Elokuun aurinko

Päivät ovat lämpimiä ja yöt raikkaita. Rämmin töistä kotiin, jossa sadonkorjuu odottaa. Kovasti tekisi mieli myös metsään! Onneksi ei ole viljelyksiä tämän enempää. Toiset puivat viljaa, jatkuva koneiden humina kuuluu pelloilta ja kuivureista. Maaseudun rauhaa.

Maa-artisokka kukkii.

salkopapu Blauhilde

Papuja saa kerätä usein.

viljan puintia

lastaus vauhdissa

Kerään tyrniä. Omenia putoilee. Kuulemma metsässä on tatteja. Työpäivän päälle on palavereita. Alakerran isäntä on flunssassa. Teen mustaviinimarjamehua. Harakat, fasaanit ja tintit käyvät tyrnissä. Pyydän ystäviä ja tuttavia käymään. Tulkaa keräämään, niin kauan kuin niitä on. Tyrnit eivät vain lopu. Mehustan niitä pikkupikku mehustimella ja pakastan jääpalapusseihin. Loput jätetään taas suosiolla taivaan linnuille. Milläs niitä toisaalta estääkään.

Hunajantoimittajani ei kyennyt toimittamaan. Mehiläiset kuolivat viime talvena. Sattui toinen tarjoaja. Hänellä on pienemmät purkit. Vuotuinen 12 kiloani näyttää kamalan paljolta.

Pari näistä kuuluu alakerran isännälle. Loput liukenevat vuoden mittaan teekupposiini.

Tuttavapiirissä on myös teurastettu hevosia. Sain paisteja ja fileenpätkän, puoli-ilmaiseksi. Leikellään ja laitetaan pakkaseen. Alakerran isäntä väittää aikovansa vihdoinkin hankkia kauan kaipaamansa vakuumikoneen.

Fasaanit viettävät piileskelevää elämää. Kevätmieli-kukkoa en ole nähnyt pariin viikkoon lainkaan. Hän kurkotteli viimeksi tavatessamme tyrnejä alaoksilta, pyrstön kasvatus oli puolitiessä.

Kanatiput näyttävät jo kanoilta. Kuvassa kukkopoikia, paparazzin kaukaa zoomaamina. Näyttävät lähinnä velociraptoreilta. Tai joltain. Nättejä paistikkaita heistä tulee, kunhan vähän kasvavat.

Elokuun aurinko on vielä kuuma. Mutta nurkan takana odottaa syksy.