Grilliruokaa

Kesällä teemme käytännössä kaiken lämpimän ruuan ulkona grillillä. Remontti ei ole vielä edistynyt niin pitkälle, että sisällä olisi muita keittomahdollisuuksia kuin puuhella, eikä sitä viitsi kesällä lämmittää, kun muutenkin on riittävän lämmin. On minulla kyllä sellainen kaksilevyinen sähköliesitasokin. Jossain. Ei ole tullut käytettyä. On myös iankaikkinen mikroaaltouuni, joka huutaa ja valittaa ja vuotaa luultavasti vähintään Olkiluoto kolmosen verran tappavaa säteilyä, jos sen joskus käynnistää, ja ehkä muutenkin. Ei sitä tule mieleen käyttää ruuanvalmistukseen. Yhtä sähköaparaattia kyllä käytän: pöytägrilliä. Se on sitten hyvä! Ei nykyajan leivänpaahtimilla saa sellaista raaputettavaa pintaa kuin lapsuudessa. Ja pöytägrillillä voi tehdä myös lämpimiä juustoleipiä. Minähän vaikka eläisin niillä.

Pääosin siis kokkaamme ulkona. Usein tehdään ruokaa samalla kertaa molempiin kattilakuntiin, kun kerran ruvetaan tekemään. Ja syödään yhdessä. Tämä on sitä sellaista yhteisöllisyyttä nyt.

Grilliruoka on muutakin kuin makkaraa. Itse asiassa enimmäkseen muuta kuin makkaraa.

Kuka esimerkiksi kuvittelee, ettei puugrillissä voisi valmistaa vaikkapa ranskalaista sipulikeittoa?

Kyllä voi. Grillillä voi valmistaa lähes mitä vain. No paistia en ehkä ensimmäiseksi yrittäisi. Tai toisaalta, miksei... Hyvä hiillos ja märkä savipata... Voisikin kokeilla...

Grillillä voi tietysti myös keittää. Meillä on kaksi ulkokattilaa ja kaksi ulkopaistinpannua, kyllä niillä syntyy ruoka kuin ruoka. Nyt en voi olla leuhkimatta, onhan uusien perunoiden aika. Katsopas meidän Siiklejä, eikö ole nättejä! Tuossa ne odottavat kattilaan pääsyä. Grillille on vedetty jatkoroikka, ja siellä on oma vedenkeitin. Musta, ettei näy sormenjälkiä. Kiehuuhan se vesi avotulellakin, mutta joskus on olevinaan kiire tai tarvitaan tarkkaa ajoitusta, kun tulella pystyy kuitenkin tekemään kunnolla vain yhtä ruokalajia kerrallaan. Siis valmiiksi kiehuvaa vettä kattilaan ja perunat tulelle. Lisäksi luomuvoita ja suolaa, se on niin hyvää ettei muuta tarvittaisikaan.

Tämän kesän ehdottomat ykkösruuat ovat olleet jeerassa paistettu kesäkurpitsa sekä paistettu halloumi ja tsatsiki. Tsatsiki parani vielä entisestään, kun loppukesästä alettiin tehdä sitä tuoreesta valkosipulista ja vaihdettiin kurkku kesäkurpitsaan.

Tämä on sellaista pikaruokaa. Ehkei maailman terveellisintä tai ekologisintakaan (vaikka jugurtti ja halloumi ovatkin luomua), mutta kerta kaikkiaan herkullinen iltapala. Jeeraa ei vissiin voi täällä kasvattaa, mutta jos vain olisi se vuohi, niin että maitotuotteet tulisivat omasta pihasta, niin näidenkin ruokien omavaraisuusaste olisi jo melkoinen. Haloo, kuuleeko alakerta?