Tein sitten mössöä

Maanantaina olin niin sairas, että en jaksanut syödä alakerran isännän grillaamia kaninfileitä. Joo, mutta älkää huolestuko. Ei tarvitse tulla hoitamaan, äiti! Tässähän minä olen hengissä ja kirjoitan, vaikka myönnetään että tuo kuulosti aika pahalta. Fileet olivat olleet isännän omatekoisessa marinadissa pari päivää ja olivat kuulemma tavallistakin mureampia. Omista kaneista olivat. Grillipaikka on lapioitu esiin jo helmikuussa kuten tavallista. Grillikausihan loppuu meillä normaalisti joulun maissa. Grillimestari pysyy melko hyvin vireessä ympäri vuoden.

Arctic barbique

Tiistaina olin niin sairas, että en jaksanut lähteä Porvooseen Sinne-ravintolaan, jossa oli pöytävaraus Ihan pimeetä -illalliselle. Joo, sama juttu kuin äsken: uskomatonta, mutta pahin on jo ohi. Ihan pimeessä on ideana, että kolmen ruokalajin listaa ei paljasteta etukäteen eikä annoksista kerrota mitään edes pöytään tuotaessa. Senhän tietää, että Sinnessä saa aina hyvää. Kynttilänvalossa syödään, ja saa maksaa mitä huvittaa. Ihan pimee ilta järjestettiin siellä nyt toista kertaa, ja ensimmäisestä on blogattu muualla. Tästä kerrastakin ehkä joku kirjoitti, mutta se en ollut minä.

Tänään taitaa olla torstai. Alakerran isäntä on muutaman päivän luentomatkalla neuvomassa toisia samanlaisia, ja haahuilen yksikseni yskiskellen koko asuntoyhtiössä. Päätin tehdä itselleni lämmintä ruokaa. Kuistilla oli useampaa sorttia jääsköjä, jotka yhdistin samaan paistokasariin ja pilkoin sekaan jääkaappiini unohtuneen parsakaalin ja kukkakaalin jämät. Sekä tietysti hieman lisää valkosipulia. Annoksesta tuli aika iso yhdelle, mutta reippaasti lapioin kaiken. Sehän oli aika maukasta. Ehkä elämä voittaa.

Miia tekstaili päivällä ja kysyi, tarvitsenko jotain. Mitäs täältä muuta puuttuisi kuin uutta lukemista. Lähetys tulee illalla, kun ei enää näe tehdä ulkohommia. Huolto pelaa. Kiitos, ystävät!

Ihan kohta