perjantai 9. elokuuta 2013

Keiden pitää meikata?

Tähän aikaan vuodesta monet palaavat töihin kesäloman jälkeen. Joku on saattanut lomalla päästää itsensä luonnontilaan, ja nyt täytyisi sitten sivistää ulkomuotoaan työelämän vaatimuksia varten. Onpa joku saattanut jättää meikkaamattakin lomalla ja opettelee nyt tätä tapaa uudestaan. Syksyn muotivärit pitää tietysti opiskella ja uudet tuotteet ja tekniikat tutkia, ettei näytä aivan vanhanaikaiselta ja anna pomolle tai asiakkaille takapajuista kuvaa itsestään.

kuva: Canonsnapper. Kaikki jutun kuvat Flickristä.


Sitten on meitä, joiden ei tarvitse meikata.

Se herättääkin kysymyksen: keiden tarvitsee?

kuva: Wrote

Ilmiselvästikään miesten ei ole ainakaan toistaiseksi pakollista meikata pystyäkseen toimimaan putkimiehinä, lääkäreinä tai edes lentokenttävirkailijoina. Yhtä ilmiselvästi on naisia, jotka ajattelevat meikkaamisen olevan välttämätöntä ainakin asiakaspalvelutehtävissä, ehkä muunlaisissakin ammateissa. Mahdollisesti myös maitokaupassa asioidessa tai koiraa pissattaessa.

Mihin kasvomaaleja tarvitaan?

Yksi selkeä käyttötarkoitus on naamioituminen. Jos on todistajansuojeluohjelmassa, hiusten värin vaihtaminen, silmien ja suun muodon muuttaminen ja muu sellainen on aivan perusteltua.

Myös esittävät taiteilijat voivat tehdä eroa itsensä ja roolihahmonsa välillä maalaamalla kasvonsa. Näin saadaan nuoresta vanha, ehkä jopa toisinkin päin vähän matkaa. Miehestä tulee nainen, ihmisestä eläin. Roolihahmon luonteenpiirteitä voi korostaa liioitellen maalatuilla kasvonilmeillä, jotka näkyvät hyvin takariviin asti.

aurelie: "Night before"

Jostain syystä ajatellaan, että meikkaaminen tekee naisesta miesten silmissä viehättävämmän. Varmasti sillä ja muilla naisellisilla metkuilla - korseteilla, karvanpoistolla ja -lisäyksellä, luonnottoman värisillä ja muotoisilla kynsillä, koruilla, omituisilla vaatteilla jne. - tehdään selväksi, että miehen edessä on olento, joka on ennen kaikkea hyvin erilainen kuin mies. Se on arvaamaton ja salaperäinen. Se ei edes tuoksu ihmiseltä vaan joltain ihan muulta. Hyvältä tai pahalta, mutta joka tapauksessa aivan erilaiselta. Siinä on joitakin lapsenomaisia piirteitä, kuten karvattomuus, isopäisyys ja suurisilmäisyys, jotka herättävät ihmisessä luontaisen, tiedostamattoman suojeluvaiston. Riippumatta siitä, että valtava pää on saatu aikaan tupeeraamalla, hiuslakalla tai erilaisilla lisäkkeillä. Se vaikuttaa myös seksuaalisesti kiihottuneelta miehen olemuksesta: sen posket ovat punehtuneet ja huulet turvoksissa. Ehkä nämä elementit yhdessä (outous, suojeltavuus ja kiimaisuus) saavat miehen arvostamaan naista. Tai sanokaamme: kiinnostumaan naisesta? No, ainakin ne todennäköisesti herättävät miehen huomion. Jos se nyt on tavoitteena.

Entäs sitten ne meistä, jotka eivät mene työpaikalle tai lähikauppaan iskemään miehiä vaan esimerkiksi hoitamaan lapsia, käyttämään sorvia tai ostamaan makkaraa? Mihin tarkoitukseen kasvomaalausta käytetään silloin?

Täytyypä sanoa, että en tiedä.

Nebulaskin: "Look her!"

Olen kuullut sanottavan, että meikattu nainen antaa itsestään huolitellun vaikutelman. Että nainen meikkaa itseään, ei miehiä varten. Että meikkaaminen parantaa itsetuntoa. Että meikkaamattomuus on epäkohteliasta asiakkaita kohtaan.

Minun on oikeastaan vaikea uskoa yhtäkään näistä väitteistä.

Jos miesten meikkaamattomuus ei loukkaa asiakkaita, miten naisten meikkaamattomuus loukkaa? Ketä se häiritsee ja miksi?

Koska meikkaamisen saa lopettaa?


Jasondenys: "Kindly lady reading"
Richard Messenger "Filipino characters 12"
Roman Verneuil: "The old greek woman"

Millä tavalla viimeisten kuvien naiset ihanoituisivat, jos heidät meikattaisiin? Kenen mielestä?

Entä minä? Millä tavalla minä ihanoituisin?

Koska en keksi, en viitsi ruveta.

Minun ei tarvitse meikata. Koska olen sen arvoinen.

49 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu! Mutta tunnustan tässä kohtaa, että välillä sorrun meikkaamaan. Ihan vähän vain... Miksikö? Jos menen juhliin, töihin, johonkin tärkeään. Ehkä se meikkaaminen on jokin rituaali, joka erottaa arkiaamun ja erityisaamun. (Käyn niin harvoin töissä, ettei se ole oikeastaan arkea...:D) Kai yritän peittää kalpeutta, mustia silmänalusia, kiiltoa. Turha selitellä, ihan oikeasti en tarvitsisi meikata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska selittely! Miksi pitää poistaa kalpeutta, mustia silmänalusia ja kiiltoa?

      Poista
    2. No mustat silmänaluset on hyvä peittää, ettei ihmiset oikeasti huomaa, että mä valvon liian myöhään, koska mun on pakko roikkua netissä lukemassa blogeja ja kyttämässä "kavereita" feisbuukissa :D Kiilto ja kapeus on ilmeisesti pahasta, ei kai ne muuten olis keksineet poskipunaa ja puuteria :D

      Poista
    3. Tämä on todella mieltäkutkuttavan kiintoisaa! Kuka on keksinyt, että kiiltävä iho on paha? Mitä haittaa siitä on töissä? Tai kalpeudesta? Ennen kalpeus oli kauneusihanne. Ja eikös nykyään ole jotain kiiltäviä hileitä ihovoiteissa?

      Mustien silmänalusten salaamiseen oli järellinen peruste, hyväksyn :D

      Poista
  2. Mainio teksti, tosi mainio!!
    Mulla on tähän vastaus, jonka luin yhden tutun piposta: RUMAT MEIKKAA. =D Ai että se oli minusta tosi hauska pipo!!

    Mä olen kotosalla aina ilman meikkiä. Voin todellakin mennä kauppaan (joka on itse asiassa mun työpaikka) ilman meikkiä ja jopa ihan hikisissä vaatteissa (eli esim suoraan suunnistamasta, naama kirkkaanpunaisena ja vaatteet to-del-la hikisinä...). Voin mennä aika moneen kylään ilman meikkiä. Postilaatikolle ja koiralenkille nyt menen jopa risoissa ja maalitahraisissa vaatteissakin, että meikkiä en todellakaan niihin reissuihin kaipaa...

    Mutta kuitenkin useimmiten meikkaan töihin ja aika usein sinne kyläänkin ja muihin menoihin. Mulle se meikki antaa vähän jotain itsevarmuutta, vaikkakin täytyy sanoa, että mun taidot siinä hommassa ei todellakaan ole kummoiset... eikä mun meikkiarsenaalikaan ole kummoinen. Värivoide (koska mun naama on aika kirjava), puuteri (koska jos en laita, niin jos vaikka hikeä pukkaa töissä niin en halua että meikkivoide on sit raitoina nenänpielissä...), ripsiväri (koska meikatut ripset antaa ees vähän näköä naamaani). No siinä ne sit olikin. Joskus laitan hiukan ruskeaa tai pronssista tai kullanhohtoista luomiväriä (olen ruskeasilmäinen), koska se mukamas kaunistaa silmiä. =) Jos menen baariin, meikkaan mielellään vähän rankemmin (eli edelliseen settiin lisätään kenties kajali - uuu, rajua!!). Huulipunaa laitan todella harvoin, inhoan sen makua eikä se kauaa huulissa muutenkaan pysyis. Ja mitään muita meikkejä en sit osaa ees käyttää saatikka omista.

    Mä just päivä-pari sitten kattelin facebookissa jostain linkistä kuvia, missä meikkitaiteilija oli meikannut ihan tavallisista naisista aivan mielettömän upeita kaunottaria. Eli kyllä jokaisesta naisesta kunnon taiteilija kaunottaren tekee. Noi kuvat nähtyäni mietin, että jaaha, minkähän näkösiä ne kuuluisat kaunottaret sit mahtaakaan olla ilman sitä naamiotaan... ja minkähänlaisen upean mimmin minustakin sais kun vaan tekis. Mut mä en jaksa vaivautua ite tekemään mitään sen suurempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvitsen sellaisen pipon!

      Minusta tuossa on jotain hämärää, että ihmiset sanovat saavansa itsevarmuutta siitä, että näyttävät vähemmän itseltään.

      Henkilökohtaisesti olen melko varma, että vaikka olisi koko Tikkurilan maalitehdas maalaamassa, minusta ei saisi 17-vuotiasta fotoshopattua huippumallia tai muuta mielettömän upeaa kaunotarta. Jos joku haluaa minusta sellaisen, niin voi voi! Tämän naaman on nyt pakko kelvata.

      Poista
    2. Niin, tarkoitin lähinnä, että se oli todella ihmeellistä katsottavaa, miten tavis-naisesta tuli mieletön kaunotar. Ja siis ajatus heräsi kyllä, että siis ne kaunottaret onkin vaan maalattuja kaunottaria...

      Meillä on töissä laidasta laitaan porukkaa, niitä jotka meikkaa tosi vahvasti ja sit ihan naturelleja. Ite oon jotain siltä väliltä, mun meikit on aika vähäiset. Se ripsiväri on vähän sellanen juttu, että mieletäni mun paras osani on silmät ja se ripsiväri sit vielä vähän parantaa. Muistan, että joskus kerran unohdin sen laittaa ja mulla oli koko päivän ihan urpo olo. Ihan niin kuin KUKAAN huomais mitään... =D

      Poista
    3. Totta kyllä ja hyvä pointti: maalien alla mallikin voi näyttää ihan ihmiseltä (nälkiintyneeltä sellaiselta, mutta muuten).

      Sekin on totta, ettei ainakaan keski-ikäisen naisen naamaa enää kukaan kovin tarkkaan katso.

      Kerran viime vuosituhannella meikkasin johonkin työporukan iltarientoihin lähtiessä. Yksi miespuolinen kollega huomasi, että olen erinäköinen kuin tavallisesti. Hän kysyi kohteliaasti onko minulla uusi kampaus? Ei, uusi takki? Hieno!

      Kaipa on aika paljon kysymys siitä, mihin muut ja itsensä totuttaa.

      Poista
  3. Olipas mukavaa luettavaa...:D
    Kyllähän minäkin meikit omistan...voin maalata naaman ja silmät ja huulet, sun muut, mutta nykyisin osaan olla ilman meikkiäkin ja suurimmaksi osaksi olenkin. Jos johonkin juhliin menen, meikkaan...maltillisesti.
    Ihanaa me meikittömät!!!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus ja ajattelemisen arvoisia asioita. :)

    Meikkasin nuorempana tosi ahkerasti. Piti aina olla viimeisen päälle säihkyripset ja rajaukset silmissä ja huulikiillot ja puuterit, ihan kotonakin. Muutenkin olin tosi ulkonäkökeskeinen. Vaatteiden piti olla muodikkaita, korostaa oikeita paikkoja ja liikuntaakin harrastin ihan vain ulkonäköni vuoksi. Terveys oli ihan toissijaista silloin. Ja vaikka itsetunto on huono tänäkin päivänä, oli se todella pohjamudissa siihen aikaan. Enkä tarkoita että meikkaus = huono itsetunto vaan että minulla meikkaus ja ulkonäöstä huolehtiminen ei ollut mikään hyvän itsetunnon merkki. Se oli minulla hyväksynnän ja ihailun tavoittelua.

    Minusta meikkaus on ok, jokainen saa meikata itseään kuten tahtoo. Sekin on omalla tavallaan meistä erilaisia persoonina tekeviä. Mutta jos siitä tulee joku sääntö ja "vain meikattuna voit olla kaunis ja kelpaava", siinä mennään metsään. Minusta meikkaus ei liity mitenkään kohteliaisuuteen muita kohtaan, puhtaus ja siisteys kylläkin. Eikä se liity kauneuteenkaan välttämättä, jonkun mielestä luonnonkaunis on kauneimmillaan.

    Ja kyllä minäkin usein juhliin laitan ripsiväriä, mutta muuten en enää meikkaile. Koen itseni monesti lähinnä epävarmaksi pakkeleissa nykyään. Pelkään, että ne meikit valahtaa, en voi hieraista silmiäni ja kasvojani kuten tykkään jne. Meikittömänä on mukavampi olla. Juhlien jälkeen pesen mahdollisimman nopeasti ripsivärit ja puuterit kasvoilta pois ja tuntuu kuin hengittäisin taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on varmaan yksi niistä syistä, miksi jotkut meikkaavat, vaikka ilman on mukavampaa: yritetään tavoitella jotain epärealistista kauneusihannetta (se 17-vuotias fotoshopattu huippumalli). Kun luullaan, ettei muuten kelpaa. Ja sitten tuntuukin siltä, ettei kelpaa, kun ei saa itseään ihan siihen tavoiteltuun kuosiin.

      Kysymyksiä: Miksi juuri se on kaunista? Voiko erinäköinen olla kaunis?

      Miksi pitäisi olla kaunis?

      Poista
  5. Hihii, mainio postaus! Tykkäsin, vaikka itse en missään tapauksessa menisi edes kyläkauppaan ilman jonkinlaista silmämeikkiä :D Meikkaan joka päivä, vaikken poistuisi omalta tontilta mihinkään tai tapaisi ristin sielua. Ei siihen oikein muuta syytä ole, kuin se että näytän omasta mielestäni kammottavalta ja haalealta ilman mitään "maalia". Mieheni tuskin(?) pakottaisi meikkaamaan, vaan tarvitsen sitä itse tunteakseni oloni hyväksi. Jollekin se on joku toinen juttu, minulle meikkaaminen on yksi sellainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä valaisevasta kommentista! Minulle tämä on niin kuin terveisiä toiselta planeetalta. Yritän kuvitella, millaista olisi, jos näisi itsensä kammottavana ja haaleana ja haluaisi aina ja kaikissa olosuhteissa piilottaa oikean naamansa, eikä edes pitäisi sitä ongelmana. Tässä on paljon ajattelemisen aihetta minulle. Olen itse asiassa aika järkyttynyt tänne tulleista kommenteista.

      Poista
    2. Seuraava ajatus (tämä on hidasta): voisitko kuvitella, että joissain olosuhteissa pakottaisit miehesi meikkaamaan, jos se näyttäisi kammottavalta eikä itse ymmärtäisi?

      Poista
    3. Hih, tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe!

      Minusta tämä on ihan vain makuasia. Joku tykkää meikata, joku toinen taas ei. Eikä kumpikaan ole sen huonompi. Tai ainakaan itselläni ei ole mitään meikittömiä ihmisiä vastaan, vaikka itse meikkaankin. Se riippuu persoonasta, arvostanko jotakuta vai en, ei meikin tms määrästä. En myöskään ajattele, että joku muu olisi kammottavan näköinen ilman meikkiä. Itseään kohtaanhan sitä on aina ankarin, minä ainakin. Jos mieheni olisi minusta jotenkin kammottava (meikittä tai meikillä tai jotenkin muuten), niin en usko että olisimme edes päätyneet yhteen :D

      Ja vielä vastaus kysymykseesi Keiden pitää meikata: Kaikkien jotka haluavat. Omasta tahdostaan, ei ympäristön paineiden vuoksi. Ei kenenkään pitäisi tehdä (tai olla tekemättä) sellaista mitä ei halua. Elämä on liian lyhyt moiseen. Niin yksinkertaista se minun mielestäni on :)

      Poista
    4. Niin. Onhan meillä varmaan muitakin tapoja, jotka tuntuvat kummallisilta, jos niitä rupeaa tarkemmin miettimään, mutta jotka hyväksymme itsestäänselvästi, koska ne nyt vaan kuuluvat asiaan.

      Tosiaankin toivon, ettei kukaan luule näiden pohdintojen johtuvan siitä, että tässä jaettaisiin ihmisiä hyviin ja huonoihin!

      Poista
  6. Kait meikkaamisella on vähän tarkoitus korostaa niitä omia paremipia puoliaan, kuten vaikka korostaa silmiä, se että miksi niitä "prempia puoliaan" pitää korostaa on sitten ihan eri juttu :)
    Kyllä minusta meikkaaminen on ihan ok, samoin kuin meikaamattomuus. Kait tärkeintä ihmisten ilmoilla on olla ja käyttäytyä asiallisesti. Kauneus tulee kuitenkin minusta sisältä (niin kliseistä kuin se onkin).
    Arkena meikkinäni on multa, pöly tai vaikkapa tällähetkellä tikkurilan maali, kun remontti täällä menossa :D
    Mutta on minusta ihanaa myös meikata, vähän laittautua, se tekee aina tilanteesta jotnekin erityisen. Arki on mitä on ja sitten kun saa vähän laittautua, se on oikein mukavaa, vaikkapa ihan vaan ruokakaupassa käyntiä varten (siellä kun tulee käytyä niin harvoin, kun mies yleensä hoitaa sen puolen.
    Mutta hyvä kirjoitus (taas kerran) sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voin ymmärtää tuon erityistilanteisiin laittautumisen. Karnevaaleihin laitetaan sulkapäähine, jollaista ei kasvimaalla käytetä. Kasvojen ja vartalon maalaaminen voi kuulua tällaiseen hauskaan hullutteluun.

      Monet muut tästä keskustelusta heränneet ajatukset ovat oikeastaan todella pelottavia ja järkyttäviä. Että näin monet järkevät ihmiset eivät kelpaa itselleen sellaisina kuin ovat. Tätä pitää miettiä vielä.

      Poista
  7. Nuo vanhojen naisten kuvat ovat tosella kauniita!

    Itse en ole koskaan meikannut. Jos ei meikkaamiseksi lasketa huulikiiltoa, jota olen käyttänyt samaa merkkiä jo, niin, en muista kauanko. Lisäksi kesäisin lakkaan varpaiden kynnet (lasketaanko se meikiksi?), minusta on niin hauska katsella sandaaleista pilkistäviä väriläiskiä.
    Teini-iässä, kun muut rupesivat meikaamaan, kyselin isolta siskolta, että miksi pitää meikata ja miten minä sen oppisin. Hän sanoi, että sinulla on luonnostaan niin hyvät värit, että et tarvitse meikkiä. En tiedä yrittikö hän saada siirtämään meikkaamiseni aloittamista vai oliko hän tosissaan. Aloittaminen siten jäi, eikä ole edes käynyt vuosikymmeniin mielessä. Paitsi se huulikiilto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Minustakin ne naiset ovat kauniita. Luulen, että he eivät tulisi kauniimmiksi meikkaamalla.

      Kysymyksiä heräsi taas: Entä, jos ei ole hyvät värit? Tarvitseeko sitten meikata ja miksi? Kuka tarvitsee sitä, että värini näyttäisivät "hyviltä" edes keinotekoisesti?

      Ja sitten: Miksi se huulikiilto? Millä tavalla se tekee elämästäsi parempaa, että huulesi näyttävät kiiltäviltä/märiltä/huomiotaherättäviltä?

      Ymmärrät tietysti, että en yritä saada sinua lopettamaan huulikiillon käyttöä. Yritän mielessäni ymmärtää tätä ilmiötä. Kun sitä ajattelee, se on hyvin kummallinen.

      Poista
    2. Mietin vähän. Se huulikiilto on minusta hyvä, ei tarvitse talvellakaan huulirasvaa. Se ajaa saman asian ja on lisäksi värillinen. Minusta se piristää oloani. Avannosta tullessa ei näytä huulet niin sinisiltä;)

      Hyvät värit? No, lienee makuasia tms. En varmaankaan meikkaisi vaikka olisi minkälaiset omat naamavärkin värit, todennäköisesti;)

      Poista
    3. Oo, olet avantouimari! *ihailee*

      Taidan ajatella näitä meikkijuttuja jotenkin liikaa evoluution kannalta tai jostain muusta väärästä vinkkelistä. Totta kai avannossa tarvitaan piristystä ;)

      Poista
  8. Vastaus kysymykseesi: kuviesi naiset ovat vanhoja, ja kulttuurissamme vanhojen naisten ei ole sopivaa korostaa naisellisuuttaan ja (kauhistuksen kanahäkki!) seksuaalisuuttaan. Kun taistelu ryppyjä vastaan alkaa kääntyä tappiolle, naisen pitää meikata aina vain hillitymmin, pukeutua tylsemmin ja leikata hiuksensa lyhyiksi. Vanhenevan naisen seksuaalisuus, jonka ulkoisena ilmenemismuotona "naisellisuus" usein käsitetään, on yhä tabu. Melkein niin kuin se että nuori nainen olisi kaunis ilman meikkejäkin. Raadollisesti sanottuna, kuvan vanhat naiset luetaan kulttuurimme kontekstista käsin ihaniksi osittain siksi että he eivät ole (seksuaalisesti) kiinnostavia ja toisaalta myös siksi että he näyttävät selkeästi hyväksyneen vanhan naisen roolin. Sopeutumisesta kulttuurisiin odotuksiin palkitaan aina. Ari Seth Cohenin blogi Advanced Style on herättänyt huomiota juuri kapinallisuudellaan esitellessään vanhoja naisia jotka meikkaavat ja rakastavat muotivaatteita. Mitä tästä kaikesta olen oppinut: tekee niin tai näin, jos on nainen niin tekee aina väärin päin ja ansaitsee osakseen arvostelua. Parasta on vain olla oma itsensä ja toivoa muilta ymmärrystä. Eri asia on sitten se, että toki on hyvä miettiä esimerkiksi sitä meikkaako siksi että tuntee olevansa ruma ja tai pelkää ettei kelpaa muuten. Meikki kun korjaa ongelmia jotka kauneusteollisuus on ensin itse luonut eikä se siten voi tarjota kestävää ratkaisua sisäisiin ongelmiin.

    Minä meikkaan satunnaisesti, lähinnä siksi että se on hauskaa ja virkistävää vastapainoa normipäiville jotka kuluvat meikittömänä, maalaismekoissa ja peltokumppareissa. Yritän kyllä pitää varani. Olisi hyvin helppoa alkaa kuvittelemaan että ilman meikkiä näyttää jotenkin "väsyneeltä" ja "kalpealta", ellei peräti sairaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Varansa saa kyllä pitää.

      Eipä siitä kyllä ole kauaakaan, kun nimenomaan väsynyt, kalpea ja sairaalloinen ulkonäkö oli nuoren naisen tavoite. Kuka nämä tavoitteet asettaa? Missä niistä päätetään?

      Kauneusteollisuus jauhaa tietysti valtavia rahasummia, mutta samalla se tuntuu jauhavan meidän ihmiskäsityksemme johonkin omituiseen ja tunnistamattomaan muotoon.

      Poista
    2. Jeps. Ihanne on aina se minkä saavuttaminen on vaikeaa ilman erityisiä resursseja. Kestävä ihanne taitaa olla näyttäminen ihmiseltä jonka ei tarvitse tehdä fyysistä työtä. Eri yhteiskunnissa se näyttää vähän erilaisilta. Kun enemmistö joutui ahertamaan pellolla, kalpeus ja hauraus olivat muotia. Nykyään on hienoa näyttää ihmiseltä jolla on aikaa treenata ja käydä etelässä hankkimassa "terve päivetys" (se on hyvä ihanne siksikin ettei aidon blondin nahka ihan vähästä rusketukaan).

      Se mikä tässä kaikessa on minusta mielenkiintoista on, että vaikka suomalaisessa kylässä vaikuttavista ihanteista on "päätetty" toisella puolella maailmaa Hollywoodissa, tavalliset ihmiset niitä ihanteita kuitenkin lopulta arjessa ylläpitävät ja uusintavat, joskus hyvinkin halpamaisin keinoin.

      Kuitenkin, jossain kaiken alla on myös toivo siitä että voisi tuoda elämäänsä ripauksen Kauneuden ikuista arvoa. Miten tavoitella sitä torjuen samalla markkinalähtöiset sairaat ihanteet?

      Poista
    3. Ehkä sitä kauneutta voisi ylläpitää tai luoda ympäristöönsä ilman että yrittää juuri itsestään tehdä taideteosta?

      Poista
  9. Mun perheessä ei meikkaa kukaan. Moinen on ahneitten ihmisten pakkosyöttämää pullaa, siks että tyhmät ostais ja tekis ahneet entistäki rikkaammiks.

    V lakkaa joskus kyntesä, lomallaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Varmaan haaskaantuu meikkaamiseen aikaa, rahaa, luonnonvaroja ja koe-eläimiä. Suurin vahinko kauneusbisneksestä tulee ehkäpä kuitenkin ihmisten itsetunnolle, naisten varsinkin. Mutta en luule koko merkillisyyden alkaneen ylikansallisen mafian salaliitosta, vaikka se on sittemmin muuttunut sellaiseksi. Taisi alkaa ihmisten omista tarpeista joskus muinaisaikoina.

      Poista
  10. Itse en meikkaa ollenkaan,ei ole nuorempanakaan tullut harrastettua:) Tosin sen verran "itsetunnon" kohotusta tarvitsin ,kun hoidot veivät hiukset niin peruukki oli kiva ihmisten ilmoilla.Kotona ei kalju menoa hidastanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistän pahemmaksi: annoin plastiikkakirurgin puukottaa itseäni! Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, oliko viisasta. Nyt näytän kaksirintaiselta, vaikka minulle on vähän epäselvää, kenen mielenrauhan takia se on tarpeellista.

      Poista
    2. Mulla leikkasivat säästävästi,eli kaksirintaisena säilyin.Tosin onhan ne hieman eripariset:)Mutta näillä mennään..Jos olisi pitänyt poistaa toinen rinta niin luultavasti olisin plastiikkakirugin pakeille päätynyt.

      Poista
    3. Lääkärit pitivät sitä niin itsestäänselvänä, en ruvennut siinä vaiheessa kyseenalaistamaan mitään. Poisto ja uuden kyttyrän nikkarointi samalla nukutuksella. Mihinkähän sitä kyttyrää tarvitaan? No, vaatteet istuu paremmin. Turha sitä enää pohtia, tehty mikä tehty.

      Poista
  11. Tiedoksi kaikille, jotka saattaisivat epäillä, että haluan syyllistää meikkaavia naisia: Pidetään yhtä, siskot, kaikessa erilaisuudessamme, eikä syyllistetä toisiamme yhtään mistään! Kuten vastauksestani miitsulle ilmenee, itse olen käynyt kauneusleikkauksessa. Eiköhän se vastaa turhuudenmarkkinoilla ainakin 35 vuoden meikkausta. Ja on minulla muitakin syntejä, mutta en paljasta kaikkea kerralla, että jännitys säilyy.

    VastaaPoista
  12. Kyllä kirjoituksesi varsin syyllistävä on!!! Kuka tahansa saa meikata tai olla meikkaamatta, ilman että joutuu sitä kenellekään perustelemaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaksi postaan turhista kengistä ja laukuista ja vanhojen ämmien liian lyhyistä hameista. Nämä kaikki ovat syntiä!

      Poista
  13. Allergisoiduin silmämeikeille kevät-talvella. Yritin väkisin vielä laittaa toisen merkkisiä ripsareita tai pärjätä vaan eye-linerilla, mutta silmät vaan tulivat punaisiksi ja olivat kipeät.

    Toukokuussa oli pakko panna meikit kaapin perälle, ja ruveta kulkemaan "nudena", ainakin sellainen olo oli. Kun aurinkoa on piisannut, olen voinut käyttää aurinkolaseja, joten silmämeikittömyys ei ole niin paljon haitannut. Yllätyin silti riippuvuudestani ja olostani. Aivan kuin jokin "suoja" ulkomaailmaa vastaan olisi poissa. Tunne on tosin haalentunut ajan myötä. Meikkaaminen on myös tapa ja tottumus, josta voi óppia pois.

    Esim. paljon myönteistäkin on löytynyt, kuten ihmeellinen vapauden tunne, kun ei tarvitse nyhrätä meikkauksen kanssa. Ei tarvi tsekkailla, onko meikki tuhraantunut, iltapesukin on helppoa nykyisin. Säästyy niin aikaa, rahaa kuin hermojakin.

    Olen pikku hiljaa ruvennut kyseenalaistamaan koko meikkausta. Miksi pitäisi peittää ja parantaa nassua, ja parantuuko se siitä niin kamalasti. Miksi olen suostunut orjuttamaan itseäni vuosikaudet pakollisella meikkauksella. Luulenko, että naisellisuus on kemikaaleien laittamisesta kiinni. Olenko vähemmän naisellinen esim. saunasta tultuani. No, en taatusti.

    Miksi asiakastyössä pitäisi olla meikattu kuten jotkut sanovat. En ainakaan itse välitä pätkääkään siitä, onko lääkäri, kaupan kassa tai pankin toimihenkilö meikattu vai ei. Odotan vain, että palvelevat ystävälliseti ja osaavat asiansa.

    Kummallisilla tavoilla kosmetiikkaa myös mainostetaan. Esim. kosmetologi saattaa sanoa jossain lehtijutussa kuinka värivoide ja puuteri suojaavat ihoa saasteilta. Täh?! Ai, laitetaan kemikaaleja iholle suojaamaan saasteilta! Tanskassa odottavia äitejä ohjeistetaan välttämään kosmetiikkaa koko raskauden ajan eikä suinkaan laittamaan kosmeettisia aineita muka suojaksi. Suomessakin turkulainen proffa suosittaa vähentämään kemikaalirasitusta etenkin raskauden aikana.

    Voisin toki etsiä työllä ja vaivalla jotain hyper-super-allergisoimattomia meikkejä, joita silmäni sietäisivät, mutta taidanpa totutella tähän uuteen vapauteeni, josta löytyy yhä uusia mielenkiintoisia puolia. Tosin se on myönnettävä, että tuleville synttäreille olis esim. kiva laittaa väriä naamaan, mutta aion katsoa , millaista on, kun ei väriä laita.

    Sointu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista, Sointu! Tuosta suojakuoren tarpeesta on joku muukin puhunut. Ilman voi aluksi olla jopa pelottavaa. Mutta on se myös vapaata ja vaivatonta.

      Poista
  14. Hei,
    olen lueskellut Anja Nystenin Kemikaalikimara-blogia jonkin aikaa. Siellä on parin viime vuoden aikana kirjoiteltu ja keskusteltu paljon kosmetiikan ja erityisesti hiusvärien aiheuttamista allergiaoireista. Tässä linkissä kaikki kosmetiikka-aiheet http://kemikaalikimara.blogspot.fi/search/label/kosmetiikka
    t. alakerran isäntä

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoinen pointti ja minusta hyvä ja rohkea postausaihe! Vähän kuin muurahaispesää sohaisisi, vaikka yllättävän vähän tänne ovat uskaltautuneet (tai löytäneet) kommentoimaan meikkausta puolustelevat.

    Mä kyllä meikkaan. Nykysin aika laiskasti, mutta meikkaanpa kuitenkin. Mun mielestä osa naisista näyttää ehdottomasti paremmalta ilman meikkiä, ja sitten taas osa naisista näyttää paremmalta kohtuullisesti "ehostettuina". Kyllä kai tuo pieni turhamaisuus ja koristautumisen tarve on ikivanha jäänne, tavat ja ihanteet ovat vaan muuttuneet.

    Ihan tervettä on kyllä mun mielestä herätellä ajatuksia kauneusihanteista ja naiskuvasta. Toisaalta, ihokarvani nousevat pystyyn "rumat meikkaa" -tyylisistä kannanotoista meikkaavia kohtaan. Tuntuu yhtä ahdistavalta, kuin vaikkapa lestadiolaisten suhtautuminen meikkaamiseen ja rinnastaminen syntiseksi teoksi. Jos joku haluaa meikata, ei se mua haittaa. Syitä on varmaan monia, huonosta itsetunnosta huonoon ihoon. Kyllä mä välillä siivouspäivänä yksinollessa vetäisen huulipunaa huuliin, hulluahan se on, täällä metsän keskellä yksinäni siivoilla huulipunat huulissa :D Toisaalta, on mulla tatuointejakin ja aikaisemmin lävistyskorujakin - samaa turhamaisuutta nekin loppuviimein ovat.

    Haitallisia kemikaaleja on nykypäivänä onneksi mahdollista välttää, luonnonkosmetiikkaan siirtymällä. Hiusvärjäyskierteessä olevat altistavat mielestäni itsensä enemmän alttiiksi haitallisille kemikaaleille, kuin meikkiä käyttävät.

    Onneksi kuitenkin kaikilla on vapaus olla meikkaamatta - tai meikata, jos siltä tuntuu. Mun mielestä meikkaaminen - tai meikkaamattomuus kertoo ihmisestä loppuviimein aika vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hienosta kommentista!

      Olen joskus herättänyt suurta hämmennystä lausumalla (kuvitellakseni) arvokkaasti: "MUN ei tarvii näyttää hyvältä!" Siinä menee monelta pasmat sekaisin. Vaikka tietysti on turha kuvitella, että voisin itsekään elää vapaana yhteiskunnan tavoista. Onhan kuitenkin hyvä edes huomata ne, vaikka ei alkaisikaan kyseenalaistaa.

      Poista
  16. Minä meikkaan, ehkä noin puolet viikosta keskimäärin liikun meikattuna. En meikkaa lähikauppaan, vapaapäivinä, tallille ym, enkä edes toimistotöihin, jollei ole jotain kummempaa isoa asiakasta tulossa vierailulle. Toimistotöiden lisäksi teen kuitenkin hommia kaupassa ja sinne meikkaan 99% aina, ellei väsytä aivan sairaasti. Suurin syy siihen on, että haluan pitää tietyn etäisyyden asiakkaisiin ja siksi laitan maskin naamaan. Tätä on ehkä vaikea selittää ja joku voi ihmetellä, miksi sitä etäisyyttä täytyy pitää ja miksei voi olla "aito", vaan haluaa maskin naamaan. Takana on kuitenkin vuosikausia asiakaspalveluhommia ja olen kokenut sen maskin tarpeelliseksi. Kaikkien ihmisten ei tarvitse nähdä minua aidoimmillani, nähdä tavallaan haavoittuvuutta ja henkilökohtaista minääni. Maskilla muutan itseni kaupan tädiksi, joka on ystävällinen ja hymyilee, huoliteltu, kuten jo työnantajakin vaatii. Maskilla laitan päälleni sen kaupan tädin, jolla ei ole omia mielipiteitä, vaan hän edustaa kauppaa ja jättää kertomatta asiakkaille, mitä mieltä oikeasti on asioista ja etenkin asiakkaan käytöksestä. Näin se minulla menee.

    Juhliin meikkaan myös aina, koska on kiva näyttää upealta, eikä meikäläisen valju naama näytä juhlakelpoiselta, ellei sitä vähän meikkaa. On kiva katsella itseään peilistä, kun näyttää juhlakalulta. Ja yhtä kiva on juhlan jälkeen repiä se komeus alas, pestä meikit ja laittaa croksit jalkaan korkokenkien tilalle.

    Lisäksi tykkään myös leikitellä ilmeillä ja lookeilla, silloin kuin jaksan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä harvemmin sitä tapahtuu, vaan meikatessa yllä on se sama perusmeikki, niinkuin viimeisenä 60 päivänä, kun olen meikannut. Mutta silloin, kun jaksaa kehitellä uuden meikki- ja hiuslookin, on ihan erilaista olla töissä. Uusi look nostaa mielen korkeammalle. Sen takia joskus onkin ollut päiviä, että mitä huonommin menee, sitä prameamman meikin pistän ja kivat vaatteet, sillä saa nostettua itsensä kaiken sen paskan yläpuolelle. Itsepsyykkausta siis.

    Ja vielä yksi syy meikkaukseen on se, miltä satun näyttämään. Jos olisin ns. luonnonkauniimpi, niin tuskin jaksaisin aamulla käyttää yhtään minuuttia meikkaukseen, vaan nukkuisin mieluummin. Mutta itselläni on ihon aikanaan pilannut akne, arpia on joka puolella, ne on kiva tasoittaa meikkivoiteella. Kulmakarvani ovat täysin värittömät, minkä vuoksi on kiva piirtää ne esiin, jotta näyttäisin ihmiseltä, enkä aaveelta. Tästä olen myös saanut kanssaihmisiltä kommenttia, jotka ovat nähneet minut "ilman" kulmakarvoja, että olen ihan erinäköinen ja paljon paremman näköinen kulmakarvoilla kuin ilman. Ja se on myös yksi pointti, että on paljon helpompaa näyttää normaalilta kulmakarvoineen, kuin epänormaalilta. Ihmisten joukossa pääsee paljon vähemmällä.

    Olen myös sitä mieltä, että koska meikki muuttaa itseäni tietyillä yhteiskunnan mittareilla paremman näköiseksi, asiat sujuvat paremmin ja mukavammin, kun on meikannut. Jopa naisilta saattaa saada huomattavasti parempaa palvelua meikattuna ja huoliteltuna, kuin ilman meikkiä ja kauniita vaatteita. Tämän olen itse huomannut, koska en todellakaan jaksa meikata aina, kun poistun kotoa, niin on jonkin verran vertailupohjaa asiaan. Se on sitten eri asia, kuka sellaiseen haluaa "alistua" ja onko nämä yhteiskunnan normit hyviä, mutta joskus se vain on helpompaa mennä vallitsevien arvojen mukaan.

    VastaaPoista
  17. Osittain kyse lienee myös ihmisten erilaisuudesta. Tuossa keskustelussa kun noita syöpähoitojakin sivuttiin, niin kannan korteni siihenkin kekoon. En tosin ole ainakaan vielä joutunut niitä itse kokemaan, mutta olen miettinyt sitä, että mitä jos hiukset lähtisivät hoitojen takia. Suurin osa ihmisistähän hankkii mahdollisimman oman näköisen peruukin ja nehän ovatkin nykyään todella aidon näköisiä, mitä olen lähipiirissä nähnyt. Tunnen myös niitä, jotka menevät mieluummin kaljuna tai pipo päässä. Itse taas olen ajatellut, että mikäli tukka lähtee, hankin tosi makeita peruukkeja, muutaman sellaisen lookin, mitä olisi ollut kiva kokeilla, mutta ei ole saanut aikaan tai omista hiuksista ei ole siihen. Pitkää, paksua tai graafista polkkaa ja eri värejä. Mitä sitten, että kaikki varmasti huomaisi, että minulla on peruukki. Olispa kerrankin kuitenkin tilaisuus kokeilla, miltä näyttäisi erilaisella tukalla. Että ehkä meillä meikkaajilla on sellaista kokeilunhaluakin ulkonäköasioihin, ehkä enemmän kuin jollain ihmisellä, jota ei niinkään ulkonäköasiat kiinnosta. Sekin on mielestäni jollain tasolla sisäsyntyistä, että toisia kiinnostaa ulkonäköasiat ja toisia ei sitten voisi vähempää kiinnostaa. Tämän huomaa jo omasta suvustakin, että toiset naiset tälläytyy vanhoiksi asti ja toisia ei ole koskaan kiinnostanut ollenkaan.


    Ja viimeisimpänä vielä, itse olen esteetikko, joka pitää kaikesta kauniista ja minulla on hirveän tarkat näkemykset siitä, mikä on vaikka sisustuksessa nättiä tai väärät värit saavat voimaan pahoin, niin luulen sen läpäisevän tavallaan kaiken eli vaikuttaa myös ulkonäköön ja itseäkin on kiva kaunistaa, eikä pelkästään kotia tai ihailla kauniita maisemia rumien sijaan.


    Tässä siis joitakin syitä siihen, miksi minä meikkaan ja vastauksia "keiden täytyy meikata" -kysymykseen. Halusin kertoa mielipiteeni, vaikkakin piti viikko miettiä, miten tätä postausta voisi fiksusti kommentoida meikkaajan näkökulmasta, kun lähinnä täällä tosiaan näytti olevan meikaamattomien kommentteja. En siis halua mitenkään itsekään tästä mitään meikkaajat vastaan ei-meikkaajat puolustelua, enkä itse jaottele ihmisiä sen mukaan, kuka nyt meikkaa ja kuka ei, vaan läheisissä ystävissäni on kummankin kategorian edustajia. Inhoan myös päätelmiä siitä, miksi joku meikkaa tai ei, ihmisen analysointia sen perusteella.


    Joka tapauksessa, en kokenut postaustasi mitenkään meikkaajia syyllistävänä, vaan kyselevänä ja ihmettelevänä, että keiden tarvii meikata ja sinulla on selvät sävelet sen suhteen, että sinun ei tarvi. Ja tärkeintä on jokaisen onnellisuus, meikaten tai ilman meikkiä. Ja siksipä halusin antaa mietittäväksi myös näitä syitä, miksi minä meikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hienosta panoksesta, marrasthetics! Tämähän oli sellainen vastaus, jonka voin jopa minä ymmärtää. Itsekin valokuvaan mieluummin kauniita kuin rumia maisemia, hei, tuohan on totta! Ja työroolin ja -maskin ymmärrän myös. Olen joskus harmitellut, ettei työhöni kuulu mitään virkapukua, jonka mukana voisi riisua työminän pois, kun lähtee vapaalle.

      Tuokin on varmaan totta, että huolitellut ja ns. kauniit ihmiset saavat parempaa palvelua. Mitä se kertoo meistä?

      Poista
  18. Kiva, että tulin ymmärretyksi :). Teki mieli vastata tähän heti, kun viikko sitten luin tämän postin ensimmäistä kertaa, mutta silloin ei ollut aikaa keskittyä vastaukseen perusteellisesti. Eilen sitten oli sen verran aikaa, että uskalsin alkaa kirjoittaa, jos vaikka osaisin sanoa asiani niin, että sen ymmärtäisivät nekin, jotka eivät halua meikata.

    Kyllähän maailma on hirveän ulkonäkökeskeinen. Mikä on melko typerää, koska kauneus on katoavaista ja ikä tekee jokaiselle tehtävänsä. Saati että kun ihmisiä tarkkailee vaikkapa siellä kaupan kassalla, missä kulkee päivittäin satoja ihmisiä ohi, niin hyvin harva ihminen on todella tyrmäävän kaunis, mikään sellainen kauneusihanne, jota mediassa syötetään. Kyllä sellaisia näkee yhden ihmisen ehkä kolmesta tuhannesta. Ihmiset ovat 99% "tavallisen" näköisiä, meikkasivat tai ei. Siinä meidän pitäisi oppia näkemään kauneutta.

    Vaikka olen kyllä miettinyt, että ihminen on sikäli ruma eläin, että kun ihminen vanhenee, ei siitä kropasta oikein kaunista saa parhaalla tahdollakaan. Kasvot voivat olla kauniit vanhana ja ryppyisenäkin, etenkin jos ihminen hymyilee. Hymy kaunistaa aina :). Mutta sen verran on tullut oltua joskus töissä vanhainkodissakin, että olen tullut siihen tulokseen, että ei se vanhan ihmisen kroppa mikään esteettinen ilmestys ole. Sen sijaan monet eläimet säilyvät söpöinä ja suloisina loppuun asti. Jostain syystä ihmisen elämästä on tehty tämän asian suhteen karumpaa, kuin eläinten, noiden söpöjen karvapallojen. Mutta ehkä jossain täytyi homma tasoittaa, sillä onhan eläinten elämä muuten aika paljon julmempaa ja raadollisempaa. Joten pitäkööt ne kauneutensa, kun ihminen sen kuin rupsahtaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos leopardi söisi minut heti, kun askel alkaa hidastua, en olisi ehtinyt rupsahtaa.

      Toisaalta kauneus on katsojan silmässä. Onko joku strutsi nuorenakaan niin kauniin näköinen? Miksi roikkunahkainen elefantti on kaunis, mutta ihminen ei?

      Poista
  19. Kotieläimetkin pysyy aika kauniina, vaikka niitä ei leopardi syökään. Vähän ehkä harmaantuvat, mutta muutoin eivät juuri rupsahda.

    Strutseilla on kieltämättä pelottavan näköinen naama ja pelottavia ne onkin. Vaikka kaukaa katsellen kauniita, lähelle en ehkä tohtisi mennä.

    En tiedä, onko roikkunahkainen elefantti kaunis, minun silmissäni. Ehkä se on kunnioitusta herättävä ilmestys, mutta nahka ei niin kaunis ole. Karvaeläimet on pääosin kauniita. Tosin sitäkään kauneutta ei voisi siirtää ihmiseen. Ihminen näyttäisi varmaan melko hassulta, jos olisi ihan karvainen... ;).

    Kauneus on todellakin katsojan silmässä. Vaikka sille onkin tietyt "kriteerit", kuten mediassa naisen kauneudelle, niin huomaa sen vaikka töissä, jos jostain keskustellaan, että vaikkapa minun mielestä kauniin näköinen nainen on työkaverin mielestä kauhea kotka. Tai työkaverin mielestä George Clooney on todella hyvännäköinen ja minun mielestä se on epäilyttävän näköinen piilohinttipervosetä. Että mielipidekysymyksissä todellakin mennään ulkonäköasioissa.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...