tiistai 11. kesäkuuta 2013

Västäräkit

Talitintin ja sinitintin poikaset huutavat vielä pesässä, ja emoilla on tulenpalava kiire löytää kaikki lähiseudun ötökät heille ruuaksi. Mutta pikkuvarpuset ja västäräkit ruokkivat poikasiaan pitkin pihaa.

Isoja, lentokykyisiä nuoria. Noin pitkä pyrstökin jo. Mutta uusavuttomia. Itse eivät tee pienintäkään yritystä ruokansa eteen, seistä möllöttävät vain, sirkuttavat kun emo lähestyy, odottavat että toukka työnnetään suoraan nokkaan. Häpeällistä. Ei minun nuoruudessani.

Tässä sentään hiukan nuoremmat poikaset kyseessä, ainakin pyrstöstä päätellen. Mutta vaikka ovat päässeet noin hyvälle paikalle puukasaan, yrittävätkö yhtään itse? Eivät yritä. Varmasti tuolla on hyönteisiä kuhisemalla. Ja niitä pieniä lehtokotilovauvoja, kyllä sellaisen takuulla saa auki hennolla hyönteissyöjän nokallakin. Mutta ei tämä nuoriso. Kunhan toljottavat. Vanhemmat sen sijaan pyrähtelevät hiki päässä hyönteisten perässä.

 Nuoriso käyttää luppoajan venyttelyharjoituksiin.

 Ruoka tuodaan suuhun asti.


Tämä pallero on aika vaavi vielä. Tuollaiselta nyt ei voi kovin suurta omatoimisuutta odottaakaan.

 Eikä tarvitsekaan. Huolto pelaa.

Kauan ei jouda seurustelemaan jälkikasvun kanssa, täytyy lähteä tienaamaan. Onneksi työmaa on lähellä. Nurmikolta saa aina saalista, eikä vaavi ole nirso. Kaikki kelpaa.

Vaikea edes kuvitella, miten mittavat hyönteistuhot kohtaisivat kaikkea satoa ilman tätä taukoamatonta metsästystä. Jokainen emolintu näyttää ruokkivan poikasiaan kerran minuutissa. Montako emoa puutarhassamme on? Mahdoton sanoa. Lyhyen yöhämärän ajaksi touhu hieman hiljenee alkaakseen päivänkoitteessa uudestaan, kun minä vielä käännän kylkeä. Terve menoa, kaalikoit! Hyvästi, hyttyset! Jos joku lintu laulahtaakin turhan kovaäänisesti ikkunani takana, suon jalomielisesti sen hänelle anteeksi.


4 kommenttia:

  1. Meillä kottaraisen poikaset kirkuvat valtaisesti ruokaa odotellessaan, koko laakso raikaa. Mies on antanut niile lisänimen skriikut.

    Isommilta näyttävät kuin emonsa, ja vanhemmilla on kova stressi ruuan kantamisessa.

    VastaaPoista
  2. Ihastuttavia kuvia! Kyllä on helppoa olla lintulapsi, kun ruoka tuodaan suoraan suuhun. Ihan tulee mieleen jotkut ihmisnuorison edustajat, tämä "mulle kaikki heti" - heimo.

    VastaaPoista
  3. Oi miten suloinen "raportti"! Ihana on seurata läheltä tällaista, odotan että itsekin pääsen mökkitontille toteamaan linnunpesä- ja poikastilanteen. Kissoja en kyllä uskalla sinne viedä, ennen kuin lintunuoriso alkaa olla omillaan ja perheet muuttaneet metsään.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista!

    Tämä piha kuuluu kahden lähistöllä asuvan kissan reviiriin, ja he käyvät säännöllisillä päivystyskierroksilla. Narttu pari kertaa päivässä, kolli harvemmin; on laajempi reviiri partioitavana. He mahtavat nyt saada helppoa saalista paljon. Kissanpäivät.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...