Kuvia Korkeasaaresta

Arvostan eläintarhojen tekemää suojelutyötä. Minusta eläintarhojen eläimiä on paljon vähemmän syytä sääliä kuin jokapäiväistä tehopossuamme tai turkiskettua häkissään. On upeaa, että meilläkin on Korkeasaaressa eläimiä, jotka ovat luonnosta jo kuolleet sukupuuttoon ja jotka on saatu eläintarhojen yhteisponnistuksin suojeltua ja palautettua luontoon. Toisia, jotka ovat vaarassa hävitä, säilytetään useissa eri eläintarhoissa kuin geenipankissa, pahimman varalta.

Käyn mielelläni eläintarhassa. Eväsretkellä ja siellä hyvässä reilun kaupan kahvilassa. Ja eläimiä kuvaamassa tietysti.

 

Tästä on vaikea tietää, onko kuva tarkka vai ei, kun kohde on ääriviivoiltaan noin sumea.

Äidistä kannattaa ottaa mallia.

Eniten tuli kuitenkin kuvattua naakkoja, vaikka niitä on kotonakin. Meillä ei ole ihan näin komeita puita vielä.

Kotona naakat eivät tule näin lähelle.

Jännittävin eläinhavainto saatiin kuitenkin parkkipaikalla Mustikkamaalla. En ollut nähnyt tällaista koskaan ennen. Ja vaikeaa oli saada kuva, jossa pikkutikalla on pää paikallaan. Hän touhusi kovaa vauhtia ja antoi kyytiä kaikelle, mikä männystä lähti irti.

Se oli kyllä hyvä ja monipuolinen retki, monella tapaa antoisa. Kävisinkö uudestaan vielä tänä kesänä?