maanantai 8. heinäkuuta 2013

Nyt ne pionit saa lähteä!

Miksi olen kyllästynyt pioneihin? Nehän ovat niin muodissa tänä vuonna! Nehän ovat niin perinteisiä! Nehän niin kuuluvat tällaisen rintamamiestalon pihaan!


Pioni kukkii viikon vuodessa. Yleensä tuon viikon toisena päivänä tulee kaatosade, joka liiskaa pionit maahan ja irrottaa niistä terälehdet.


Pionia pitää tukea. Minulla nyt sattuu olemaan sellainen puutarhafilosofia, että joka ei täällä tukematta, peittelemättä, kastelematta selviä, kuolkoon pois. Hyötykasvit ovat erikseen; saatan joskus tarvittaessa hieman hoitaa niitä, jotta saisin sitten syödäkseni. Mutta miksi pioni olisi poikkeus?

Pioni on ruma. En ihaile tuollaista hailua pinkkiä, joka päivä päivältä haalistuu entisestään. Pioni kasvattaa valtavan, takkuisen laimeanpinkin kaalinpään langanlaihan varren nenään. Minä siirtelen tukia sen mukaan, minne hän näyttää kallistuvan. Seuraavana yönä pioni hujauttaa vielä puoli metriä lisää vartta, pyörtyy tuen yli ja lyyhistyy velttona maahan. Yleensä varsi taittuu tässä vaiheessa. Pioni ei koskaan pääse ylös tangotaivutuksestaan.


Jos pioni jostain syystä selviää viikon ajan tuettuna ja sidottuna pystysuorassa asennossa, viikon lopulla se on kuitenkin ruskea, sekava läjä mädänneitä terälehtiä.


Syyskuussa kaivan ylös kaikki pioninjuurakot! Tiedän yhden ihmisen, joka viime vuonna sanoi haluavansa pioneja. Toivottavasti haluaa vielä, koska hänen portaalleen saattaa parin kuukauden päästä mystisesti ilmestyä juurakkoläjä. Perustan parsapenkin pionien tilalle!

No tietysti jätän ne valkoiset pionit tuonne Takalaan, eivät ne siellä ketään haittaa.

Ja pakko myöntää: kävin kuun alussa Taivassalossa Pionien kodissa. Matkaani lähti tukevavartinen pioni, joka tekee kirkkaanväriset yksinkertaiset kukat. Hän sai kodin perennapenkistä. Katsotaan.

9 kommenttia:

  1. Hih...mukava bostaus...:) VAikka tykkäänkin pioneista, mutta miksi kaikkien niistä pitäisi tykätä. Kävin, myös tuolla Pieneiden kodissa.

    VastaaPoista
  2. Oikein hyvin perusteltu. =)
    Mä en mitenkään erityisesti ole koskaan tajunnut, mikä niissä pioneissa on niin ihanaa... ja tämä sun kuvaus kyllä varmisti, etten ikinä niitä tule itelleni hankkimaan.

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkään pioneista, mutta olipas hauska lukea vaihteeksi toisenlainen käsitys niistä;) Ja oikeassa olet, juuri nyt ne ruskeat läntit putoilevat sateen jäljiltä maahan... mutta en raski hävittää;)

    VastaaPoista
  4. Minulta syksyllä nousee kanssa 4 pionia eikä uutta kotia vielä ole tiedossa ja iso, melkein valtava alue päivänliljaa, sille löydän vara paikan, mutta vain osalle. Jos nyt kuitenkin tuon uhden maan saankin muutettua ruusupenkiksi, apua jo luvassa sen tyhjentämiseen. Siellä omn kyllä kaikenmaailman sipulikukatkin maassa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikki ymmärryksestä toisinajattelua kohtaan! Se on hyvä asenne!

    Mummeli, minunkin täytyy karsia päivänliljaa ja lisäksi tarha-alpia, ne vaan leviävät niin ettei ole minne niitä dumppaisi. Ja minäkin tahdon ruusuja! Sellaisia istuta-ja-unohda -ruusuja... Juhannusruusuakin pitää niittää kovalla kädellä. Ja syreenejä. Kunhan ehdin.

    VastaaPoista
  6. Minulla pioni ei edes suostu kasvamaan, D! Yksi on pihassa, mutta kovin surkeana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain juuri kaverilta lainaksi uusimman Kotipuutarha-lehden. Siinä on kerrottu kaikki taiat, joita pionien menestyksellisessä kasvatuksessa tarvitaan. Tsekkaa sieltä, jos haluat virkistää pioniasi. Jutussa oli haastateltu Pionien kodin asiantuntijaa; sieltäkin saa tietoa oikeista opeista.

      Sinulla on kyllä muuten niin kukoistava puutarha, ettei se yhtä pionia itke.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No en tietenkään kuvittele! Tekisinkö minä sellaista?! Mikille meinasin.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...