perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kesämuotikatsaus

En osta usein vaatteita. Silti niitä jostain syystä on turhan paljon. Paitsi kun pitäisi lähteä jonnekin ihmisten ilmoille. Silloin ei välttämättä löydy mitään päällepantavaa. Mutta päällepantava ei ole sama asia kuin vaatteet. Vaatteita on, päällepantavaa ei.

Parasta siis pysyä kotona.

Puutarhahommissa ja marjametsässä käytän hiuki kuluneita, pysyvästi tahriintuneita, pihkaantuneita, kulahtaneita ja venähtäneitä vaatekappaleita, joita ei voi enää käyttää julkisilla paikoilla. Minullahan ei ole kesämökkiä, jonne muut ihmiset raijaavat nämä elämän laitapuolen tekstiilit. Mökkeilen kotona, säästyy aikaa ja bensaa. Ja rahaa, kun ei tarvitse ostaa ja varustella mökkiä, maksaa siitä kiinteistöveroa ja jätemaksua ja korjata vielä useampaa kattoa kuin nyt.

Tässä muotipostauksessa esittelen teille tämänhetkisen asuni.


Nämä kangastossut ovat ihan parhaat. Tämä on lempivärini: kulahtanut duunarinsininen. Niin sanotusta navystäkin voi saada tällaisen, jos pitää sitä tarpeeksi kauan. Ostaisin varmaan lähivuosina uudet tällaiset, jos niitä vielä saisi jostain. Olen vähän huono selvittämään vaateostosasioita. En jaksa. Shoppailukierroksella väsyn jo ensimmäisen kaupan jälkeen ja alan vinkua teetä ja juustokakkua. Jos siis joku tietää, mistä näitä saa, kertokaa minullekin. Luulen, että omani eivät enää pysy jalassa monta kesää. Nykytilassa ne ovat kätevät: jos menee kivi kenkään, se tulee myös pois, koska mm. kantapäät ovat auki. Luulen kuitenkin, että joku tietty määrä yhtymäkohtia kengän pohjan ja päällisen välillä on välttämätön, ja ne vähenevät uhkaavasti. En uskalla pestä näitä enää, ties mitä voi sattua. No, jos ei uusia vastaavia tossuja löydy, jesari pelastaa.


Vasemmalla näette tämänviikkoisen asuni luottomuotikuvaajani ikuistamana. Verryttelyhousuthan ovat sellainen hankinta, jota ei välttämättä ole tarkoitettukaan ylen julkiseen käyttöön edes uutena. Tai no, ystäväpiirini juhlissa on kyllä monesti ollut tapana pukeutua verskoihin tai muuhun vatsan kohdalta venyvään ja muutenkin mukavaan asuun. Nämä ovat epäekologista puuvillaa, luultavimmin jostain postimyynnistä tilatut, teetetty uskoakseni lapsiorjatyövoimalla mitä epäeettisimmissä olosuhteissa, ja niissä on spontaanisti syntyneitä reikiä siellä sun täällä. Siis reikiä, joita ei ole aiheuttanut esim. piikkilanka tai koi, vaan jotka vain puhkeavat kukkaan eri puolilla kangasta omia aikojaan. Tahrat ovat tämänvuotista mustikkaa.

Paita sen sijaan on silkkineuletta. Erinomaisen miellyttävä käytössä, mutta valitettavasti tullut jo tiensä päähän. Ensin ratkeilivat vain saumat, mutta kun paita alkoi muualtakin rispaantua, lakkasin harsimasta saumojakaan enää umpeen. Etupuolella on kuluman lisäksi myös tummia fläkkejä, joiden alkuperä ei ole enää muistissa. Ne eivät kuitenkaan lähde pesussa. Paidan hankintapaikka on myös unohtunut viime vuosituhannen melskeisiin, kuten moni muukin asia. Periaatteessa tätä vaatetta voi vielä hyvin käyttää julkisestikin esimerkiksi villapaidan alla.

Oikeanpuoleinen kuva todistaa, että minulla, kuten kuulemma länsimaisilla naisilla yleensäkin, on useita pareja jalkineita, joita vaihtelen mielialan ja tilanteen mukaan. Näiden lisäksi minulla on vastaavat, talvikäyttöön tarkoitetut, jotka mahdollisesti saatan esitellä myöhemmissä muotipostauksissani. Näyttäähän siltä, että en enää voi kauempaa vältellä johtavan muotigurun asemaa.

-----------------------------------------------------------

Hei Tirriliisa! Tervetuloa lukijaksi!

22 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja nuo kengät ovat kyllä yliveto....:)
    Tälläistä juttua vaan lisää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta, mutta tiedäthän ettei hulluja pitäisi yllyttää... :)

      Poista
  2. :) En tiiä mikä on, mutta oon huomannut (ja huomioni on minulle vahvistettu useampaan otteeseen lähipiirin toimesta) muuttuneeni huomattavasti stereotyyppisen landepaukun oloiseksi oman pihan saamisen jälkeen. Se on vapauttavaa, ehkä meissä kaikissa on sisällä pieni (tai suurempi) lökäpöksy-resupetteri joka vain odottaa mahdollisuutta toteutua. Ja niin se vaan on, että pihalle kun menee, ei voi välttää sotkemasta itseään joten ihan turhahan sitä on parasta päälle vetääkään. Tai edes parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa näinhän se on, kiitos Esa! Olen kyllä pienestä asti inhonnut vaatteiden ostamista, mutta nykyään sen voi naamioida hyveelliseksi ekologisuudeksi (ja mukavissa lumpuissa kulkemisen käytännöllisyydeksi).

      Poista
  3. :D Samassa muodissa ollaan täälläkin. Koko perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä nouseva trendi, ja olemme sen aallonharjalla.

      Poista
  4. Juu, kotona ja metsässä on hyvä käyttää vanhat vaatteet loppuun, mutta sitten kun lähtee kaupunkiin. Silloin on kiva pukeutua tyylikkäästi, niin ettei vastaantulija heti huomaa, että olen landapaukku. Eikä se vaadi mitään pitkäpiimäistä vaatekauppakierrosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... vaan mitä se vaatii? Onko tämä jonkun kauppaliikkeen keskenjäänyt mainos?

      Vastaantulija saa mielellään huomata, että olen landepaukku. Ainoa ongelma on jossain juhlissa, jos juhlan järjestäjät kuvittelevat, etten arvosta heidän tilaisuuttaan, ja loukkaantuvat. Siksi olen päättänyt ostaa elämässäni vielä yhden (1) siistin mekon ja käyttää sitä kaikissa juhlissa. Sen pitäisi vain tulla ensin koputtamaan ovelle, ilmeisesti.

      Poista
  5. En yleensä jaksa lukea muotiblogeja, mutta tämä muotipostaus jostain syystä piti otteessaan. ;) Näyttää tutulta, samoilla muotilinjoilla liikun minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka sitä pintamuotia jaksaisikaan seurata; tässä postauksessa kiteytyy muodin syvin olemus, joten syntyjään tyylikkäät henkilöt luonnollisesti kokevat sen omakseen.

      Poista
  6. Kestävää trendiä! Minulta löytyy kanssa:) Olen stailannut niitä aina vuosittain sopivalla maalisävytyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla muotiguruna luonnollisesti on näitä vaatteita niin paljon, että voin pitää maalivaatteita erikseen. Niistähän voisikin tehdä oman postauksen... :)

      Poista
  7. Jaahas, tästäkin tuli sitten muotiblogi;) Olen vältellyt sellaisten lukemista kovasti. Mutta nyt tunnen jotain yhteenkuuluvuutta kirjoittajan kanssa. Meillä noita tuontapaisia kenkiä kutsutaan heittokengiksi. Nimi tulee siitä, että etu- ja takaovella on oltava sellaiset kengät, että ne saa heittämällä jalkaan, jos käsissä on muuta kannettavaa ja tulee asiaa puutarhaan tai piharakennukseen. Talvella samaa virkaa toimittavat liian suuret, perityt, 20 vuotta vanhat ns kuukengät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tervetuloa muodin ihmeelliseen maailmaan! Heittokengät onkin hyvä sana, käsite on sinänsä vanha tuttu. Vaikka ensin kuvittelin, että niillä heitetään liian häiritseviä villieläimiä :D

      Poista
  8. Herranjestas, mun kesäverkkareista puuttuu noi mustikkatahrat! Hyvä kun otit puheeksi, korjaan heti huomenna asian. Mutta ilmavia reikiä on kyllä kaikissa lomavaatteissa minullakin. Hienot nuo kangastossut, varmasti mukavat jalkaan, melkein kadehdin, koska niissä tuskin hikoilee koipi. Minulla on tapana hautoa jalkoja kumisaappaissa poutapäivänäkin, jos raivaan tonttia. Kyllä ehkä täytyisi ottaa sinusta oppia, kelpaisikohan entistyneet espadrillokset, joista lepattaa pohja irti varpaiden alta? :) (Kiitos kommenteistasi blogissani, niistä tulee aina tosi mukava ja lämmin mieli!! Olen huono vastailemaan siellä, mutta ehkä ahkeroidun sen suhteen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara! Entistyneet espadrillokset kuuluvat ihan samaan kategoriaan lempitossujeni kanssa. Mutta on minullakin ryteikössä ne kumpparit.

      Poista
  9. Tervetuloa vaihtoehtoisten muotipostailijoiden joukkoon. Eikös olekin hauskaa puuhaa? :D Maalaisklassisen tyylisuunnan monet edut paljastaa sen kestävä suosio kehäkolmosen vehreämmällä puolella. Ja sanoohan sen jo maalaisjärkikin, että raikkaat tuulet myös muodissa puhaltavat maalta päin, eivät mistään savusumujen syömistä metropoleista.
    Minä suosin tunnetusti mekkoja ja essuja, mutta ajattoman klassiset mustat peltokumpparit kyllä löytyvät täältäkin. Näin kesällä myös keltaiset feikkicrocsit ovat hyvät puutarhassa pyörimiseen.

    Toivottavasti muotipostaukset ovat saapuneet jäädäkseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut niin antoisaa ja olen saanut niin ihanaa vastakaikua, että varmasti esittelen koko garderoobini, yleisön pyynnöistä huolimatta. Kiitos kannustuksesta!

      Minulla on siniset feikkicrocsit, mutta en kehdannut esitellä niitä, etten vaikuttaisi liian vauraalta.

      Poista
  10. Paras muotipostaus tähän mennessä mitä olen lukenut! Onneksi löytyy muitakin reikävaatteiden suosijoita kuin mä ja mun miehu - meillä on joskus kotona lähes läpinäkyvää pukeutumista kun lempparivaatteet pidetään loppuun ;) Näitä lisää minunkin puolestani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Peppermint! Kyllä kannatti ryhtyä muotibloggaajaksi! Palautteesta huomaan ilokseni, että meitä tyylitajuisia ei olekaan ihan vähän.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...