Lomamatka

Kävin tänä kesänä myös lomamatkalla. Ajoin neljän päivän aikana autolla yli tuhat kilometriä ja ehdin lisäksi kyläillä parissa paikassa, vähäsen auttaa muuttohommissa sekä viettää päivän eläinpuistossa. Aika keskeiseen asemaan nousi ruuan etsintä. Mielellään sitä söisi hyvää ruokaa matkallakin. Se, että nykyään vierastan tehotuotettua lihaa, onkin aikamoinen vamma monissa ravintoloissa. Kasvisvaihtoehto saattaa olla surkea laitosruokaeines, ja kalaruokakin yllättävän yksitoikkoista. Caesar-salaatti sitten pelastaa tilanteen, taikka ei.

Normaalia enemmän tuli nautittua vehnäjauhoja eri muodoissa.

Tulin myös siihen tulokseen, että vaikka pussitee ei ole teetä, se on kuitenkin ihan kelpo juoma. Hyväähän se ei monestikaan ole, mutta siihen liittyy kaikenlaisia makumuistoja elämän valtateiden varrelta. Kyllä sitä pystyy juomaan. Paitsi paikkakunnilla, joissa on todella pahanmakuinen vesi, ja sitä pölypussia sitten liotetaan lämmitetyssä sellaisessa. Ööögh!

Kuvat, joita seuraavaksi tarjoilen, ovat Ähtärin eläinpuistosta. Teistähän ei ole kukaan koskaan nähnyt kuvaa hirvestä tai karhusta, joten nämä ovat varmastikin hyvin jännittäviä kaikkien mielestä. En ole niin luova, että olisin ottanut kuvan pussiteestä tai maitolaiturista; olin ihan perusturistimoodilla matkassa. Alakerran isäntäkin oli mukana, ja osa kuvista on hänen ottamiaan. Ne, jotka on otettu oikealla kameralla. Pokkarikuvat ovat minun.

uroshirvi

hirvenvasoja

Katselin hirviä kauemmin kuin yleensä luonnossa kohdatessamme. Olisin hyvin voinut viettää siinä pidemmänkin ajan. Ilmeisesti muillekin on käynyt näin, koska Ähtärin eläinpuistossa on rakennettu hirviaitauksen viereen grillipaikka penkkeineen. Siihen sopii jämähtää.

Taas kiinnittyi huomio noihin mahdottoman pitkiin koipiin. Vasatkin kävelevät kuin puujaloilla.

eri-ikäisiä villisian porsaita

Villisika on minusta hyvin sympaattinen eläin. Haiseekin hyvälle. Possujen joukossa oli yksi muita pienempi runtti, joka varmaan olisi luonnossa jo menehtynyt, mutta tuolla aitauksen turvassa hyvinkin pärjäilee, kun kärsän eteen ruokitaan.

Varislintuja oli eläinpuistossa runsaasti samoista syistä. Korppejakin nähtiin enemmän häkin ulkopuolella kuin häkissä.

Kuva-arvoitus:
Minkä Suomen luontoon kuulumattoman kissaeläimen maailman kaunein häntä on kuvassa? Oikea vastaus tämän postauksen lopussa.

visenttejä

Tuollaisessa niskakyttyrässä on jotain todella puoleensavetävää. Sonnilla on myös turkki hienossa kunnossa, kun lehmien kyljissä vielä roikkuu epämääräisiä vanhan talvikarvan repaleita. Aika äijä!

karhu

Ähtärin eläinpuistohan on kuuluisa joogaavista karhuistaan. Taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Palkkioksi hienosta esityksestä henkilökunta heitteli otuksille hedelmäjäätä. Nuori polvi ei vielä täysin hallinnut joogaliikkeitä ja turvautui perinteisempiin kerjäysasentoihin, kuten kahdella jalalla seisomiseen, mutta alakuvassa katsotaan mammalta oikean tekniikan mallia.

Lopuksi päästän teidät sietämättömästä jännityksestä ja paljastan kuva-arvoituksen vastauksen.

lumileopardi

Olihan tuo mukavaa vaihtelua. Nyt käännän taas huomioni omaan puutarhaan. Pudonneet omenat pitäisi keräillä ennen nurmikonleikkuuta. Ja sitten kompostihommiin. Moniaita haketettavia risukasojakin olisi, ynnä kitkemistä (lue: raivaamista). Mustat viinimarjat on kerättävä ja mehustettava. Milloinhan ehtisi metsään?

Vieläkö minä istun tässä koneella! Ulos!