Yhdeksän kuukauden odotus

Istutin enimmät valkosipulinkynnet tänä vuonna 13.10.

Ensin piti arpoa 150 kelvollista kynttä istutettavaksi. Istahdin hetkeksi tutkimaan tarjontaa.

sopivia istukkaita

Istutettavien kynsien pitää olla parahultaisen kokoisia, ei liian pieniä, mutta ei myöskään niin suuria, että ne olisivat jo salaa alkaneet jakautua kahtia kuorensa sisässä. Muuten saadaan kaksoissipuli. Ei paha sekään, jos maassa riittää voimaa.

liian suuri ja liian pieni

laatikossa istukkaita, ulkona kuoria ja hylättyjä

Sitten täytyy tietysti kunnostaa kasvimaa. Lisäsin kompostia ja kääntelin kunnolla. Käännellessä löytyi vielä yhden aterian verran priimaa perunaa.

Sanovat, että tuhkaa ei saa säästellä. Keväällä laitan vielä lisää. Alkuperäisen ohjeen mukaan valkosipulinkynnet istutetaan syksyllä viikkoa ennen pakkasia (helppo sanoa!) 7 sentin syvyyteen 15 sentin välein. Ei minulla ole koskaan ollut mittanauhaa mukana. Aikaisemmin on 180 senttiä pitkään kasvulaatikkoon mahtunut 10 istukasta riviin, tänä vuonna taisi iskeä ahneus, koska mahtui 11 ihan helposti. Riviväli on minulla näissä laatikoissa ollut parikymmentä senttiä. Lämpökäsittelyäkin on suositeltu, siis kynsien kastamista kuumaan veteen ennen istutusta. Tämä ei kuitenkaan kuulu alkuperäisiin ohjeisiin, jotka ovat kai tulleet valkosipulien mukana jostain Venäjän Karjalasta. En tiedä oikeaoppista proseduuria ihan tarkkaan: kuinka kuumaa vettä, miten pitkäkestoinen upotus. Siksi jätin sen edelleenkin tekemättä. Ehkä kokeilen sitä jonain toisena vuonna.

Nyt sitten odotellaan. Talven ajan kynnet saavat uinua olkipeiton ja kinoksen alla, keväällä ne heräävät jo ennen kuin oljista sulaa jää ja alkavat kasvattaa vartta ylös mullasta ja juuria hapsottamaan alaspäin. Ne pullistuvat ja jakautuvat, rakentavat kuorta ja lehteä ja kukkavartta. Ihan itse ja kenenkään neuvomatta. Heinäkuun lopulla korjaan valkosipulisadon. Sitten vasta nähdään, kuinka onnistui. No tietysti täytyy muutama nostaa sitä ennenkin, ei uteliaisuudesta toki, vaan ihan vain tuoreen valkosipulin tarpeeseen. On aina mukava hieman varaslähdönluonteisesti kurkistaa, kuinka siellä maassa pärjäillään. Vähän niin kuin ultraäänessä kävisi. Lopullinen tulos selviää kuitenkin sitten vasta yhdeksän kuukauden kuluttua. Tämä on yksi niitä asioita, joihin auttaa vain aika.