Ojassa

oja iltavalossa

Liiterin takana oja elää omaa elämäänsä. Sitä ei raivata koskaan. Kesämökkinaapurin pesuvedet valuvat tähän ojaan ja päätyvät lopuksi viereiseen peltoon. Lisäravinteita oja saa vielä nuotiosta, jota poltamme silloin kun ojan päällä trukkilavalla oleva kasa kasvaa suureksi ja kun sää sallii. Suurimman osan päivästä oja on varjossa. Aurinko kiertää liiterin taa vasta iltapuolella. Vai maapallokos se on joka kierähtää niin, että auringon säteet osuvat vihdoin tuonnekin, no yhtäkaikki, varjoisaa siellä enimmäkseen on.

Ojassa rehottaa monen väristä illakkoa. Sehän tuoksuu mukavalle. On myös lähtenyt leviämään muihin paikkoihin, joita harvemmin niitetään. Haitanneeko tuo, levitköön. Pahempi varmaan lienee karhunköynnös, jota huomasin ojassa viime vuonna. Haitallinen vieraslaji ja ikuinen riesa, kuulemma. Oikein nätti. Ja mahdoton hävittää, sanovat. En ole kokeillut. Se ei taida vielä kukkia, kun ei ole tänä vuonna osunut silmääni.

Illakot kasvavat ojan pohjalla, nokkoset ja lipstikat ojan reunalla, kukin mieltymystensä mukaan. Jotkut tykkäävät, kun on varpaat vedessä. Lehtokotiloita voi aina etsiä tuosta ojasta, jos ei muualta löydä.

Jostain syystä liiterin takana on paljon valkoisia kukkia. Kauniistihan ne loistavat hämärässä. Kuvan koiranputkea tosin on kaikkialla, niin auringossa kuin varjossakin. Siinäkin on oikein hyvä tuoksu, oletko huomannut?

Akileijaakin meillä on vaikka minkä väristä pitkin pihoja, mutta liiterin takana ojan reunalla kasvaa vihertävän valkoisia.

Oja on aivan erilainen biotooppi kuin hiljattain esitelty kuiva niittymme. Niin erilainen kuin tässä samalla omakotitontilla voi olla, ellemme ryhdy lammenkaivuuseen ja maansiirtotöihin. Osa kasveista on silti samoja. Akileija ja koiranputki esimerkiksi. Menestyvät rikkaruohot viihtyvät monenlaisissa oloissa.

Tietynlainen rikkaruohous lienee elinehto tässä puutarhassa selviytymiseen. Jossain vaiheessa puutarhurin on tehtävä valinta. Helppohoitoista puutarhaa ei olekaan (paitsi ne, joita maisema-arkkitehdit tekevät asfaltoimalla ja kiveämällä yli 300 neliön kivitaloihin, joissa asuu pariskunta ja koira, jotka eivät ole koskaan kotona vaan aina joko töissä tai purjehtimassa), nimittäin puutarhassa joutuu JOKO vaalimaan, lellimään ja suojaamaan arkoja kasveja, jotka yrittävät koko ajan kuolla hyppysiin TAI sitten kitkemään, leikkaamaan, karsimaan, raivaamaan ja kiskomaan juuriltaan ns. helppohoitoisia kasveja (lue: rikkaruohoja). Sekä ajamaan niiden yli raivaussahalla, niittokoneella, silppurilla ja puutarhajyrsimellä. Eikä sekään auta.