Tosi pieni tyyppi

- Tänne meidän kanilaan on ilmestynyt uusi tyyppi, tosi pieni. Vaikuttaa kyllä ihan tutulta, mutta ei se ole ennen täällä ollut.

- Tässä vähän mittakaavaa. Olen tälleen pötköllään, kun minua rapsutetaan just otsasta. Sen pienen tyypin piti mennä tolleen että se lähtis samasta paikasta kuin minä, mutta se kyllä vähän fuskaa. Tai sitten se ei vielä hahmota. Se on tosiaan aika pieni. Se siinä on outoa, että se yrittää vähän väliä imemään, vaikka ei ole imetysaika. MINÄ sanon, milloin se aika on, olen tottunut silleen. Tämä ei tunnu sitä ymmärtävän yhtään. Tästä voi tulla vielä hankalaa. Onneksi niitä ei ole täällä enempää kuin tuo yksi. Tuolla pesässä on monta. Mutta minä käynkin siellä vain imetysaikana.

- Pitäisköhän meidän aikuisten miettiä vähän meidän nimiä uusiksi, kun me ollaan tähän asti oltu Iso ja Pieni, tai oikeestaan Pienenpieni, kerta täällä oli ennen yks toinen jonka nimi oli Pieni, se joka aina puri mua pehvasta, ja se oli paljon isompi kuin toi mun pikkusisko. Niin miten ton pikkusiskon nimi voi enää olla Pienenpieni, kun se on tähän uuteen tyyppiin verrattuna ihan jättiläinen.

- Eikä kun minä saan sanoa. Osaan sanoa itte! Toi täti tossa on mun täti, ja sen nimi on Täti. Se on jättiläinen. Kato nyt, kun mä kuljen sen mahan alta. Vaikka se istuu! Toi kekä makaa on mun mamma, sen nimi on Mamma.

- Täällä aikuisten puolella on kivaa, kun mahtuu juoksemaan. Mä osaan juosta! Aamulla en vielä tiennyt, mutta kekkasin sen tosi nopeesti kun tulin tänne. Osaan rapsuttaa korvan takaa takajalalla ja syödä apilaa, vähän. Ja olen maistanut Mamman papanaa, siitä saa jonkun terveellisen pat-kee-ri-kannan. Se maistui heinälle mut ei ollut niin kovaa. Heinää olen syönyt kanssa. Mulla on hampaat. Hei, osaisinkohan mä hyppiä! Kyllä varmaan osaan, kokeillaan.

Nyt mä käyn kattomassa siskoja. Olis kivaa, jos joku niistä tulis tälle puolelle niin voitais hyppiä yhdessä. Mä näytän niille, miten tänne pääsee. Tosta rööristä noin. Kato vaikka, mä osaan tien.