Kun hipaisu ei riitä

Muistelen lukeneeni jostain, että uusien pelien oppiminen ja pelaaminen ehkäisee dementoitumista. Siksi ja vain siksi olen käyttänyt huomattavasti aikaa yksinkertaisen yhdistä-kolme -pelin pelaamiseen. Tai en siis minä, vaan eräs ystäväni. Tuttava oikeastaan. Ei edes mitenkään kovin läheinen tuttava. Emme varsinaisesti ollenkaan tunne toisiamme. Kutsukaamme häntä Koehenkilöksi (K).

Pelin tarkoituksena on yhdistää kolme tai mielellään useampiakin samanvärisiä pallukoita. Onnistuneesta suorituksesta seuraa pieni tai suurempi posahdus ja maanvyörymä. Tai pallukanvyörymä, siis. Posahduksista saa pisteitä, pisteistä saa tähtiä ja niin edespäin. On siellä joitain muitakin tehtäviä suoritettavana, ja sitten on tietysti päästävä aina seuraavalle tasolle. Dementoituva vanhus Dementoitumista ehkäisemään pyrkivä henkilö saa tästä kokemuksen, että hänenkin napinpainalluksillaan on vielä jotain vaikutusta tähän maailmaan. Hänen aivonsa voivat mahdollisesti virkistyä, saattaapa tapahtua oppimistakin ja tulla onnistumisen elämyksiä. K väittää oppineensa, että jos sinnikkäästi yrittää tarpeeksi monta kertaa, voi lopulta ehkä sattumalta käydä hyvä tuuri. Sehän on hieno havainto sekin. Tavallaan.

K on kova kitisemään, ja niinpä hänellä on paljonkin sanottavaa aiheesta. Suodatan tähän muutamia keskeisiä näkökohtia.

K pelaa kännykällä, jossa on hipaisunäytt

- AAARGH EIEIEI, EI TOI OO KÄNNYKKÄ!  (Ooh, blogiini pääsi murtautumaan nuorison edustaja (N).)
K (vapisevalla äänellä): - No mutta onhan tää kännykkä...
N: - NO EI!!!! TOI ON AIFOUNI!!! KÄNNYKKÄ ON SELLANEN ONNETON... SELLANEN VANHANAIKANEN...
K: - Siis onko älypuhelin suomeksi aifouni?
N: - NO ON!!
K: - Ai vaikka se olis Samsung?
N (hölmistyy hetkeksi mutta kokoaa nopeasti uudelleen halveksuvan ilmeensä): - SÄ ET SIIS VAAN TAJUU MITÄÄN!!!!

K pelaa aifounilla, jossa on siis hipaisunäyttö. Tämä toimii hienosti niin kauan, kunnes näyttöön ilmestyy noin kolmas mainos. Mainoksen alareunassa on teksti, jossa ilmoitetaan, että se sulkeutuu automaattisesti 15 sekunnin kuluttua. Mutta K:lla ei ole viittätoista sekuntia! Elämä on lyhyt ja lyhenee koko ajan! K haluaa päästä jatkamaan peliä heti! Niinpä hän taas painaa mainoksen oikeassa yläkulmassa olevaa ruksia (X).

Toisin kuin ensimmäisen ja ehkä toisenkin mainoksen kohdalla, nyt ei tapahdu mitään. K ehtii painella ja lopulta hakata ruksia hyvinkin viisitoista kertaa kiihtyvällä nopeudella. K:n mukaan mainos on ruudussa oikeasti pidempään kuin luvatut 15 sek, sillä alareunan teksti, jossa sekuntilaskuri pyörii, ilmestyy vasta mainoksen jälkeen! Ainakin kaksi sekuntia myöhemmin!

Erityisesti K:ta ärsyttää, kun mainos teeskentelee ymmärtävänsä ruksinpainallukset väärin: joko yritykseksi kopioida mainittu ruksi taikka koko mainos, tai sitten kiihkeäksi kaipuuksi päästä mainostajan kotisivulle.

Kotisivun sulkemisen ajaksi pelin latautuminen toisessa ikkunassa pysähtyy, väittää K. Aikaa menee hukkaan vielä enemmän kuin viisitoista sekuntia!

Pahimpien viisitoistasekuntisten aikana K onnistuu aiheuttamaan mainosraukassa kaikki ylläkuvatut väärinkäsitykset.

K on myös vakuuttunut, että peli vahtaa, milloin hän on onnistumaisillaan erityisen hyvin, ja katuu tällöin antamiaan helppoja pallukkayhdistelmiä. Tällöin, K:n mukaan, näyttö lakkaa ymmärtämästä hänen sormenliikkeitään ja tarjoaa vääriä siirtoja. Ehdotukseen, että hänen sormenliikkeensä voisivat käydä voiton häämöttäessä nopeammiksi ja epätarkemmiksi, K suhtautuu väheksyvästi ja kiistää sellaisen mahdollisuuden täysin. Hän kertoo, että oikein hienojen pistemäärien räjähdellessä laariin (laari, ks. Muinaissuomalaisen sanaperinteen museokokoelma, agraariosasto) näyttö kieltäytyy hyväksymästä oikealta vasemmalle suuntautuvia sormenpyyhkäisyjä kokonaan, ja kun K taitavasti vaihtaa vauhdissa pyyhkäisynsä vasemmalta oikealle suuntautuviksi,  kännykkä  aifouni on ymmärtävinään, että hän tahtoo siirtyä katselemaan mainosta sillä aikaa, kun peli lataa itsensä alusta uudelleen.

K ilmoittaa, ettei tule milloinkaan eikä missään olosuhteissa hankkimaan yhtään niistä (moneen kertaan) kirotuista tuotteista tai palveluista, joita pelin huoltokatkoilla mainostetaan.

Lisäksi häntä harmittaa erityisesti, että jos jokus sattuu saamaan aikaan räjähdyksen pallukoita siirrellessä, peli kehuu sillälailla alentuvasti: "Charming!" ihan kuin pikkulasta, joka hellyttävästi opettelee pelaamaan shakkia.
- Kyllä minä tiedän, etten ole mikään sakkiaivo, K märisee, mutta en minä sentään niin huono ole että tarttee kehumaan ruveta!

Kypsän harkinnan jälkeen K on päättänyt luopua  kännykällä aifounilla pelaamisesta kokonaan ja siirtyä sanaristikoihin ja HB-lyijykynään. Hän on viisaasti vetäytynyt lepolomalle. Osastolle saa tuoda kukkia, mutta ei mitään, missä on pieniä pallukoita, sillä ne voisivat laukaista uuden kohtauksen.

P.S. Oikoluvun jälkeen K ilmoittaa, ettei muista milloinkaan käyneensä yllä referoitua keskustelua nuorison edustajan kanssa. Hän epäilee, ettei edes tunne ketään nuorison edustajaa, ja jos tunteekin, ei varmaankaan ole niiden kanssa puheväleissä. K väittää, että olen keksinyt keskustelun omasta päästäni tai muistelen jotain toista henkilöä. Hän suosittelee minullekin virkistäviä aivopelejä:
- Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

-----------------

Добро пожаловать на наш новый член!
Tervetuloa, uusi jäsen! Valitettavasti Bloggerkin on minua vastaan, enkä pääse lähemmin katsomaan, kuka olet. Toivottavasti ongelma korjaantuu pian.