Papuja

Kasvimaallani eli viime kesänä sekä pensas- että salkopapuja. Salkopavut ovat niitä pitkiä suikertajia, jotka tarvitsevat korkean tukirakennelman, jota pitkin kiivetä. Pensaspapuja oli kahta lajiketta, matalia ja vielä matalampia. Vielä matalampien pensaspapujen palot kasvoivat niin matalalla, että lepäsivät osittain maata vasten. Ne vähäsen korkeammat, borlottipavut, piti sitten kuitenkin tukea nekin loppukesästä, kun olivat niin rentoja.

Pavuista voidaan syödä joko nuorena kokonaiset palot tai myöhemmin palkojen sisältä löytyvät pavut. Litteäpalkoisia sanotaan leikkopavuiksi, pyöreäpalkoisia taitepavuiksi. Minulla oli kumpiakin. Kaikenlaiset pavut ovat hyviä proteiininlähteitä. Valitettavasti vain jotkut niistä proteiineista, lektiinit, ovat ihmiselle myrkyllisiä. Hyvä uutinen on se, että lektiinit hajoavat keitettäessä.

Palkoineen syötäville tuoreille pavuille - joista en nyt käytä tavanomaista nimeä vihreät pavut, koska niitä on monen värisiä - riittää nopsa ryöppäys. Papujen pitää varmasti kiehua, kuumennus 80°:een saa vain lektiinit kiukkuisiksi. Jos taas riipii paloista pavut talteen ja kuivaa ne, niitä pitää ensin liottaa 12 tuntia ja sitten vielä keitellä pitkään. Kuivaaminen on sivumennen sanoen erinomainen tapa säilöä ruokatarpeita talven varalle. Papujen kuivaamiseen ei tarvita edes kuivuria, kuivuminen kuuluu niiden elämään luonnostaan.

Tässä roikkuu borlottipapuja pensaassaan. Kuvassa näkyy myös pensastuki, ja sekin siitä selviää, että papujen lehdet ovat lehtokotiloiden herkkua. Nuo kauniin kirjavat, pohjaväriltään kellertävät palot ovat jo poimintakypsiä. Valitettavasti Suomen kesä loppui tänäkin vuonna kesken, ja jouduin korjaamaan monet paloista vihreinä tai vihertävinä. Suurin osa niidenkin sisällä olleista pavuista vaikuttaa ihan kelvollisilta.

Papuja ei voi kylvää kovin aikaisin, koska ne ovat hienohelmoja ja vaativat lämpimän, jopa 15-asteisen maan. Ainoa papu, joka sietää kylmää, on härkäpapu, joka ei ole oikeasti papu ollenkaan. Liottaminen edistää papujen itämistä, kunhan ei liota liikaa. On se tarkkaa. Mutta alkuun päästyään papu on helppo viljeltävä.

Minua auttaa alkuun pääsemisessä kylvöhullu ystäväni. Hänen kotinsa lukuisat ikkunalaudat ynnä kaikki muutkin tasot pursuavat kevään tullen kaikenlaisia kippoja, vateja ja laareja täynnä multaa, josta sirkkalehdet iloisesti tunkevat ylös. Hän on varmasti jo nytkin suunnitellut tarkkaan ensi kevään kylvöt ja kertonut kaiken varmuuden vuoksi kahdella tai kolmellakin, eihän sitä koskaan tiedä. Jos sattumoisin epäonnistun kylvöissä (tai unohdan ne), turvaudun häneen, koska mihin hän muuten joutuisi satojen taimiensa kanssa.

Osa paloista kuivuu itsekseen ulkona, loppuja voi kuivatella sisällä. Palot avataan, kun ne tuntuvat rapsakoilta. Luin, että papujen pitäisi helistä palon sisällä, mutta sitä saa kyllä odottaa. Palkojen poksutteleminen on koukuttavampaa kuin kuplamuovin. Se on kertakaikkisen terapeuttista hommaa! Ja borlottipavut ovat kauniita. Koskaan ei tiedä, ilmestyykö palosta vaaleanpunaisen, liilan, viininpunaisen, tumman sinipunaisen vai mustan kirjavia vaaleita papuja vaiko sittenkin päinvastoin.

Myös noista kuihtuneen näköisistä, itsekseen ulkona kuivuneista paloista ilmestyy kauniin kirjavia, ensiluokkaisia papuja.

Pavut saavat vielä kuivua jonkun aikaa, ennen kuin ne purkitetaan. Tällaiset pikku määrät, mitä muutamasta puskasta tulee, mahtuvat sanomalehden päälle johonkin nurkkaan. Kuivuessaan ne hieman kutistuvat. Kuivatut pavut säilyvät hyvin.

Pavut tekevät innokkaasti uutta satoa, jos palkoja poimitaan. Niiden kasvukausi on kuitenkin lyhyt sekä alku- että loppupäästä. Pienintäkään kylmyyttä pavut eivät siedä, vaan kuolevat vastalauseeksi pois heti kun niiden varpaita alkaa paleltaa.

Salkopapu Blauhilde näytti näin upealta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Borlotit selvisivät vielä hetken kaksinkertaisen harson turvin. Lehtikaali sen sijaan vain nautti ja pörhistäytyi. Sen paras satokausi alkaa siitä, missä papujen loppuu. Lehtikaalia on korjattu ulkoa syötäväksi viimeksi tänään.

Lehtikaalista ja pavuista saa vaikkapa herkullisen toscanalaisen keiton, jonka resepti julkaistiin elokuussa Olemme puutarhassa -blogissa.

------------------------------------

Kique Ruiz, ¡bienvenido a seguir este blog!