torstai 7. elokuuta 2014

Metsässä


Illalla metsässä paahde hellittää. Kärpäset kaikkoavat. Jaksaa jonkun aikaa poimia mustikkaa.



Poimin käsin, hitaasti. Saalis ei ole suuri. Mutta sen voi kaataa suoraan pakastusrasioihin. Paitsi niitä mustikoita, jotka syödään tuoreeltaan. Nyt niitä kannattaa syödä niin paljon kuin mahtuu.



Käsinpoiminnassakin on erilaisia periaatteita. Ihminen on lahjakas laatimaan itselleen sääntöjä.

Pitääkö istua yhdessä kohtaa ja poimia joka ikinen marja, johon ylettyy, vai saako valikoida? Mitä tehdään, jos on valtavan mustikkainen varpu, joka on täynnä öklöä seittiä ja tappajahämähäkkiä?

Poimitaanko suoraan ämpäriin vai ensin pienempään kippoon? Kuinka täynnä kipon pitää olla, ennen kuin sen saa tyhjentää ämpäriin? Täytyykö saaliin määrästä olla selvillä? Koska saa syödä eväät?


Pitääkö pysytellä samalla alueella, vai saako vielä poiminnan alettuaan lähteä vaeltamaan? Saako välillä hupuloida kameran kanssa tai muuten vain taivastella kannon nokassa? Saako poimia suuhun? Jos syö kuormasta, syödäänkö parhaat marjat vai huonoimmat? Jos joka suunnassa on upeita isoja mustikoita, eikä voi lähteä kuin yhteen tai korkeintaan muutamaan suuntaan, onko aihetta stressata?

Mikä tämä on?



Kolmena päivänä samassa metsässä: Kauriista en saanut kuvaa, ne loikkivat ryskyen tiehensä. Korppi kävi tarkistamassa henkilöllisyyden, mutta pysytteli hyvän matkan päässä. Paikallinen oravakanta sen sijaan huusi ja kiroili meille kameraetäisyydeltä.


Jos suussa on painava taakka, istuma-asentoa täytyy mukauttaa siihen tasapainon säilyttämiseksi.



On tietysti hyvin epäkohteliasta katsoa saatikka valokuvata, kun toinen on menossa talvikätkölleen. Syystäkin kiroiltiin. Huutelussa auttoi tämän oravan kaveri, kun tällä oli suu täynnä muutenkin.



Puolukkaakin näyttäisi tulevan jonkun verran. Yksi varpu oli erikoisen näköinen. Ehkä kyseessä on pahakin sairaus, mutta ihmissilmään se näyttää kauniilta.



Mustikoiden poimiminen jäi kesken, kun tuli yö. Juuri kun oltiin niin hyvässä kohdassa! Mustikoita jäi metsään! Isoja! Paljon! Stressi!

21 kommenttia:

  1. Mustikkakuvat näyttivät niiiiiin ihanilta, että tuli hinku päästä metsään, pian, heti, nyt... Mustikat on niin hyviä!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vain mustikkaan, sinähän asut metsässä ja lomaakin kuulemma on.

      Poista
  2. Mä tyhjennän mustaviinimarja ja karviaispuskat poimurilla. Vadelmat yksitellen omassa pihassa (mulla on se villivattuviljelmä minkä hoitamiseks piisaa vesakon ja horsman niitto) käsin suoraan pakastusrasiaan jossa marjoista tehdään heti tuorehilloa. Muut marjat V hakee kauppatorilta.
    Saa syödä kun huvittaa ja muutakin kuin huvittaa. Ei mitään tiukkoja sääntöjä. Nyt kerätään ,perkele,, ennenkun räksät syö ne! (Meillä käytetty komento)

    VastaaPoista
  3. Meikäläinen nyppi litran mustikoita jossain maailman epäergonomisessa puolikyykky-asennossa (ei, keskivartalontuki ei ollut läsnä) keskipäivän pahimmassa paahteessa, välillä hyppäsin puskasta metsätielle kirmaamaan paarmoja karkuun ja kiroilemaan painokelvottomalla tavalla ympärillä näystä hämmentyneelle metsälle. On se kyllä rrrrrentouttavaa toi marjanpoiminta, viikonloppuna uusiks! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä illalla! Suosittelen lämpimästi!

      Poista
  4. Wou, melkoinen apaja mustikoita!
    Mmm, mustikat ne osaavat olla herkullisia..
    Harmi kun olen laiska lähtemään keräämään moisia! :D

    Nuo oravat ovat aina yhtä herttaisia, niiden kuvia ei vain jotenkin kyllästy ikinä katselemaan. Tämä käpytyyppi on vielä erityisen veikeä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi veikeä, mutta onneksi google ei käännä oravasta suomeen, olisi painokelvotonta tekstiä.

      Poista
  5. Hih! Ei ole marjastajalla helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikkea riesaa. Onko ystäväpiirissäni vain neurootikkoja, kun on noita sääntöjä, vai onko kaikilla ja kukaan täällä ei vain tunnusta?

      Poista
  6. Meillä tämän vuotinen mustikka saalis jäi kolmeen litraan... ei ole :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei joka paikassa ole. Mutta tuo metsä ei petä koskaan. Siellä on niin erilaisia alueita.

      Poista
  7. Täällä toinen käsinpoimija! Tunnen usein olevani ihan muinaisjäännös, kun "kaikki muut" keräävät poimurilla. Mutta mulla ei ole kiire mihinkään, eikä tule niin paljon sitä perkaamistakaan, kun käsin poimii.

    Kyllä vaan pitää mustikanpoiminnassakin tehdä paljon isoja valintoja. :-)

    Nuo oravat! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes kehdannut mainita erään ystäväni sääntöä, jonka mukaan mustikat pitää poimiessa laskea... Eikö muka muilla kuin minun kavereillani ole mustikanpoimintasääntöjä?

      Poista
    2. Mulla mustikoiden laskeminen liittyy siihen itsensä kanssa kilpailemiseen (=motivoimiseen yksitoikkoisessa toistotyössä) eli äsken mahtu kouraan 78 mustikkaa, josko nyt menis 80 jne. Tai että tossa mestarivarvussa oli perästi 108 pulskaa mustikaa. - Kukas päihittää sen?
      Ja siinä laskiessa jugurttipurkki täytyy...

      t. Alakerran isäntä

      Poista
    3. Tarvitsetteko mustikansyöjiä? ☺

      Poista
    4. Voin ottaa sinut mukaan poimimaan ja paljastaa salaisen mustikkametsäni. Ehkä saan uusia mustikointisääntöjä listaan. Syödään sitten yhdessä.

      Poista
  8. Minä tunnustan poimineeni kaksi sankollista mustikoita poimurilla melkein raivon vallassa. Ei illalla metsään, siellä on tappaja itikoita! Viime viikonloppuna poimittiin sankollinen miehen kanssa ja oltiin illalla, itikat tunkin ihan hirveän verenhuuman vallassa silmiin korviin ja joka paikkaan. Tänään olin yksin poimimassa ja menin jo aamulla, oli paljon siedettävämmät olot, mutta melkoista pakkotyötä alkaa olla näillä lämmöillä tämän mahan kanssa. Vaan hyvä mieli on kuitenkin kun pakkasessa on edes välttävästi mustikkaa, saa talvellakin herkutella :) Oravat osaa kyllä olla ärsyttävänkin huvittavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua puri yksi paarma, mutta hyttysiä ei ollut yhtään. Sellaisia pieniä kärpäsiä oli, jotka tunkevat naamalle, mutta nekin häipyivät illemmalla.

      Mutta nyt kun viilenee, voi mennä metsään mihin aikaan vain. Ellei tarvitse olla töissä.

      Poista
  9. Onpas muhkean näköisiä mustikkavarpuja! Eikö olekin jännä, miten mustikanpoimintapäivän jälkeen mustikat jatkavat vilisemistään silmissä, kun silmät sulkee? Tai ainakin minulla käy niin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle käy noin minkä tahansa asian kanssa, jota katselen keskittyneesti pitkän aikaa. Ja jatkuu unissakin.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...