maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannus puskassa

Niihin aikoihin, kun vielä suunnittelin tästä puutarhaa, ajattelin että tuolla kiviaidan takana olisi sopiva paikka perustaa niitty. Mutta sitten oli muuta tekemistä enkä koskaan ehtinyt niin pitkälle. Tää on vielä kesken... Ehkä sitä kuitenkin voi sanoa niityksi. Se on kyllä perustanut ihan itse itsensä. Minä en ole siihen koskenut muuten kuin että tallaan joskus sen keskelle polun, että pääsen vierasmajalle. Tai juhannusruusupuskalle, jos tarvitaan.



Oikealla niittykukkasiemenpussiniityllä ei varmaan kasva koiranputkia, tai toisaalta akileijojakaan. Mutta ei se ole minun vikani, ne ovat tulleet sinne itse!

Sinähän muistaakseni tykkäät "etsi eläin" -tehtävistä. Hyvä! Etsi eläin:


Jaa ei vai? Vaikka kuvan napsauttaisi suuremmaksi? No hyvä on, mutta sitten saat etsiä niitä kaksi kappaletta:



Etsi eläin:



Etsi eläin (napsauta kuvaa):


Jokohan tässä tuli tarpeeksi, minulla olisi näitä lisää vaikka kuinka paljon! Koitan sulloa niitä johonkin toiseen postaukseen sitten, ellei tule muuta kiireellisempää.

Minä kyllä viihdyn tavattoman hyvin täällä villissä pusikossa. Että tällaista ilmestyykin ihan pyytämättä ihmisen pihalle! Kaiken sen ajan, jonka voisin käyttää raivaamiseen, saa kyllä helposti kulumaan ihan noita kasvien muotoja ihmetellessä.


18 kommenttia:

  1. Noista akileijoista olen melko kateellinen. Tykkäisin niistä, mutta näköjään tunne ei ole molemminpuoleinen, koska joku hassu sininen ja joskus jopa pari vaaleanpunaista ilmestyy, pian taas häviävät. Lehtiä vain näkyy. Pöh.
    Etsi eläin - jonkun hyttysen näin, käykö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskimmäisessä tehtäväkuvassa tosiaan on joku hyttynen tai banaanikärpänen tai muu lentävä öttiäinen, tosin istumassa. Käy.

      Poista
  2. Hei

    Lueskelen säännöllisesti blogiasi ja TYKKÄÄN tavastasi kirjoittaa ja toki myös valokuvata. Monta hauskaa hetkeä noiden eläintekstitysten / "kuvaelmien" parissa. Ai niin, asiaan: IHANA niitty, voi miten kaunista.
    Airi

    VastaaPoista
  3. Kyllähän eläimen etsii, jos lajia ei tarvi tunnistaa!
    Meilläkin kasvaa vaan tavallista sinistä akileijaa... ellei sitten joskus tulevaisuudessa kasva valkoisia niistä siemenistä, jotka keräsin valkoisesta kukasta. Voihan se olla, että kasvin "isä" onkin sininen, ja sitten tulee sinisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka noita elukoita nyt lajilleen tuntee! Enhän minä tunne kasvejakaan, ja ne sentään pysyvät paikallaan tunnistamisen ajan.

      Poista
  4. Ei yhtään hullumpi niitty! Akileijat ovat kyllä aivan ihania ja ilmeisen elementissään niitylläsi. Nehän tykkäävät kasvaa tismalleen siellä, missä viihtyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Päivänkakkaroita siellä on paljon myös, ja sitten myöhemmin suopayrttiä. He ovat ihan itse suunnitelleet tämän niityn.

      Poista
  5. Lehtoakileijat ovat aivan ihania! Ja kiitollisia kasvatettavia. Putkahtelevat ittestään minne sattuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan! Viime kesänä yksi kasvoi liiteriin sisään seinänraosta.

      Poista
  6. Itsekseen syntyvät asiat on parhaita. Mulla on muodostunut seinäpuutarha kun istutuslaatikon väliin on itänyt orvokki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on keittiöpuutarhakin tuollainen! Tiesitkö, että peruna on mahdoton rikkaruoho: kun sellaisen kerran maahan laittaa, se ilmestyy joka vuosi uudestaan, vaikka kuinka tarkkaan kaivaisi mukulat talteen! Yhtenä vuonna minulla kasvoi tomaatti käytävällä laattojen raossa. Ja valkosipulihan näköjään levittäytyy kaikkialle! Yksi salaattikin oli hypännyt monta metriä toiseen laatikkoon, vaikka en muista päästäneeni sitä kukkimaan viime vuonna. Pahuksen oreganoa ei saa kitkettyä millään, ja eikös viime vuonna löytynyt nurmikolta kaukaa kaikista yrttipenkeistä minttuesiintymä! Ikinä en ole tuonut tälle tontille minttua. Siellä se nyt leviää.

      Poista
  7. luonto osaa puutarhasuunnitelun:)

    VastaaPoista
  8. Varmasti monimuotoisempi ja kauniimpi niitty noin :)!
    Mitä kanivauvoille kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on edelleen vain ne kaksi mustaa palleroa, mutta katsotaanpa jos jossain välissä ilmestyisi muutakin raportoitavaa. Joka tapauksessa voisi antaa palleroille taas puheenvuoron, kun he täyttävät ensi viikolla ne tärkeät kahdeksan viikkoa ja pääsevät ihan puntariin.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...