Totuus lasista

Mikko kommentoi ikkunalasijuttuani väittäen, ettei lasi valu, ja oli pakko melkein uskoa. Mikko on nimittäin lasiasiantuntija ja tietää paljon monista muistakin asioista. Luotan ehdottomasti kaikkeen, mitä Mikko sanoo.

Tai no siis valuuhan lasi, mutta hitaasti: Mikko ja muut viisaat pystyvät matemaattisesti todistamaan, että ikkunoiden valumajälkien syntymiseen ei riittäisi maailmankaikkeuden tämänhetkinen elinikä.

Eikä lasi kuulemma edes oikeasti ole nestettä, tai jos onkin niin superjäähtynyttä, tai sitten jotain amorfista ainetta; joka tapauksessa nesteen ja kiinteän väliltä. Se valuu vain jos sitä huvittaa, ja sitä huvittaa vain jos on kuuma. Meillä kotona ei ole niin helvetillistä, että lasin valumisen pystyisi havaitsemaan.

Miksi vanhojen talojen ikkunoissa sitten on sentti tyhjää ylhäällä, kun lasi ei kerran huoneenlämmössä valu mihinkään alle skviljoonassa vuodessa? Kittikö niissä pettää vai alapoka?

Ehkä saamme tähän vastauksen jossain jatko-osassa. Nyt tehtäköön kuitenkin selväksi, että ikkunalaseissamme olevat epäjatkuvuuskohdat johtuvat lasin valmistustavasta, ilmeisesti alunperin sylinterinmuotoisen lasin silittämisestä lättänäksi. Vanhaa lasintekoa on havainnollistettu hienolla kuvasarjalla Mikon lähettämässä linkissä. Siitä voi päätellä myös, että meillä käytetty ikkunalasi on B-luokkaa eli sekundaa. Paremmanlaatuiseen lasiin ei ole jäänyt tuollaisia ryttyjä.

Scientific Americanin jutussa puhutaan siitä, miksi Euroopan keskiaikaisten katedraalien ikkunalasit näyttävät oudoilta. Ollaan vähän niin kuin samassa sarjassa!

Taas opin jotain. Kiitos, Mikko ♥ !