tiistai 1. lokakuuta 2013

Grillatut kanifileet

Grillikausi on vielä täydessä vauhdissa keskeneräisen talon kesäkeittiössä. Sesonkiruoka kani on yleensä parhaimmillaan pitkään haudutelluissa pataruuissa, mutta alakerran isännältä onnistuu myös kanifileen grillaus. Tässä näkymiä viime viikonlopulta.


Marinadin ainekset:

rypsiöljyä
soijakastiketta
paprikajauhoa
punaviinietikkaa
tulista chilikastiketta
valkosipulimurskaa
mustapippuria

Joskus grillimestari laittaa marinadiin myös hieman hienoa sokeria.
Mittasuhteet jokainen kokeilkoon maun mukaan.



Koska fileistä tippuu öljyistä marinadia hiillokselle, grillimestari vahtii sitä silmä tarkkana ja suihkepullo kourassa. Oikein mitoitetuilla vesisuihkuilla sammutetaan liiat liekehdinnät. Miellyttävä savuaromi tarttuu kanifileen pintaan.

Kysyin kerran kaupassa, mitä eroa on tavallisella ja wanhanajan savusiialla. Wanhanaikaisen savustamisessa on kuulemma käytetty oikeaa savua!




Grillatut fileet ovat menossa vetäytymään. Alakulhossa on kuumaa vettä, joka nakataan mäkeen. Fileet kulhoon ja lautanen päälle kanneksi. Tuossa grillin otsalla lihat pysyvät lämpiminä, kunnes koko ateria on valmis nautittavaksi.



Hiilloksen hieman asetuttua valmistetaan lisukkeet. Tässä paistetaan voissa suippokaalia. Se ei saa palaa! Suippokaali on kaaleista herkullisimpia, mausteeksi tarvitaan vain suolaa.

Paremmissa ravintoloissa on tapana tuoda nälkäisinä odottaville asiakkaille kokin tervehdys, kuin lupaus siitä mitä tuleman pitää. Näin on luonnollisesti myös meillä.


Kokin tervehdyksenä saatiin tällä kertaa jeeralla maustettua kanin sisäfilettä. Huomatkaa kirveellä veistetty coctailtikku! Voiko enää tämän tyylikkäämpää olla!



Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin aterioimaan. File oli mureaa ja erittäin maukasta. Koska kani ei itsessään maistu miltään, ansio tästä kuuluu kokonaan taitavalle ja kokeneelle grillimestarille.



Jälkiruokasalaatin hallitsevana ainesosana näyttää olevan lehtikaali. Se on tällä hetkellä asuntoyhtiössämme suuressa suosiossa. Mutta on tuossa myös mangoldin lehteä ja jäävuorisalaattiakin ynnä sekalaisia kasvimaalta löytyneitä salaatinlehtiä, jotka eivät olleet vielä älynneet syksyn tulleen. Lisäksi on heitetty joukkoon muutamia yrttejä, maustesamettikukan terälehtiä ja kurpitsansiemeniä sekä luomufetaa. Sanotaan, että kätevä emäntä pystyy rakentamaan salaatin ja riidan ihan mistä vain.



Meidän ateriallamme vallitsi kuitenkin ystävällinen, suorastaan harras tunnelma. Hyvä ruoka kohottaa mielialaa ihmeellisellä tavalla!


8 kommenttia:

  1. Voi kun pääsisi joskus maistamaan kanin lihaa. Kaikki sitä kehuu kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähärasvaista ja -kolesterolista se on mutta maku on kovin mieto. Onnistuminen riippuu kokin taidoista.

      Poista
  2. Vesi kielellä koko lukemisen ajan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanista saa myös sitkeää ja mautonta, mutta tämä oli hyvää!

      Poista
  3. herkulliselta näyttää!

    Viikonloppuna yksi naapureista grillasi pihalla kylmästä huolimatta, ja kieltämättä, herkullinen tuoksu tarttui kasvissyöjänkin nenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vielä ikävästi grillipaikan tuoksut aina jotenkin kantautuvat takapihalta talon edustalle. Nälkähän siinä tulee, kun niitä nuuhkii. Grillitulella paistettu kaalikin on ihan eri kuin vain puuhellalla kypsennetty!

      Poista
  4. Kylläpä on tyylikäs annos. Täytyypä laittaa resepti talteen. Meillä ei ehkä tule kanipaistia olemaan, mutta jänispaistia sen sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jäniksessähän on jotain omaakin makua, kuulemma. Reseptiä voi siis modata. Jänistä söisin minäkin mielelläni, sillä on ollut vielä parempi elämä kuin kotipihan häkkikanilla.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...