torstai 22. elokuuta 2013

Taivas

Epävakaisen sään aikana iltataivaat ovat olleet monesti hienoja. Tämä kohta maapallon pinnasta kierähtää pimeälle puolelle jo iltayhdeksän maissa, joten auringonlaskuja ehtii päivätyössä käyvä ihminen sihtailla ihan rauhassa. Joinain päivinä se on ollut ainoa pihatyö, mihin olen tarttunut. Päivisinkin on välillä ollut hienoja, vaikuttavan synkkiä pilvimuodostelmia.

Tuolla sataa.







Koska tämä on minun blogini, minä saan laittaa tänne niin monta auringonlaskukuvaa kuin lystättää. Minusta nämä olivat hienoja taivaita. Sitä vain mietin, näkisinkö ne paremmin ilman kameraa. Täytyy ainakin välillä laittaa kamera pois itsensä ja maiseman välistä ja olla läsnä siinä. Muuten sitä ei näe ennen kuin sitten valokuvasta. Ja sehän olisi haaskausta.


21 kommenttia:

  1. Minä ihailin jokaista noista kuvista, joten hieno juttu, että laitoit ne kaikki! Tuo alimmainen kuva on ihan kuin meidän kulmilta otettu, just tuollanen metsän reuna pellon laidalla on tuossa meidän lähellä.

    Mäkin joskus ajattelen, että onko järkeä ottaa kuvia kun vois vaan ihailla maisemaa. Mutta toisaalta nyt niitä ihania tullelmia voi ihailla milloin vain noista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis tarkoitin tietysti että tunnelmia... mistähän toi virhe taas tulikin.

      Poista
  2. Laita vaan noin hienoja kuvia, niin paljon kuin haluat! Tuo viimeinen oli oma suosikkini, siinä oli jotain minua puhuttelevaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voihan tämä olla ainakin välillä valokuvablogi, kun on kaikkea muutakin.

      Poista
  3. Auringonlaskut ovat kyllä upeita tähän aikaan vuodesta. Hienoja kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jokivaris! Kiva kun jätit variksenjäljen tänne!

      Poista
  4. Yön kähmyssä tulin piipahtamaan, seurasin valkosipulin tuoksua...
    Hieno satohan sinullakin on ollut. Harmi ne toukat. Upeita, hienoja ja mahtavia kuvia. Auringonlaskua ei voi koskaan kuvata liikaa. Tai taivasta muutenkaan.

    Tänne tulen toistekin, keskeneräisyyttä ihastelemaan. Kiitos linkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan ja kiitos kommentista! Hyvä tietää, että näitä ei voi olla liikaa... Ehkä lukijat sitten kuorossa kertovat, jos jossain vaiheessa rupeaa olemaan :)

      Poista
  5. Hienoja kuvia. Minulla myös tulee välillä mieleen, että olisiko jokin maisema ihanampi tai täydempi kokemus ilman kameran linssiä siinä välissä. Ehkä olisi, mutta valokuvissa ne säilyvät sittenkin kun ovat muistista hävinneet. Ja valokuvat voi jakaa muiden kanssa, yksityisiä katseluja ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäpä hyviä näkökulmia. Olisikin aika tylsä blogi, jos kirjoittaisin vaan että näin upeita maisemia, koittakaa kuvitella. Ja tuon muistissa säilymisen kanssa tahtoo myös olla vähän huteraa :)

      Poista
  6. Kuvat ovat kauniita.
    Mutta kun kameran kanssa paljon kulkee, niin joskus kokemus on rikkaampi ilman kameraa. Olin reissussa alkuviikon ja katselin kaikkea kaunista, mereltä käsin Helsinkiä yms ilman kameraa, ihan tarkoituksella. Teki hyvää, jäi vain muistikuvia;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmissa on siis hyvät puolensa, katselemisessa ja kuvaamisessa. Luulisi, että niitä voisi tehdä yhtaikaa, mutta ei se oikein toimi. Täytyy välillä panna kamera kiinni. Mutta valokuvaus on hyvä tekosyy kulkea ympäri puutarhaa katselemassa, mitä kaikkea siellä onkaan. Jos siihen tekosyytä tarvitaan.

      Poista
  7. Kiitos, ihania auringonlaskukuvia! Minä ainakin kattelen oikein mielelläni :) Sekä kuvia, että auringonlaskuja :)

    VastaaPoista
  8. Jokainen auringonlasku on erilainen. Tai auringonnousut... Lisää vain kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä pesee :)

      Kun teidän valokuvaajien blogeja katselee, käy välillä mielessä että oppisinkohan minäkin ottamaan tuollaisia kuvia, jos ostaisin oikean kameran (=järkkärin, suom.huom.). Vaikka ei se vissiin ole ihan pelkästään siitä kiinni. Harvoin haluan uusia tavaroita, mutta nyt ehkä...

      Poista
  9. Hienot kuvat! Tykkään kaikista, mutta viimeinen ojasta heijastuva taivas kosketti. Mites se joku hieno sanonta menee, "mutta minun rapakoistani heijastuu taivas" -tai jotain sinne päin. Ja niin - kyllä oman blogin pitäminen on juuri siitä kivaa, että siellä saa kuvailla ja kirjoitella justiinsa mitä lystää, ja auringonlaskuja ei ole kellään liikaa tässä elämässä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet tykkäsivät ojakuvasta. Onhan taivas hieno, mutta maanläheisemmät kuvat koskettavat kuitenkin meitä maan asukkaita eniten.

      Poista
  10. Super-kuvasi eivät sinänsä yllättäneet, kun olen muutaman (!) niitä nähnytkin, mutta sitä ensimmäistä (Tuolla sataa) katselin kateellisena, hienosti olit saanut kuvassa näyviin siellä kaukana. Järkkäristä minäkin haaveilen mutta tiedän eräänkin joka enemmän ja nopeammin käyttää pokkaria, siis molempi parempi - vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En meinannut pokkarista luopua vaan haalia lisää materiaa: haluan molemmat!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...