- Onko kukaan viittinyt edes kertoa, että me ollaan nykyään tosi hyvät kaverit ton Pienen kanssa. Arvasin. Emäntä joskus ruokkii kanatkin ennen meitä! Ollaan ihan huonolla hoidolla. Meidän kuulumiset ei kiinnosta ketään.
- Minähän jo vähän kerroin meidän asunnosta aikaisemmin. Mutta tästä en kertonut vielä silloin, kun en pitänyt kovin tärkeänä. Asuntohan oli ihan valmis ja hyvä. Ja sitten äkkiä otettiin yksi ovi pois ja tökättiin tilalle tällainen elintasosiipi. Tai joku. Ei me tiedetty mitä varten. Sinne johti sellainen pitkä rööri, jonka toisessa päässä oli kulkuaukko tuonne oikealle. Se avautuu heinähäkin taa, et sinä nää sitä tästä.
Tunneleista minä kyllä tykkään. Ja sen tunnelin katolla oli sellainen näköalatasanne, jossa oli mukava pötkötellä. Se oli sillai kivasti heinähäkin vieressä, voi natustella samalla kun katseli maisemia. Mutta en minä silti oikein ymmärtänyt, miksi sitä perähuonetta tarvittiin. Välillä käytettiin vessana sitä, ei siitä oikein muuhun ollut, kun ei siinä ollut takaoveakaan. Aina pitää olla kaksi ovea, muuten ei ole viihtyisää. Eikä se ollut siinä kauan, sitten se taas lähti. Siis joku ihan turha.
- Mut sitten se ilmestyi uudestaan. Ja olikin kuule tosi hyvä! Minulla oli ollut heinäkuun loppupuolella koko ajan sellanen olo, että tarttis kaivaa uusi kammari. Heti kun se tuli tuohon, tiesin, mitä sille piti tehdä.
- Aloin välittömästi sisustaa sitä. Sopivasti olikin ilmestynyt jostain samaan aikaan tollanen iso olkikasa. Kävin vaikka kuinka monta kertaa hakemassa siitä sisustuselementtejä. Juoksin edestakas koko illan. Oli ihan sellanen flow.
Muutamaa päivää myöhemmin sain vielä uuden sisustusidean ja pehmustelin kammarin turkiksilla. Oli niin lämmin, ajattelin vähän ohentaa tuota vatsapuolen karvoitusta. Sehän sopikin sitten tuon oljen sävyyn ihan just. Tuli hieno! Siitä ei ole nyt kuvaa, kun toi emäntä on vähän liian hienotunteinen joskus. Ei muka halunnut tunkeilla. Mutta nyt minä ihan kutsuin valokuvaajan paikalle, että saan esitellä aikaansaannoksiani. Tulihan se sitten.
- Tällasia minulla on piilossa siellä kammarissa. Nämä on vasta kolmentoista päivän vanhoja. Ei niitä oikein sopisi esitellä, ennen kuin ovat tulleet pois pesästä. Mutta jos nyt kumminkin vähän. Vielä yksi kuva!
--------------------
Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, Penan Heli!
What beautiful creatures with long ears. Small rabbits are so cute !
VastaaPoistaHave a nice Sunday :)
Nyt on näköjään kanivauvojen aika! Koivukumpu.blogissa oli tänään juuri kans tällaisia söpöliinejä <3
VastaaPoistaOho, mikä yhteensattuma! Yleensä kai se ruuhka-aika on keväämmällä. Meillä oltiin tasan kaksi kuukautta myöhässä aikataulusta, ja se alkuperäinen aikataulukin oli myöhäisempi kuin kaniloissa yleensä. Hyvä, kun vinkkasit tuon blogin!
PoistaVoi jesta mikä ihana salaisuus sulla oli siellä! Söpöjä :)
VastaaPoistaOlikin kova homma olla hiljaa tästä asiasta, kunnes pupuista tuli edustuskelpoisia. Vastasyntyneenä ne ovat nimittäin aika ällön näköisiä.
PoistaNii-in, kyllä on odoteltu kuvia, ovatkin odotuksen arvoisia ☺!
PoistaParin viikon päästä nuo ovat parhaimmillaan. Lisäkuvilta ei voi välttyä!
PoistaEikös nyt pitäisi muuten olla jo nukkumassa!
Voi että, onnittelut moninaisista pienokaisista, hieno juttu!!
VastaaPoistaKiitos! Olen tässä vaiheessa jo melko varma, että näitä on kymmenen.
PoistaOnpas nättejä nuo luonnonkeltaiset viittakuviot!
VastaaPoistaTodella kauniita ♥
Ja on muuten hieno pesämökki :)
Minulla on ollut kaninkasvatus hieman hiljaista (kasvatan siis ihan kasvattajanimellä kääpiöluppaa) mutta nyt on taas poikasuunnitelmia ilmassa, jihaa :)
Kiitos! Kasvattajana tiedät, että noilla viittakuvioilla ei olisi mitään asiaa näyttelyyn. Mutta eiväthän nämä mitään näyttelykaneja olekaan. Itse olen innoissani madagaskareista ja sallandereista, kun minulle ei ole sellaisia ennen tullut. Tai siis, köh, lihakanin värillähän ei ole mitään merkitystä...
PoistaMinä olen itseasiassa todella heikosti perehtynyt viittakuvioihin, eli en osaisi ihan suorilta käsiltä sanoa millainen on ylikuvioitunut tai millainen alikuvioitunut. Jos hankkisin itselleni viitan, ottaisin sen mikä olisi söpöin ;D
PoistaSöpöimmän valitseminen voisi olla vaikeaa, ovat kaikki niiiin söpöjä.
PoistaOi herraisä, mitä lapsia siellä on! Onneksi sait luvan kuvata! Nuoriso pötköttää. Minä ihan vellinä varmaan päivystäisin ja häiritsisin, hyvä että sinä olet fiksumpi. Ja minä en ehkä pystyisi noita koskaan syömään, mutta siinäkin olette järkevämpiä! Ihailen. Eniten ymmärrän tuosta sisustus-flow-tilasta :) Hieno hetki sekin. Kiitos!
VastaaPoistaJoo, en tunnusta päivystäneeni pää pesässä melkeinpä tauotta. En se minä ollut, ja oli siellä muitakin! Ja eikähän nyt tuommoisia kukaan syökään! Murrosikäinen murjottava kaninvonkale, joka haastaa koko ajan riitaa, puree kavereitaan, hajottaa häkin ja kuseskelee pitkin seiniä - sellaisen voi sitten helpottuneena laittaa lihoiksi.
PoistaVoi mitä suloisuuksia! ♥ Mietinkin, miten ihmeessä voitte nuo syödä... mutta tuossahan se selitys edellä tuli. =D
VastaaPoistaSe on varmaan vähän sama kuin possujen kanssa. Mikä on söpömpi kuin pieni porsas! Mutta sitten kun se monisatakiloinen sika hyökkää ruokasangon kimppuun ja tallaa varpaille, tulee mieleen että possunkyljykset ovat itse asiassa tosi herkullisia.
PoistaIhania kanivauvoja. Onnea hienosta kamariylläristä!
VastaaPoistaKiitos! Minulla ei ole ikinä ennen ollut näin komeaa väriskaalaa kanipoikueessa, ja lukumääräänkin olen vallan tyytyväinen. Vaikka olen minä aina ennenkin ollut hurmoksessa pikkupupuista, oli poikue millainen hyvänsä.
PoistaHienoja värejä!
VastaaPoistaMitä rotua emokani edustaa :)?
Mamma on lihakaniristeytys: 5/8 ranskanluppaa, 2/8 uudenseelanninpunaista ja 1/8 valkoistamaatiaista. Isä on thyringer.
Poista