Lohturuokaa

Alakerran isännällä on niin paljon hommia, ettei remontti varmaan sanottavasti nytkähdä eteenpäin ennen kuin kesälomalla. Kävimme kuitenkin pitkällä kävelyllä (taas uusia avohakkuita) ja kävellessämme suunnittelimme vilkkaasti autotallin muodonmuutosta sekä kanalaa. Eivät ehkä ensisijaisia remonttikohteita talossamme, mutta meistä juuri nyt kovin mielenkiintoisia. Ikkunanpokien kunnostusta sivuttiin myös. Vähemmän kiinnostavaa, mutta varsin välttämätöntä. Päätimme vuokrata sopivan hetken koitettua maalinpoistoon Speedheaterin, vaikkakin alakerran isäntä kainosti huomautti, että sellainen olisi nyt tarjouksessa hintaan 499,-.

Kevään merkkejä oli ilmassa. Näimme muitakin ulkoilijoita:

Häikäsee!

Tuntuu kuin olisi flunssa tuloillaan. Kurkkua aristaa, räkä valuu ja yskittää. Ei vielä kunnolla, mutta sen verran että olin vähän nuupallani. Teki mieli lohturuokaa: vanhanajan jauhelihasoosia ja perunoita. Alakerran isäntä lupasi tehdä. Toimin keittiöapulaisena, leikkasin sipulia ja maistelin punkkua tötsästä.

Jauheliha oli Bosgårdin charolais-nautaa. Sitä syödessämme alakerran isäntä muisteli tutustumiskäyntiämme Bosgårdissa ja etenkin kartanon "vanhanisännän" Kalle Schildtin vastausta, kun häneltä kysyttiin, miten charolais't pärjäävät talvella Suomen pakkasissa. Pihattonavetta on rakenteiltaan harva, ja lehmät pääsevät myös ulkoilemaan halunsa mukaan. Kalle maalaili meille talvisen tuokiokuvan: hän löysi iltakierroksellaan koko lauman ranskattaria ulkoa 25 asteen pakkasesta, valkoiset lehmät valkoisella hangella, kaikki tuijottamassa täysikuuta.

Hyvältä tuntuu syödä vapaana laiduntaneita eläimiä. Senhän tietää, miten erilaisissa oloissa monet tuotantoeläimet joutuvat viettämään elämänsä. Teollista kanaa ja sikaa ajatellessakin tulee paha mieli.

Etten sortuisi yksipuoliseen mainontaan, kerrottakoon, että olemme ostaneet naudanlihaa myös Henttalan tilalta. Heidän limousinensa saavat viettää mahdollisimman luonnonläheistä elämää.

Kaikkien aikojen upeimman jauhelihaelämyksen saimme tutuntutun välittämästä biodynaamisesti kasvatetusta naudasta, ehkä herefordista, ilmeisesti Heinolan tilalta. Vai voiko vain kasviksia sanoa biodynaamisesti kasvatetuiksi? En tiedä, mutta se liha kertakaikkiaan vei kielen mennessään! Olin vähällä syödä kaiken raakana suoraan paketista.

Vaikka Närit eivät vielä tiedä sitä, aiomme tämän kokemuksen kannustamina vielä joskus ostaa lihaerän heiltä Labbyn kartanosta. Mehän toki tiedämme, että biodynaamisuus on huuhaata. Se demeter-liha oli vaan niin ylivertaista! Pakko kokeilla!

Jos joku saa tästä sen käsityksen, että täällä kiskotaan naudanlihaa kaksin käsin kaikki illat, haluan huomauttaa, että nuo valtavat lihapaketit, joita tiloilta saa ostaa, olemme tietysti jakaneet kaveriporukan kesken. Paitsi että myytävät lihaerät ovat hirmuisen suuria, kilohinta on melko korkea, ja se on ihan oikein. Tarjouslihaa ei ole mahdollista kasvattaa säädyllisissä olosuhteissa. Lihan kalleus opettaa arvostamaan tuotantoeläimiä; lihansyönti kuuluu juhlahetkiin.

Tänään söimme charolais'ta. Oli kukkia. Oli kynttilöitä.

Ei se flunssanalku niin pahalta tunnukaan.