Viime vuonna omenaa tuli aivan liikaa. Lopulta kippasimme käyneitä ja mädäntyneitä omenia kaatopaikalle, kun ei ehtinyt edes etupihalta poimia sitä mukaa kun niitä putoili. Takapihat jäivät syksyllä omenasoseen peittoon; nyt sitä ei enää juurikaan näy. Perusongelma on toki, että omenapuita on liian paljon. Osa on kasvanut niin tiheässä, että alimmat omenat ovat neljässä metrissä. Näitä olemme seitsemän vuoden aikana vähitellen karsineet.
Parista omenapuusta tuli myös jättisadon aikaan alas isoja oksia ja runkoja, kun painoa oli liikaa. Monet puista ovat jo vanhoja ja huonokuntoisia, niistä on aiemminkin revennyt osia, niitä on leikelty brutaalisti, jätetty oksantynkiä lahoamaan. Niissä kasvaa kääpiä. Yhdessä on runko niin laho, että siitä saa sormin irrotettua kappaleita. Muurahaisilla on siinä pesä.
Suoraan sanoen, nämä omenapuut eivät tule elämään ikuisesti. Osalla ei liene montakaan vuotta elinaikaa.
Tällaisesta repeämästä ei selvitä hengissä. Muutama vuosi ehkä kituutellaan, mutta erilaisten sienten pääsyä omenapuun sisuksiin ei voi estää. Pidämme tätä puuta keltakanelina. Samaa sorttia on onneksi lisää muualla päin puutarhaa.
Etualalla sinnittelee valkea kuulas, jonka runko on keskeltä lahonnut hapraaksi. Toinen valkea kuulaamme "slummiksi" kutsutussa osassa takapihaa kaatui jo monta vuotta sitten, mutta on tehnyt senkin jälkeen hyvin satoa. Ainakin toistaiseksi. Se onkin ainoa puistamme, jonka leikkaukseen voin olla tyytyväinen. Muihin en kerta kaikkiaan ylety kunnolla.
Kuvassa oleva yksilö ei enää tänä vuonna jaksanut kasvattaa kuin pari kukkaa. Muidenkin kukinta on nyt vähäisempää viimevuotisen ponnistuksen jälkeen, mutta tämä taitaa kyllä tehdä kuolemaa.
Kuten sanottu, omenapuita on meillä liikaa. Vaan onhan se valkea kuulas oltava! Yläkuvassa taustalla häämöttää vauvakuulaamme. Ystävät eivät olleet uskoa aistejaan, kun meille ostettiin uusi omenapuu.
Moni on valittanut pölyttäjien puutetta. Kimalaisia näyttää täälläkin olevan kovin vähän. Uskon silti, että satoa saadaan. Jollain täällä lähistöllä on mehiläispesiä; kiitos hänelle! Ja kuten aiemmin on todettu, näin alkukesästä ampiaisetkin ovat hyötyhyönteisiä. Alakuvassa ampiainen pölyttää omenaa. Tämä ei toisaalta helpota ampiaisdilemmaani yhtään.
Yhteenveto: Keskeneräisessä puutarhassamme omenasadosta tulee tänä vuonna kohtuullisempi kuin 2012. (Muu olisikin melko mahdotonta.) Osa puista potee erilaisia vammoja ja vanhuuden tauteja. Kaikki kukkivat hillitymmin kuin viime vuonna, yksi lopetti kukkimisen. Pölyttäjiä on, mutta vähemmän kuin aiemmin. Omenilla on välivuosi.
Välivuosi sopii meille hyvin. Levätkää hyvin, puut, niin mekin saamme levätä. Kohtuullistetaan vähän. Viimevuotista satoa on muuten vielä jäljellä.
Tunnisteet
ALOITA TÄSTÄ
bloggaus
elukat
eläintarha
energia
ennustus
fasaani
gm
henkilö
hevosenliha
hiilijalanjälki
hortoilu
hunaja
huussi
ikkunat
ilmastonmuutos
juomat
kana
kani
kasvatus
kasvissyönti
kasvit
keittiö
keli
kierrätys
kirja
kuisti
kuluttaminen
käsityö
lainsäädäntö
lammas
lehti
lihan tuotanto
linnut
luomu
maalaus
maalämpö
maatiaiset
matka
meditaatio
metsä
Monsanto
NASS
nauta
oikeinkirjoitus
omavaraisuus
putkiremontti
puutarha
ravintola
remontti
rintamamiestalo
ruoka
sairaus
sato
siivous
sika
sisustus
talous
talvivarastot
tuulivoima
tuumailu
vaalit
vaatteet
valitus
valokuvaus
vuodenajat
yhteisöasuminen
ylellisyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meilläkin on omenapuita;) 12 kappaletta ja jos joku kuolee, niin mies ostaa kiireesti uuden tilalle. Parikymmentä vuotta on näitä kasvatettu ja vain kaksi on uusittu. Mies hoitaa niitä hellästi ja leikkaa ne sellaisiksi mataliksi niin kuin ammattiviljelijöillä Ahvenanmaalla on. Latvat katkaistaan niin, että pysyvät matalana ja oksat vahvistettiin jo pieninä roikuttamalla niissä kiviä yms, jotta kasvavat vaakatasoon. Yhtään ei ole repeytynyt.
VastaaPoistaMutta tuollaiset vanhat niin kuin teillä, eihän niitä voi karsia enää paljoa, eläköön elämänsä loppuun sellaisina kuin ovat, kauniita kumminkin, virheineen päivineen.
En ole näiden lukumäärästä ihan varma, mutta sanotaan tällä hetkellä noin 26. Joku on näitäkin muinaisaikoina hoitanut aina välillä ja sitten jättänyt hoitamatta. Monessa puussa menee rungon päähaarat hassusti ristiin. Joku ajatus siinä on kai ollut, ja lisäksi näyttää hauskalta. Olet kyllä oikeassa: kauniita he ovat, vanhukset. Eihän näissä sato ole tärkeintä ollenkaan.
PoistaOlen samaa mieltä, kauniita ovat virheineen päivineen.
VastaaPoistaMuistoja aikaisemmilta ajoilta:)