Täytyy ehkä vähän säännöstellä, että näillä päästäisiin elokuuhun asti.
Elokuussa luotettava mehiläistarhurini laittaa tekstiviestin tyyliin: "Hei! Nyt sitä saa!" Sitten soitellaan ja sovitaan aika. Hän tulee työmaani parkkipaikalle, ja salaperäinen (sekä lievästi tahmea) lasti siirtyy takakontista toiseen. Kaksitoista kiloa. Raha vaihtaa omistajaa. Ei mikään iso raha, kohtuullinen. Vaihdamme muutaman sanan hunajavuodesta ja mehiläisten kuulumisista.
Mehiläistarhurini näyttää aina rennolta ja iloiselta. On se niin mukavaa hommaa, sanoo hän. Välillä käy mielessä, että pitäisiköhän meidänkin... Toisaalta tämä järjestely on myös erittäin mukava. Vaivaton. Kivuton. Huoleton.
Mutta jos meillä olisi omia mehiläisiä, tässä pihassa, saisimme varmasti ihanaa hunajaa!
 |
| raparperihunajaa |
 |
| voikukkahunajaa |
 |
| saksankirvelihunajaa (nami!) |
 |
| omenankukkahunajaa |
 |
| ruusuhunajaa |
Kyllä vain, tarkkaavaiset lukijat! Juhannusruusut kukkivat!
Maisema paahtuu helteessä, ukkonen jyrisee taustalla. Kasvimaa kituu. Saisikohan sadetta? Mutta ukkossade ei mahda olla lempeä. Hakkaako maahan kaiken? Riipiikö nuputkin ruusuista? Odotellaan ja katsotaan. Minkäs sille mahtaa, tulee mitä tuleman pitää.
----------------------------------------------------------
Toivotamme sinut tervetulleeksi joukkoomme, tuula s!
Kätevä tapa hankkia hunajaa. Mutta niin paljon, meillä kuluu yksi purkki talven mittaan, eikä sekään aina kokonaan;)
VastaaPoistaNiin. Tuo on vain minulle; alakerran isäntä ostaa pienemmän satsin. En tiedä mihin hän sitä käyttää, varmaan syö suoraan purkista lusikalla. Minä juon omani teessä.
Poista