Ei kai sillä meidän pikku sintillä mikään pitkä turkki olekaan. Ei sillä ainakaan tuollaisia varvaskarvoja ole. Vai onko? Pitääpä lähteä kanilaan tutkimaan tarkemmin.
Kaikkea sitä juolahtaakin ihmisen mieleen. Että lähdenpä tutkimaan kanin varpaanvälejä.
 |
| tohvelieläin |
------------------
Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, Myriah ja Kahden Naisen Loukussa!
Welcome to follow this blog, Grandma Sandy!
Voi kun ihana...olisi niin kiva silittää!
VastaaPoistaNiin. Mistähän se johtuu, että turkis tuntuu niin kivalta kädessä.
PoistaOi että - tätä sivua piti katsoa pitkään ja hartaasti. :D Meidän 6v poika nimittäin on hirmuinen pupufani ja hänen kanssaan tutkailtiin joka kuva tarkkaan. :) Ja kimalainenkin vielä yläbannerissa. :)
VastaaPoistaNo sattuipa hyvin. Täällä on näitä pupunkuvia enemmänkin.
PoistaRaparperi katselee näitä ristiriitaisin mielin. Niinkuin varmaan jokainen lihansyöjä. Tänään olen kuitenkin syönyt lihaa hyvällä halulla, sillä tässä kaupungissa on avattu BENJAMIN MAATILATORI, ja sen lihamyynti.
VastaaPoistaJos kokee tarvitsevansa lihaa, mikä on, käsittääkseni, ihan normaalia, voi ainakin vaatia laatua: eläimen oikeanlaista kohtelua sen eläessä. Ja myös kuollessa. Ja noista perusoikeuksista olen ymmärtänyt kanienne saavan nauttia.
Joten siitä vaan, kani-, kana-, lammas-, possu- jne- pataa nauttimaan!
Minulla ei ole tapana lukea ruokarukousta, paitsi että syömään ryhtyessäni joskus muistan kiittää ao. elukkaa, porkkanaa, persiljaa tms. siitä, että suostuivat ravinnokseni.
Kiitos näistä tarinoista!
Tällainen ajatus meillä tosiaan on, että syödään kunniallisesti tuotettua lihaa, jos kerran syödään. On varmaan ihan hyvä, että tulee ristiriitainen mieli siitä. Jos jokainen ihminen tuntisi henkilökohtaisesti vaikka jonkun sosiaalisen, älykkään ja hauskan sian, tehotuotettujen suikaleiden ostaminen voisi muuttua kokemuksena erilaiseksi.
PoistaVaikka en tunne ketään sikaa henkilökohtaisesti, tehotuotetut suikaleet ei silti tule kysymykseen! Menestystä kaneillenne. Ja niiden kasvattajille!
PoistaNo, nyt löyty tosipehmot, huisin söpöjä ja kivoja tilannekuvia.
VastaaPoistaKiitos, unelmikko!
PoistaHarmi kun ruutu ei välitä sitä pehmeyttä:)
VastaaPoistaMinua on monesti myös harmittanut, kun se ei välitä tuoksuja ja makuja. Vielä.
PoistaAivan ihania pupuja. Kauniin värisiäkin. Tekis kyllä mieli silittää!
VastaaPoistaSilittäminen on ihmisestä kivempaa kuin pupusta. Kissa on sikäli sopivampi lemmikiksi, koirasta nyt puhumattakaan. Kiva kun tykkäsit kuvista.
PoistaPehmeyttä. Söpöyttä.
VastaaPoistaPupujen turkki on silitettävän ihanan pehmyt, vaikkeivat tosiaan ole silitys eläimiä.
VastaaPoistaIhanat kuvat.
On se, ja tuleehan noita joskus paijattua. Osa suostuu siihen ihan mielellään, osa ei.
PoistaOi ja voi miten hullaannuttavan ihania pehmoja! Voi että kun pääsisi vähän silittämään, vaikka tiedänkin etteivät erikoisemmin siitä tykkää. Tamputtavatko nämä takajaloillaan, että pysy loitolla. Kaikki kuvat olivat kivoja, mutta eniten tykkäsin ensimmäisistä.
VastaaPoistaKyllä minäkin tosiaan pupuja paijailen, onhan se hyvä että vähän tottuvat käsittelyyn, kun joskus niitä kuitenkin täytyy käsitellä. Kiinni ottamisesta ne eivät opi tykkäämään, mutta osa sitten lopulta ihan pyytää silittämistä, kunhan on päästy väleihin. Eivät ne tamputa jaloillaan muuta kuin todella pelottavissa tilanteissa, eivätkä pure. Yritän ottaa vähän luonnetta huomioon, kun valitsen ketkä jäävät meille emokaneiksi. Joskus sattuu joukkoon joku syntymäkesy. Minun tuurilla se on sitten poikapupu. Parhaita olen joskus jakanut muualle siitoskaneiksi.
PoistaIik, ihanaa pehmeyttä ja söpöyttä!
VastaaPoistaNiin juuri, minultakin aina pääsee iik kun menen kanilaan.
PoistaSuloisen pehmeitä:)
VastaaPoistaNämä olivat kaneiksi varsin pörheitä. Angorakaneja minulla ei ole ollut, miltähän sellainen näyttäisi pentuna...
PoistaIhanoita pupusia
VastaaPoista