Ihana peruna

Muutama päivä sitten nostin elämäni ensimmäiset itse kasvatetut perunat! Laatikkoon oli peitelty niitä kuusi kappaletta, vartta ja lehteä oli kasvanut metsällinen, kukkiakin oli puhjennut. Tummanvihreiden lehtien taustaa vasten kukkien vaaleanliilahtava/voimakkaan banaaninkeltainen väritys vakuutti minut perunoideni taiteellisesta erityislaadusta. Nyt varret näyttivät jotenkin rötkähtäneiltä, ja uskalsin kokeilla laitimmaisen perunan nostoa. Istutuksesta oli kulunut kaksi kuukautta ja kaksi päivää. Ei tarvinnut tarkistaa kalenterista, on tämä sen verran jännittävää ollut.

Mitä, eikö näitä tarvitsekaan pestä?

Olihan siellä perunoita. Hienoja, hanhenmunan kokoisia, aivan puhtaita perunoita löytyi aina vaan lisää. Ja sitten isompia. Ja pienempiä.

Ensimmäinen oma perunasato ♥

Syntyivätkö nämä kaikki tosiaan yhdestä perunasta, jonka olisin muuten heittänyt kompostoriin, ellei siinä vieressä olisi sattunut olemaan vapaata lämmintä multatilaa? Alakerran isäntä (kameran takana) päivitteli: Aattele, jos ruuan kasvattaminen ois näin helppoa! En ole vielä maininnut hänelle, että sehän on. Hän nimittäin ajatteli liharuokaa, kanoja ja kaneja. Ehkä kasvisruuan ylivertaisuus tässä vähitellen kirkastuu meille kummallekin.

Sitä vähän mietimme, ovatkohan nämä perunat luomua. Niiden äiti oli luomuperuna, eikä niitä ole myrkytetty tai keinolannoitettu. Kompostimultaa ovat syöneet ja sadevettä. Olkia oli loppuvaiheessa katteena; ne eivät kyllä tainneet olla luomua... Mitähän ne luomusäädökset sanovat perunasta? Maantie kulkee aika lähellä viljelystä, onkohan siinä joku raja? No, eihän meidän pihalla ole luomustatusta, ei ole tarkastaja käynyt eikä byrokraatti selvittänyt, joten eivät nämä luomusertifikaattia senkään takia saisi. Mutta sellaisia onnellisia perunoita ovat kuitenkin.

Pestyt perunat matkalla valokuvauksen kautta kattilaan.

Potuista olisi saanut pölyt puhaltamalla irti, mutta hulautin niitä kuitenkin vedessä muodon vuoksi. Alakerran isäntä otti heistä vielä yhteiskuvan, mutta isot tunkesivat etualalle, joten asetelma ei ole ihan täydellinen. Heillä oli kuulemma kiire ensimmäisenä kattilaan, siksi heidän piti saada olla päällimmäisinä. Ymmärtäähän sen.

namipottuja

Kyllä sinä iltana muutakin syötiin, nimittäin kylmäsavulohta ja salaattia sekä grillattuja luomulampaankyljyksiä. Potut olivat kuitenkin illan päähenkilöitä ja pääsivät siksi vielä kuvaan ihan keskenään.

Nyt minua kovasti kiinnostaa, mistä saisin ensi keväänä muutaman Siiklin tai jonkun kivan maatiaispotun siemenperunaksi. Siis muutaman, ei viidenkymmenen kilon säkkiä. Mihinkähän makutaivaisiin sitten päästäisikään, kun nämäkin maistuivat niin hyviltä!

Alakerran isäntä pyytää kertomaan äidilleen, että ilta-aurinko aiheutti kuvaan tuon merkillisen vääristymän, joka saattaa jonkun mielestä näyttää aivan voinokareelta, mutta todellisuudessa on vain optinen harha.