Tämä aistikkaasti sisustettu huone on tuleva työhuoneeni, ensimmäinen johon vierailija tulee kavuttuaan narisevat portaat ylös asuntooni. Suoraan edessä, tuolla taivaallisessa valossa, näkyy glimpsahdus tulevasta keittiöstäni. Matala kretuliini ovi vie erittäin hyödylliseen vinttikomeroon (jossa kaikki tavarani ovat jo kahdeksatta vuotta varastoituina).
Ongelmana tuossa oviaukossa on kaiken keskellä töröttävä pystypalkki. Se on tiellä, mutta luonnollisesti se on myös varsin kantava rakenne. Sen varassa makaa koko katto. Tarkemmin sanottuna se kantava pystypalkki on tässä kuvassa jo sahattu pois, tynkä vain näkyy. Viereen on nostettu väliaikaisesti samanlainen palkki pitämään taloa pystyssä sillä aikaa, kun uusia tukirakenteita rakennetaan yläpohjaan ja pultataan juuri tarkalleen tuon vanhan palkin kohdalle.
Kuva samasta kohdasta, yläpohjasta nähtynä. Oikealla massiivinen liimapuupalkki siirtää rasitusvoimia talon muihin kantaviin rakenteisiin, jotta pystypalkki sen alapuolelta saadaan nakata huit helkkariin. Vasemmassa alanurkassa näkyy myös aikaisemmin kuvaillun ilmastointiputkivyyhden ylöstulo alakerran hypoteettisesta vessasta.
Remonttimestari esittelee valistumattomalle rahvaalle tapahtunutta urotyötä. Vaatimattomasti hän pyytää muistamaan, että tätä kohtaa kävi kerran katsomassa yksi rakennesuunnittelijainsinöörikin, joka kertoi, mitä pitäisi tehdä; itse mietittäväksi jäi vain, kuinka se tehtäisiin. Oli siinä hieman pähkäilemistä, tuo yläpohja kun ei ole maailman avarin työskentelytila. Nyt katon pitäisi kestää maailman myrskyt.
Katossa ammottava aukko odottaa nyt uutta remontti-inspiraatiota ja levittää asuntooni miellyttävää, kesämökkimäistä vintintuoksua puruilla täytetystä yläpohjasta. Ennen syyskylmiä se pitäisi saada kiinni, ettei kaikki lämpö karkaa naakoille. Pystypalkki on poissa tieltä; totuttelen kulkemaan oviaukosta väistämättä sitä. Eläköön insinööritaito!
Puutarhassakin kaikki on ollut yhtä ruusuilla tanssimista.
On siinä ollut tekemistä, kantavien rakenteiden muuttaminen ei ole helpommasta päästä.
VastaaPoistaJoo, eikä vielä ole valmista. Taidan jättää nuo mutterit näkyviin työhuoneen kattoon muistoksi tästä sankarillisesta ponnistuksesta.
PoistaKyllä arvostan tuollaista osaamista! Kova homma ja pienessä tilassa on vielä tosi hankala työskennellä. *nostaa taas hattua*
VastaaPoistaAlakerran isäntä kiittää. Itsekin arvostan kovasti.
PoistaGo remonttimestari go! Ja onnittelut remontin sitkeästä etenemisestä muutenkin.
VastaaPoistaLämpöjen sisällä pysymisen lisäksi aukko työhuoneen katossa kannattaa paikata toki myös sen puoleen ennen kylmiä ettei sisältä tuleva lämmin kostea ilma pääse kondensoitumaan kylmään ulkokattoon ja kastelemaan yläpohjaa.
Hyvä pointti! Yläpohjan tuuletusta on kyllä lisätty jopa suositusten yli, joten kyllä ne päreet (huopakaton alla) varmaan kuivuisivat, mutta turha silti kastella niitä enemmän kuin välttämätöntä. Eikä sen vintinhaju nyt oikeasti niin ihana ole, että haluaisin kaiken aina haisevan siltä, joten senkin puolesta sopii kannustaa remonttimestaria uusiin ponnistuksiin.
Poista