Gourmet-kävely

- Hyvää päivää, hyvä herrasväki, tässä Syrjänen täältä puutarhasta. Haluaisin suositella Keskeneräisen puutarharavintolan gourmet-kävelyä kaikille kanalinnuille. Olemme osallistuneet siihen jo useasti, ja se on aina ollut meistä erittäin onnistunut. Tarjolla on sesongin lähiruokaa. Kaikki on kasvatettu ilman antibiootteja, hormoneja ja lisäaineita. Kierros alkaa täältä tunkiolta.

- Minä tosin nautin aina ensin aperitiivin mustaherukkapensaassa. Rouvat usein jättävät sen väliin ja siirtyvät suoraan liharuokaan.

- Tässä Liinu kaivaa kastematoja. Löytyyhän tunkiosta tosin paljon muutakin herkullista. Ette uskokaan, miten monipuolinen noutopöytä se on. Vietämme täällä aina kierroksen aluksi melkoisen tovin.

- Sitten siirrymme reippaasti nurmikolle. Salaattipöytä on katettu. Ja onkin lihaisaa salaattia. Onneksi ruohokenttää ei ole parturoitu liian lyhyeksi. Yleensä autan rouvia ruokalajien valikoinnissa.

- Hämähäkki! Napatkaa se, äkkiä!

- Omenat ovat toki hyviä sellaisinaankin, mutta monesti niistä saattaa löytää myös herkullisia toukkia, kärpäsiä tai ampiaisia. Omenatarhaa ei kannata sivuuttaa liian kiireesti.

- Viidakossa me saalistamme kaikkea mikä liikkuu. Kotiloita, pikku namisammakkoisia, toukkia ja muuta. Kävelyn tämä osuus on meistä hyvin jännittävä.

- Yrttitarhassa voi koittaa napata vaikka perhosen! Tässä on Miina mäkimeiramissa.

- Frida nauttii välipalaksi viinirypäleitä.

- Hetkinen, Liinu, me olemme menossa tuohon suuntaan!

- No olkoon.

- Rouvat suunnistavat näköjään tyrnitarhaan.

- Hyväksyn tietysti heidän valintansa. Herrasmies antaa aina naisen päättää!

- Ruuansulatuksesta on myös huolehdittava. Meillä linnuillahan ei ole hampaita. Ainakaan enää. Siksi syömme soraa. Se auttaa jauhamaan ruuan hienoksi tuolla lihasmahassa. Oletteko koskaan ihmetelleet, miten me kanat tiedämme tämän kaiken? Muistuttiko äiti aina että syökää tipuset kiviä? Entäs jos äiti olikin hautomakone? Ihmetelkää ihan rauhassa vain, se on sellainen lintujen keskinäinen salaisuus.

- Viimeiseksi ennen kotiinpaluuta poikkeamme naapurin rouvan kesämökillä vieraisilla. Siitä paikasta, missä hänen mökkinsä on ollut edellisenä päivänä, saattaa löytää kauranjyviä ja joskus jotain muutakin. Naapuri kertoi aikovansa julkaista pikapuoliin itse artikkelin kesämökkeilystään, joten en nyt paljasta tässä siitä sen enempää. Tuolla taustallahan meidän oma kesähuvilamme jo niin kutsuvana siintääkin. Tähän päättyy tämänkertainen gourmet-kävely. Jälkiruoka tarjoillaan aina huvilalla. Kun havaitsemme henkilökunnan kantavan ruokakulhoja sinne päin, kiiruhdamme hetimiten perässä. Eihän pidä antaa palvelusväenkään suotta odottaa. Eikä ruuan.

------------------

Ilotulituksin toivotamme tervetulleeksi Kiian, tämän blogin sadannen jäsenen!