä aamu-usvakuvat ovat siltä matkalta.





Iltapäivällä on aivan eri tunnelmat kuin aamulla. Ihanhan on kuin kesällä. Lehmät laiduntavat kaikessa rauhassa ja lapset lingertävät polkupyörillä koulusta kotiin ilman takkia. Mihin ne kaikki jälkeen jätetyt takit, pipot ja lapaset siellä koululla mahtunevatkaan. Joka aamuksi pitää kotoa löytyä jotain uutta lämmintä päälle. Myyvätköhän opettajat lasten unohtamat vaatteet ja urheiluvälineet ja matkustavat niillä rahoilla joululomaksi Thaimaahan? Luultavasti. Tai Kanarialle ainakin.


Leppoisalta näyttää vielä nautaeläimen elämä. Sopii toivoa, että nämä eivät joudu viettämään koko talvea päästään kiinni seinään kytkettynä. Ei mahda olla mukavaa. Vaikka olisinkin lehmä, haluaisin ehkä joskus pystyä makaamaan ihan rentona. Vaan rentoudupa siinä sitten pää nalkissa. Ehkä voisin talven mittaan myös haluta kävellä pikku kierroksen. Nuolla itseäni tai pyytää kaveria nuolemaan sieltä, mihin en itse ylety. Mutta kai se on liikaa toivottu. Länkikytkyistä on kuva e-oppikirjassa.

Kuvan ämmyt ovat sentään kesällä päässeet ulos. Maaseudun tulevaisuuden mukaan Suomen 280 000 lypsylehmästä 100 000 elää tällä hetkellä parsinavetoissa. Osa näistä vuoden ympäri.

Ehkä ensi vuonna eduskunta pääsee pohtimaan, pitäisikö Suomessakin parsinavetat kieltää. Tai edes uusien rakentaminen. Ja jos nykyisillekin parsinavetoille pitäisi tehdä jotain, kuinka monta kymmentä vuotta annettaisiin siirtymäaikaa. Norjassa annettiin 30 vuotta. Kyllä kai meilläkin vähintään niin paljon. Vastustus on silti ankaraa. Vanhatisännät todistavat, kuinka paljon paremmin lehmien asiat ovat, kun ne saavat seistä koko elämänsä siistissä rivissä eivätkä pääse kiusaamaan toisiaan. Koska jos on sosiaalista kanssakäymistä, siitä seuraa aina myös ikävyyksiä, niinhän se on. Parasta estää semmoinen.

Sopii sitten muistaa tämä, kun emäntä kieltää lähtemästä kylän baariin. Siellähän voi syntyä riitaa toisten ukkojen kanssa. Parasta pysyä kotona vain, ettei tule ikävyyksiä. Tai pitäisikö vanhaisäntä sijoittaa jo laitokseen. Eiköhän se vanhainkodin vuodepaikka ole jotenkin verrattavissa lehmän omaan parteen. Siinä ne ovat siististi rivissä, kaikki saavat yksilöllistä hoitoa ja liikkuminen on tietysti estetty ihan omaksi parhaaksi.

Eikun sitä siis piti sanomani, että näin lokakuun alussa on niin kaunista kun nuo lehdet.



23 kommenttia:

  1. Kylhä kantturoilla niiku muillaki elukoilla ois hyvä ku ois tilaa riittävästi mis käpsehtii. Voihan ne riitapukarit tappaa, ni ei oo niist sitte harmia. Pakastimee vaa tai sit taivasautoo.

    Syksy, se on paras vuodenaika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jotenkin ristiriitaiset tunteet syksyä kohtaan. Kaunista on, ja ruokatilanne yltäkylläinen, mutta tulevaisuus pelottaa.

      Poista
    2. Se lienee se korkealaitainen? Ks.
      http://navetannurkalta.blogspot.fi/p/navetta-suomi-sanakirja_690.html

      Poista
  2. Kauniit sumut! On tämä vähän sellaista 'nautitaan enen kuin kaikki loppuu' aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ja sitten tulee sinnittelyaika, ja yllättäen silloinkin on kaunista. Aina välillä. Jos yleensä jotain näkee.

      Poista
  3. Really great photos ! Have a nice weekend :)

    VastaaPoista
  4. Hienot sumukuvat. Nyt onkin ollut aika jänniä säätiloja. Muutamana yönä on mennyt jo vähän pakkasen puolelle, mutta päivällä huidellaan auringossa toisella kymmenellä. Toisaalta tuntuu kovin syksyiseltä ja toisaalta elellään melkein kesässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Lokakuussa tasapainoillaan veitsenterällä, ja kyllähän sen tietää, kummalle puolelle lopulta kaadutaan. Mutta nyt vielä on kesästä jotain jäljellä.

      Poista
  5. Asiaa ja siinä lomassa uskomattoman hienot kuvat.

    VastaaPoista
  6. Kuvista tykkäsin! Ja tekstistä, se laittoi ajattelemaan. Olen maatalousalan koulussa ja minusta tulee eläintenhoitaja. Itse ajattelen niin, että nautaeläinten tulisi saada liikkua ainakin sulanmaan aika ihan vapaasti päivittäin, vaikka olisivatkin lypsyn ajan parressa. Talvellakin otuksia ulkoiluttaisin, nähän tarkenevat kyllä, kun kasvattavat talviturkin. Talvella kyllä pitäisin yöt sisällä. Vaikka siinä parressakin sitten. Mutta ei länkiparressa!! Jos tilaa olisi ylenmäärin navetassa, voisivathan ne olla karsinoissa ilman kytkyjä. Pahnoilla kömpiä. Mukavaa ja kaunista.

    Ikävä kyllä, olen romantikko ja tuo esittämäni tapa ei tue markkinavoimien pyrkimyksiä, joten: jos jokin ei kannata, sitä ei taloudessa tehdä. Yksinkertaista, mutta karua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään harva rakentaa enää parsinavettaa, lähes kaikki uudet navetat ovat pihattoja. Sikäli kyllä markkinavoimat näyttävät tukevan tätä suuntausta. Ja niin kauan kuin löytyy meitä kukkahattuituhippihörhöjä, jotka maksavat enemmän luomusta, luomutuotanto kannattanee. On myös ehdotettu uutta luokittelua, jossa kuluttaja voisi valita sellaiset liha- ja maitotuotteet, jotka on tuotettu eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollistavalla tavalla, viis siitä onko ne ruokittu luomulla vai ei. Tällainen luokitus kiinnostaisi minuakin.

      Toinen ongelma on sitten se, että eläinten tuotantoyksiköt ovat nykyään niin isoja, ettei navetasta pääse helposti laitumelle. Pihatot ovat kuitenkin melko pieniä. Hyvä ratkaisu olisi pihatto talvella, laidun kesällä. Nythän kalliit pihvikarjat saavat elää näin, mutta toimisi myös lypsykarjalla. Ovat lehmät ennenkin osanneet tulla metsästä kotiin lypsettäviksi lypsyaikaan. Hienointahan olisi, että valtavien luonnonlaidunten reunassa olisi avonavetassa lypsyrobottiasema, johon saa tulla lypsettäväksi ja rapsutettavaksi kaksi kertaa päivässä herkkulaarin äärelle ja sitten mennä taas... Kun tämä markkinoidaan ruokafriikeille gourmet-maitotuotteina, siitä voi pyytää mitä vain (vrt. lihapuolella esim Bosgård).

      Ei ole haitaksi olla romantikko. Romatikko osaa myydä toisille romantikoille. Niissä riittää kyllä asiakaskuntaa.

      Poista
  7. Romantikon ja hippeilyn lisäksi olen realisti. Jos kuluttajat olisivat valmiita maksamaan, uskoisin, että sitä meille tarjottaisiin enemmän.
    Ja ne on kallista perus-Pirjolle jonka on pakko päästä joka vuosi lomalle aurinkoon ja ostaa kersoille aina uudet puhelimet. Uskomatonta muuten kuinka paljon ihmiset satsaavat kaikkeen muuhun kuin siihen mitä syövät! Hippi minussa ei ymmärrä sitä.

    Kaverilla on parvinavetta, ja heillä on lehmille ulkotarhat joissa lehmät ulkoilevat talviaikaan. Se olisi mielestäni minimi-vaatimus kaikille parsinavetoille.

    Heh, nyt vasta huomasin että olit maininnut Bosgårdin. Pääsin sinne kesällä rapsuttelemaan sonnipoikia. Mutta monillako tiloilla on samanlaiset laitumet ihan navetankulmalla kuin siellä? Ja sielläkin suurinosa karjasta ei ole siinä nurkalla vaan kauempana. 200päinen maitokarja tarvii valtavat laitumet että ne pysyy kunnollisessa tuotossa.

    Mä haluan kaikki syötävät eläimet omaan pihaan tai metsässä ristikon eteen että voin tietää miten ne elää. Älkää pakottako mua menemään töihin, maksakaa mulle sama raha kun mä kotona hoidan eläimiä ja kuokin porkkanapenkkiä. Maailmanparannus on hankalaa kun ei ole tulossa isoa perintöä eikä rahaa muutenkaan.

    Mutta kauniita syksykuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne Lahteenkin saatiin elokuussa Benjamin maatilatori. Luomuakin, mutta etupäässä eläimellisen onnellisesti eläneitten eläinten lihaa ja muuta lajinmukaisesti tuotettua lähiruokaa. Luomu on hieno juttu, mutta minulle riittää jo eläinten hyvä elämä. Muuta lihaa en ole vuosiin voinut syödäkään. Enkä tietenkään ole ainoa, jolle tämä on tärkeä valintaperuste.

      Kallista? Eihän lihaa tarvitse syödä joka päivä???

      Benjamin maatilatorilla (ihan keskustassa, muuten! Lahtelainen ei tarvitse omaa autoa ostosmatkaan!) . . . on joka päivä ostajia niin että vuoroaan saa odottaa. Ei silti ruuhkaksi asti, joten kannattaa tulla mukaan. Niin että tällaiset keskusteluanne sivusta seuraavan "nimettömän" terveiset Hämeestä.

      Poista
    2. Lehdet väittää, että luomusta on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Eihän se tuottajan osa ole hääppöinen. Paitsi että laitumia ei ole tarpeeksi heti siinä navetan vieressä, ei ole myöskään peltoja mihin kaiken sen sonnan levittäisi. Pellot ovat eri puolella Suomea kuin lehmät. On tässä vielä järjestämistä.

      Kun löydät, Taajamafarmari, sen tahon joka maksaa palkkaa omavaraistelusta kotona, kerro mullekin. Määäkin haluun! Mutta siihen asti puuhastelen näin vaan oman työn ohella ja pienimuotoisesti. Ei sitä maailmaa tarvitse kertarysäyksellä parantaa, mennään tälleen vähitellen nytkyttämällä.

      Poista
  8. hei, täällähän on hyvät keskustelut menossa. Joo-o, ilman epäilyksen häivää ostaisin onnellista lihaa mieluummin kuin onnetonta ja myös maksaisin siitä. Ja mystisen kauniita sumu-aamuja ja iltoja kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä sanoista, Helena ja Blackie!

      Poista
  9. Upeet kuvat!

    On toi kyllä ihan käsittämätäntä, että tollainen on vielä sallittua. Ai että pistää välillä vihaksi tämä kivikautinen yhteiskunta. Usein kuulen ystävienikin sanovan, että ei kai normimaidolla ja luomulla nyt Suomessa niin suurta ero ole. No ei itselle kai jos ei välitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille ei välttämättä tule heti mieleen eläinten kohtelu, kun ajattelevat luomua. Miettivät, onko luomu paremman makuista tai syöjälle terveellisempää. Eihän sitä jokapäiväisen elämän huiskeessa tule aina harkittua asioita joka kantilta, eikä eläinsuojeluasioita ehkä edes halua ajatella.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...