Puolivuotiskatsaus

Aloitin blogin pitämisen 18.2.2013 eli tasan puoli vuotta sitten. Alunperin minulla oli ajatuksena aloittaa se vasta ensi kesänä, kunhan meille taas tulee elukoita, eikä nyt elukattoman välivuoden aikana. Blogin piti nimittäin ratkaista se ongelma, että omituiset ystäväni eivät jaksa päivästä toiseen innostua uusista pupukuvista, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin. Ajattelin ladata kaikki tulevat kani- ja kanakuvani blogiin ja löytää täältä samanmielisiä eli järkeviä ja oikein asennoituneita henkilöitä, jotka sitten katsoisivat niitä kuvia, koska ihan oikeasti haluavat. Ja kertoisivat minulle aina välillä, kuinka söpöjä ja ihqja meidän elukat ovat.

Awww! Ihq!

Työperäisistä syistä jouduin opettelemaan Bloggerin käytön etuajassa, ja perustin tämän blogin harjoittelumielessä. Kirjoittelin ensin pari juttua pöytälaatikkoni yksityisyyteen, mutta jossain vaiheessa melko piankin avasin blogini yleisölle. Suureksi ällistyksekseni jotkut ennalta täysin tuntemattomat ihmiset alkoivat lukea sitä, kommentoivat juttuja ja liittyivät jopa lukijoiksi! Voi että se tuntui mukavalta! Tästähän voisi tulla riippuvaiseksi! Rupesin silmä kovana seuraamaan Bloggerin tilastokäppyröitä, nehän ovatkin hurjan mielenkiintoisia.

Nyt ilahdutan niillä teitäkin, juhlapäivän kunniaksi.

Ensi viikolla tulee oletettavasti 10 000 sivun katselua täyteen, omani poislukien. Hieman kyllä hämmästyttää, ettei tämän enempää; onhan kyseessä korkealuokkainen muoti-, remontti-, ruoka-, puutarha- ja kirjallisuusblogi. Yleensä yhdelläkin näistä teemoista pitäisi saada sukkelasti puoli miljoonaa käyntiä ja muutama tuhat vakituista seuraajaa. Valitsinkohan väärän kielialueen? Pahus! Siitä sen täytyy johtua.

Toivoa kuitenkin on, sillä vierailut blogissa ovat ajan mittaan mukavasti lisääntyneet:

Elokuu on vielä kesken... Mitä kauheita paineita tämä käppyrä aiheuttaakaan! Entä jos elokuussa tulee vain saman verran käyntejä kuin heinäkuussa! Entä jos tulee VÄHEMMÄN! Pitäisikö vilauttaa paljasta pintaa? Miten pääsisi iltapäivälehtien lööppeihin? Julkisuutta, lisää julkisuutta, hinnalla millä hyvänsä!

Tai sitten ehkä ei.

Tutkinpa tilastoja. Olen postaillut aina kun on huvittanut eli hyvinkin ahkerasti. Kuluneen puolen vuoden aikana olen myös löytänyt monia ihastuttavia blogeja, joita nyt on aivan välttämättä seurattava. Aikaahan tähän kyllä saa kulumaan, kun ei ihmisellä ole mitään muuta tekemistä...  Tästä tuli 92. postaukseni; olen siis kertonut kuulumisia tai jakanut ajatuksia kanssanne keskimäärin joka toinen päivä. Lisäksi kommenttiosassa on välillä ollut pitkiä ja antoisia keskusteluja. Haluan nyt tilaisuuden tullen kiittää julkisesti kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet blogini elämään kommenteillanne tai jatkamalla aiheesta omissa blogeissanne. Ja nyt vielä halaus kaikille, jotka ovat vallan liittyneet lukijoihin! Voitte mennä tänään nukkumaan hyvä omatunto päänalusena, tietäen että olette ilahduttaneet ainakin yhtä ihmistä oikein kovasti.

Ylivoimaisesti suurin osa kynäilyistäni näyttää käsittelevän oman puutarhan tapahtumia: hyötykasveja ja kukkasia, lintuja ja muita elukoita. Ruuasta olen näköjään myös kirjoittanut melko usein, ja se kertookin varmaan minusta jotain. Keskeneräistä remonttia tai mitään siihen etäisestikään liittyvää asiaa ei ole mainittu kuin kymmenkunta kertaa.

Luetuimmat jutut ovat Eläinten syömisestä ja Gourmetruokaa villisikatarhassa. Bloggerin tilasto-osan mukaan villisikoja on luettu useammin, mutta en oikein luota siihen, sillä olen huomannut, että siinä näyttävät joskus juttujen lukukerrat ajan mittaan vähenevän, minkä ei pitäisi loogisesti olla mahdollista. Tekstiluettelossa näkyvät myös kunkin tekstin lukukerrat, ja siellä Eläinten syömisestä on saanut monta kymmentä osumaa enemmän kuin tilastopuoli näyttää, enemmän kuin villisiat. No, tämä lienee joku Bloggerin ominaisuus, jota minun keskeneräinen järkeni ei vain riitä ymmärtämään. Ja mitäpä väliä tuolla. Puolivuotisjuhlan kunniaksi laitan tuohon sivupalkkiin näkymän kaikkien aikojen (eli koko puolen vuoden) top 10 -jutuista, siis Bloggerin tilastolaskurin mukaan. Noin.

Sitten väliin pupukuva, ettette kyllästy.

Villisikajutun suosiota selittää se, että kyseinen ravintola linkitti sen Facebook-sivulleen. Eläinten syömisestä -juttu saattaa tietysti ponnahtaa Googlesta ihmisille, jotka hakevat samannimistä kirjaa, mutta sentyyppisiä juttuja on luettu muutenkin suhteellisen usein. Nimittäin sellaisia kirjoituksia, joissa esitetään jokin mielipide. Ehkä vielä sellainen, josta joku voi olla eri mieltä, niin kuin kai mielipiteistä yleensäkin.

Kiistakirjoituksilla saa siis lukijoita. Toisaalta minua aina hirvittää julkaista mielipiteitäni, koska pelkään, että joku voi niistä pahastua. En haluaisi loukata ketään, vaan haluaisin mieluummin, että kaikki ihmiset tykkäisivät minusta. Ja miksei eläimetkin. Tosin tapoin tänään 60 lehtokotiloa ja 1000 000 kirvaa, joilla ei ehkä nyt ole minusta kovin korkea käsitys. Kaikkea ei voi saada.

Toinen tapa paisuttaa lukijatilastoja on se, että käyttää usein haettuja hakusanoja. Tähän blogiin on useimmiten tultu Googlesta hakusanoilla "sinistäjäsieni" ja "riemuja". Jälkimmäinen aina pohdituttaa minua hieman. Kuinka monet ihmiset hakevat netistä riemuja? Mikä se sellainen hakusana on? Mitä he toivovat löytävänsä?

Muita hakusanoja, jotka ovat johdattaneet ihmisiä tähän blogiin, ovat esim. "bosgård metvursti ainekset" - ne haluaisin itsekin tietää, koska tuoteselostetta ei ole missään, mutta tuo meetvursti on kyllä hyvää - "ddt rintamamiestalo", "lavuaari ei vedä", "keittiöremontti syöminen" - tähän aiheeseen aion palata - "etanat osta" ja "biolanin putken läpivienti katosta". Ilmeisesti reippaan remonttihenkinen blogi, josta saa yksityiskohtaisia työohjeita, voisi nousta suureen suosioon.

Kuka minua katselee?

Sivun katselut maittain -tilastoa johtaa tietysti ylivoimaisesti Suomi yli 7400 osumalla, mutta minua on kyllä hämmästyttänyt se ulkomaanlukijoiden määrä, joka täällä käy. Neljännes katselukerroista! Keitä he ovat? Varmaan ulkosuomalaisia, kenelle suomea taitamattomalle tästä olisi mitään iloa? Vai onko joku teistä uskotellut tietokoneelleen, etttä se sijaitsee Serbiassa tai Malesiassa? Niinkin voi kuulemma tehdä, kertovat asiasta perillä olevat tahot.

Kiitos teille ensimmäisestä puolesta vuodesta, missä olettekin! Jatketaan tästä.