Kanakuume

Olemme päättäneet viettää tämän vuoden asuntoyhtiössämme ilman elukoita. Vaikka meillä ei viime kesänä ollut muuta kuin kaneja, hoidimme niitä melko työläällä menetelmällä. (Kaninpidosta siirtohäkeissä tulee vielä tekstiä, halusitte tai ette.) Viime kesänä kaninhoito otti voimille, koska olin muutenkin yllättävän uupunut, varmaan rintasyöpäleikkausten takia. Olisi tietysti pitänyt pitää välivuosi silloin, mutta ei sitä älynnyt etukäteen. Siis pidämme välivuoden nyt. Ensi vuonna tulee sitten kanien lisäksi kanoja. Katselen kyllä sillä silmällä myös viiriäisiä ja kalkkunoita, ja alakerran isäntä silmittelee kissoja. Ankatkin ovat kuulemma hauskoja otuksia...

Tietenkin, kun päätös oli tehty ja lyöty kättä päälle, alkoi heti tulla toinen toistaan upeampia tarjouksia. Että haluaisinko yhden kesän poikineita emokaneja, muhkeita lihakaniristeytyksiä tuntemaltani erinomaiselta kasvattajalta, joka ei olisi millään raatsinut laittaa niitä pataan, kun olivat niin hyviä emoja. Tai että tuolla pellon takana olisi kuitenkin tarjolla täksi kesäksi munivia maatiaiskanoja, kun siellä innostuttiin vielä syksyllä hautomaan. Kolmas tuttu on lopettanut kananpidon, ja hänellä olisi joutilas kanalaksi sisustettu parakki, minnehän sen dumppaisi?

Naapurin ylimääräisiä kukkopoikia, eiks ole nättejä ♥!

Nyt on pysyttävä lujana. Päätetty mikä päätetty. Kesällä ehtii kasvattaa kuntoa, joka on pahasti päässyt rapistumaan leikkausten jälkeen. Pääsee ehkä käymään jossain, kun ei tarvitse murehtia elukoiden hoitoa. Ja ehtii ehkä tehdä jotain puutarhalle (joka on aivan vaiheessa) ja remontillekin, joiltain osin. Hyvin voi olla yhden kesän ilman mitään eläimiä. Minä olen niistä kanoista haaveillut niin kauan, kyllä yksi vuosi vielä menee. Pitäähän se kanala pystyttääkin, ja kanatarha. Meillä kun ei ole pihapiirissä navettaa tai vastaavaa. Miksi ei ole? Aikoinaan käytiin katsomassa moniakin taloja, joissa olisi ollut. En silloin yhtään ymmärtänyt, kuinka välttämättä sellaista tarvittaisiin.

Illat kuluvat munanetissä toisten kuvagallerioita ihastellessa. Luen kanakirjoja. Olen keksinyt valmiiksi 86 ihanaa kanannimeä. Kanalaakin varten on jo tärkein olemassa, nimittäin ovikyltti:

Sanotaanhan sananlaskussakin, että hyvin suunniteltu ei ole vielä edes aloitettu.

-----------------------------------------------------------------
Tervetuloa tämän keskeneräisen blogin lukijoiksi, Soili Hänninen ja Anu!