Akileijojen saamasta huomiosta pienen herätyksen saaneena näpsin heistä lisää kuvia. En edelleenkään mitään herkkiä studiomuotokuvia, mutta työnnän niitä nyt tänne kuitenkin.
Akileijapostauksen jälkeen minulle vasta alkoi kirkastua, miten monenlaisia heitä onkaan. Kadehdin hetken niitä, jotka kertoivat sinisistä lehtoakileijoistaan. Täällä kun asuu vain noita punertavia, liiloja ja valkoisia. Seuraavaa valokuvaa katsoessani huomasin yllätyksekseni sinisen akileijan ihan omassa pusikossa. Luonnossa en havaitse sitä, näyttää violetilta. Kameran mielestä se on sininen.
Tykkään sinisestä.
 |
| lehtosinilatva |
 |
| Lupiini on kaunis. |
En ole koskaan ennen ollut perennaihminen, mutta talon mukana tuli tällainenkin uusi puoli elämääni. Kuuluuhan se rintamamiestalon henkeen, että perennapenkit reunustavat sisääntuloa. Toisen puolen olen kunnostanut jo melkein tielle asti, toinen kasvaa heinää ja nokkosta muiden perennojen joukossa. Välillä haaveilen hävittäväni sen puolen penkin kokonaan tai korvaavani sen ruusupensailla. Saako niin tehdä?
Kunnostettu perennapenkki kaipaa jo karsintaa, tuo tarha-alpi esimerkiksi levittäytyy yli kaiken. Mutta väriä riittää!
On sinulla tosi kauniita akileijoja! Nuo tummat. Toivottavsti minullakin tuo yksi tumma lisääntyy ensi kesäksi. Akileija on kyllä hauska, niitä löytyy mitä kummallisemmista paikoista tonttia, linnut kuljettavat siemeniä.
VastaaPoistaEikä ikinä tiedä, minkä värisiä siemenistä kasvaa.
PoistaIhania väriyhdistelmiä, juuri sellaisia mitä vanhan ajan perennapenkissä kuuluukin olla!!!!!
VastaaPoistaNoi on hienoja kuvia, ihanasti valot ja värit, ja onnittelut sinisen sellaisen omistamisesta. Miten hieno tuo viimeinenkin kuva on!!!
VastaaPoistaKiitos!!
VastaaPoistaJuuri tuollaista pitää kukkien väriloiston olla! Upean näköistä!
VastaaPoista