Lihakanit siirtohäkissä

Meillä on kesäaikaan pidetty kaneja verkkopohjaisissa häkeissä, joita siirretään päivittäin nurmikolla uuteen, mehevään kohtaan. Edellisen päivän häkinalunen haravoidaan kompostiaumaan, mutta ainahan muutama papana jää myös nurmikkoa lannoittamaan.

Häkit ovat vähän yli kaksi metriä pitkiä ja 80-90 senttiä leveitä. Olemme vuosien mittaan tehneet parannuksia häkkimalleihin, ja uusimmat alkavat meistä olla aika hyviä.

Tässä mahtuu vähän juoksemaan.

Pohja on suurisilmäisempää verkkoa kuin seinät, jotta ruohoon pääsee hyvin hampaiksi. Tiineenä olevat naaraat kaivelevat pieniä koloja maahan verkon läpi, koska heitä haluttaa kovasti kaivaa, mutta kunnon tunnelia siihen ei saa tehtyä. Seinäverkon silmäkokoa on jouduttu pienentämään varhaisista malleista, sillä kaninpoikaset pusertautuvat läpi uskomattoman pienistä rei'istä. Ne myös kiipeävät verkkoa pitkin, joten tiheän verkon pitää jatkua ylös asti. Verkko on (toivottavasti) kanin- ja ketunkestävää; esimerkiksi kanaverkosta kani tulee halutessaan läpi.

Osaisin mäkin hypätä tonne ylös!

Häkin katto on vesivaneria. Se suojaa sateelta ja paahteelta ja tuo turvallisen tunteen: olemme piilossa kaikelta, mikä voi hyökätä ylhäältä.

Häkin toisessa päässä on kirjahyllyä muistuttava kiinteä koppiosa.




Kani on ennen muuta saaliseläin. Se säikkyy äkillisiä liikkeitä ja ääniä. Kani tarvitsee turvallisen pakopaikan, jonne rynnätä, kun pelästyy. Pakopaikassa on kuitenkin oltava takaovi. Muutenhan se on ansa.

Tässä onnistuimme mielestäni hyvin peittämällä alahyllyn keskikohdan levyllä. Syntyi kaksiovinen piilopaikka. Ei enää pahvilaatikoita!


Kani haluaa olla toisten kanien seurassa, mutta on hyvä jos halutessaan pääsee myös rauhaan. Korkealla olevat tähystelypaikat ovat hyvin suosittuja. Takaseinän ylähylly olisi vielä parempi, jos sen sivussa olisi ikkuna. Paras paikka on ehdottomasti heinähäkin katolla.



Heinähäkit on tehty taivuttamalla 90-senttinen kompostikehikon pala V:n malliseksi ja punomalla sivut umpeen rautalangalla. Siihen tarvitaan katto näköalatasanteeksi ja jotteivät kanit mene sisään heinähäkkiin. Siellä ne sotkisivat heinät ja voisivat juuttua kiinni jaloistaan. Heinähäkin katto on sikavaneria (sitä ei nakerreta niin mielellään) ja saranoitu toisesta reunasta kolmella nippusiteellä tai rautalangan pätkällä.

On ihanaa nukkua yhdessä, ja hylly on siihenkin sopiva paikka.

Siirrettävän häkin huonoja puolia: Se ei voi olla kovin iso, muuten sitä ei pysty siirtämään eikä sijoittamaan. Nurmikon pitäisi olla suhteellisen tasaista (meillä ei ole). Jos häkin reunan parkkeeraa epähuomiossa kuopan kohdalle, kärppä voi tulla reunan alta ja harvan pohjaverkon läpi helposti sisään. Maanalaisia muurahaispesiä on joskus vaikea havaita häkkiä siirrettäessä. Jos sataa, häkki joko siirretään märkään kohtaan tai jätetään siirtämättä. Ruoho ei saa olla liian pitkää (menee länään häkin alla) eikä liian lyhyttä. Useiden häkkien siirtäminen vie aikaa ja on melko työlästä. Siihen tarvitaan mieluiten kaksi ihmistä. Vaikka häkkejä siirretään päivittäin, kaneille täytyy lisäksi tuoda paljonkin rehua. Loistartunnan riski on siirtohäkeissä suurempi kuin kiinteissä, koska muut eläimet ovat oleskelleet nurmikolla.

On hankalaa sijoittaa siirtohäkkiin sellainen poikimispesä, joka olisi kanin mielestä hyvä. Pesän kannattaisi olla häkin lattiatason alapuolella, mikä on siirtohäkissä vaikea toteuttaa.

Uskon lisäksi, että kani paikkauskollisena eläimenä arvostaisi paikallaan pysyvää kotia.

Muun muassa näistä syistä johtuen siirrymme luultavasti kiinteään kanilaan, kun olemme ensin pitäneet vuoden tauon koko kasvatuspuuhasta. Siirtohäkit jäävät sesonkihuippujen varalle, kun kanilassa tulee liian ahdasta.

Tässä nopeassa pintaraapaisussa jäi paljon asiaa sanomatta. Jos herää kysymyksiä, vastailen mielelläni.