Grillatut kanifileet

Grillikausi on vielä täydessä vauhdissa keskeneräisen talon kesäkeittiössä. Sesonkiruoka kani on yleensä parhaimmillaan pitkään haudutelluissa pataruuissa, mutta alakerran isännältä onnistuu myös kanifileen grillaus. Tässä näkymiä viime viikonlopulta.

Marinadin ainekset:

rypsiöljyä
soijakastiketta
paprikajauhoa
punaviinietikkaa
tulista chilikastiketta
valkosipulimurskaa
mustapippuria

Joskus grillimestari laittaa marinadiin myös hieman hienoa sokeria.
Mittasuhteet jokainen kokeilkoon maun mukaan.

Koska fileistä tippuu öljyistä marinadia hiillokselle, grillimestari vahtii sitä silmä tarkkana ja suihkepullo kourassa. Oikein mitoitetuilla vesisuihkuilla sammutetaan liiat liekehdinnät. Miellyttävä savuaromi tarttuu kanifileen pintaan.

Kysyin kerran kaupassa, mitä eroa on tavallisella ja wanhanajan savusiialla. Wanhanaikaisen savustamisessa on kuulemma käytetty oikeaa savua!

Grillatut fileet ovat menossa vetäytymään. Alakulhossa on kuumaa vettä, joka nakataan mäkeen. Fileet kulhoon ja lautanen päälle kanneksi. Tuossa grillin otsalla lihat pysyvät lämpiminä, kunnes koko ateria on valmis nautittavaksi.

Hiilloksen hieman asetuttua valmistetaan lisukkeet. Tässä paistetaan voissa suippokaalia. Se ei saa palaa! Suippokaali on kaaleista herkullisimpia, mausteeksi tarvitaan vain suolaa.

Paremmissa ravintoloissa on tapana tuoda nälkäisinä odottaville asiakkaille kokin tervehdys, kuin lupaus siitä mitä tuleman pitää. Näin on luonnollisesti myös meillä.

Kokin tervehdyksenä saatiin tällä kertaa jeeralla maustettua kanin sisäfilettä. Huomatkaa kirveellä veistetty coctailtikku! Voiko enää tämän tyylikkäämpää olla!

Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin aterioimaan. File oli mureaa ja erittäin maukasta. Koska kani ei itsessään maistu miltään, ansio tästä kuuluu kokonaan taitavalle ja kokeneelle grillimestarille.

Jälkiruokasalaatin hallitsevana ainesosana näyttää olevan lehtikaali. Se on tällä hetkellä asuntoyhtiössämme suuressa suosiossa. Mutta on tuossa myös mangoldin lehteä ja jäävuorisalaattiakin ynnä sekalaisia kasvimaalta löytyneitä salaatinlehtiä, jotka eivät olleet vielä älynneet syksyn tulleen. Lisäksi on heitetty joukkoon muutamia yrttejä, maustesamettikukan terälehtiä ja kurpitsansiemeniä sekä luomufetaa. Sanotaan, että kätevä emäntä pystyy rakentamaan salaatin ja riidan ihan mistä vain.

Meidän ateriallamme vallitsi kuitenkin ystävällinen, suorastaan harras tunnelma. Hyvä ruoka kohottaa mielialaa ihmeellisellä tavalla!