Kesämuotikatsaus

En osta usein vaatteita. Silti niitä jostain syystä on turhan paljon. Paitsi kun pitäisi lähteä jonnekin ihmisten ilmoille. Silloin ei välttämättä löydy mitään päällepantavaa. Mutta päällepantava ei ole sama asia kuin vaatteet. Vaatteita on, päällepantavaa ei.

Parasta siis pysyä kotona.

Puutarhahommissa ja marjametsässä käytän hiuki kuluneita, pysyvästi tahriintuneita, pihkaantuneita, kulahtaneita ja venähtäneitä vaatekappaleita, joita ei voi enää käyttää julkisilla paikoilla. Minullahan ei ole kesämökkiä, jonne muut ihmiset raijaavat nämä elämän laitapuolen tekstiilit. Mökkeilen kotona, säästyy aikaa ja bensaa. Ja rahaa, kun ei tarvitse ostaa ja varustella mökkiä, maksaa siitä kiinteistöveroa ja jätemaksua ja korjata vielä useampaa kattoa kuin nyt.

Tässä muotipostauksessa esittelen teille tämänhetkisen asuni.

Nämä kangastossut ovat ihan parhaat. Tämä on lempivärini: kulahtanut duunarinsininen. Niin sanotusta navystäkin voi saada tällaisen, jos pitää sitä tarpeeksi kauan. Ostaisin varmaan lähivuosina uudet tällaiset, jos niitä vielä saisi jostain. Olen vähän huono selvittämään vaateostosasioita. En jaksa. Shoppailukierroksella väsyn jo ensimmäisen kaupan jälkeen ja alan vinkua teetä ja juustokakkua. Jos siis joku tietää, mistä näitä saa, kertokaa minullekin. Luulen, että omani eivät enää pysy jalassa monta kesää. Nykytilassa ne ovat kätevät: jos menee kivi kenkään, se tulee myös pois, koska mm. kantapäät ovat auki. Luulen kuitenkin, että joku tietty määrä yhtymäkohtia kengän pohjan ja päällisen välillä on välttämätön, ja ne vähenevät uhkaavasti. En uskalla pestä näitä enää, ties mitä voi sattua. No, jos ei uusia vastaavia tossuja löydy, jesari pelastaa.

Vasemmalla näette tämänviikkoisen asuni luottomuotikuvaajani ikuistamana. Verryttelyhousuthan ovat sellainen hankinta, jota ei välttämättä ole tarkoitettukaan ylen julkiseen käyttöön edes uutena. Tai no, ystäväpiirini juhlissa on kyllä monesti ollut tapana pukeutua verskoihin tai muuhun vatsan kohdalta venyvään ja muutenkin mukavaan asuun. Nämä ovat epäekologista puuvillaa, luultavimmin jostain postimyynnistä tilatut, teetetty uskoakseni lapsiorjatyövoimalla mitä epäeettisimmissä olosuhteissa, ja niissä on spontaanisti syntyneitä reikiä siellä sun täällä. Siis reikiä, joita ei ole aiheuttanut esim. piikkilanka tai koi, vaan jotka vain puhkeavat kukkaan eri puolilla kangasta omia aikojaan. Tahrat ovat tämänvuotista mustikkaa.

Paita sen sijaan on silkkineuletta. Erinomaisen miellyttävä käytössä, mutta valitettavasti tullut jo tiensä päähän. Ensin ratkeilivat vain saumat, mutta kun paita alkoi muualtakin rispaantua, lakkasin harsimasta saumojakaan enää umpeen. Etupuolella on kuluman lisäksi myös tummia fläkkejä, joiden alkuperä ei ole enää muistissa. Ne eivät kuitenkaan lähde pesussa. Paidan hankintapaikka on myös unohtunut viime vuosituhannen melskeisiin, kuten moni muukin asia. Periaatteessa tätä vaatetta voi vielä hyvin käyttää julkisestikin esimerkiksi villapaidan alla.

Oikeanpuoleinen kuva todistaa, että minulla, kuten kuulemma länsimaisilla naisilla yleensäkin, on useita pareja jalkineita, joita vaihtelen mielialan ja tilanteen mukaan. Näiden lisäksi minulla on vastaavat, talvikäyttöön tarkoitetut, jotka mahdollisesti saatan esitellä myöhemmissä muotipostauksissani. Näyttäähän siltä, että en enää voi kauempaa vältellä johtavan muotigurun asemaa.

-----------------------------------------------------------

Hei Tirriliisa! Tervetuloa lukijaksi!