Oikealla niittykukkasiemenpussiniityllä ei varmaan kasva koiranputkia, tai toisaalta akileijojakaan. Mutta ei se ole minun vikani, ne ovat tulleet sinne itse!
Sinähän muistaakseni tykkäät "etsi eläin" -tehtävistä. Hyvä! Etsi eläin:
Jaa ei vai? Vaikka kuvan napsauttaisi suuremmaksi? No hyvä on, mutta sitten saat etsiä niitä kaksi kappaletta:
Etsi eläin:
Etsi eläin (napsauta kuvaa):
Jokohan tässä tuli tarpeeksi, minulla olisi näitä lisää vaikka kuinka paljon! Koitan sulloa niitä johonkin toiseen postaukseen sitten, ellei tule muuta kiireellisempää.
Minä kyllä viihdyn tavattoman hyvin täällä villissä pusikossa. Että tällaista ilmestyykin ihan pyytämättä ihmisen pihalle! Kaiken sen ajan, jonka voisin käyttää raivaamiseen, saa kyllä helposti kulumaan ihan noita kasvien muotoja ihmetellessä.
Noista akileijoista olen melko kateellinen. Tykkäisin niistä, mutta näköjään tunne ei ole molemminpuoleinen, koska joku hassu sininen ja joskus jopa pari vaaleanpunaista ilmestyy, pian taas häviävät. Lehtiä vain näkyy. Pöh.
VastaaPoistaEtsi eläin - jonkun hyttysen näin, käykö?
Keskimmäisessä tehtäväkuvassa tosiaan on joku hyttynen tai banaanikärpänen tai muu lentävä öttiäinen, tosin istumassa. Käy.
PoistaHei
VastaaPoistaLueskelen säännöllisesti blogiasi ja TYKKÄÄN tavastasi kirjoittaa ja toki myös valokuvata. Monta hauskaa hetkeä noiden eläintekstitysten / "kuvaelmien" parissa. Ai niin, asiaan: IHANA niitty, voi miten kaunista.
Airi
Kiitos paljon, Airi! Tämä lämmitti!
PoistaKyllähän eläimen etsii, jos lajia ei tarvi tunnistaa!
VastaaPoistaMeilläkin kasvaa vaan tavallista sinistä akileijaa... ellei sitten joskus tulevaisuudessa kasva valkoisia niistä siemenistä, jotka keräsin valkoisesta kukasta. Voihan se olla, että kasvin "isä" onkin sininen, ja sitten tulee sinisiä.
Kuka noita elukoita nyt lajilleen tuntee! Enhän minä tunne kasvejakaan, ja ne sentään pysyvät paikallaan tunnistamisen ajan.
PoistaEi yhtään hullumpi niitty! Akileijat ovat kyllä aivan ihania ja ilmeisen elementissään niitylläsi. Nehän tykkäävät kasvaa tismalleen siellä, missä viihtyvät.
VastaaPoistaJuu. Päivänkakkaroita siellä on paljon myös, ja sitten myöhemmin suopayrttiä. He ovat ihan itse suunnitelleet tämän niityn.
PoistaLehtoakileijat ovat aivan ihania! Ja kiitollisia kasvatettavia. Putkahtelevat ittestään minne sattuu!
VastaaPoistaTosiaan! Viime kesänä yksi kasvoi liiteriin sisään seinänraosta.
Poistaluonto osaa puutarhasuunnitelun:)
VastaaPoistaOmasta mielestään on hyvinkin nokkela :D
PoistaMinulla on keittiöpuutarhakin tuollainen! Tiesitkö, että peruna on mahdoton rikkaruoho: kun sellaisen kerran maahan laittaa, se ilmestyy joka vuosi uudestaan, vaikka kuinka tarkkaan kaivaisi mukulat talteen! Yhtenä vuonna minulla kasvoi tomaatti käytävällä laattojen raossa. Ja valkosipulihan näköjään levittäytyy kaikkialle! Yksi salaattikin oli hypännyt monta metriä toiseen laatikkoon, vaikka en muista päästäneeni sitä kukkimaan viime vuonna. Pahuksen oreganoa ei saa kitkettyä millään, ja eikös viime vuonna löytynyt nurmikolta kaukaa kaikista yrttipenkeistä minttuesiintymä! Ikinä en ole tuonut tälle tontille minttua. Siellä se nyt leviää.
VastaaPoistaNice flowers!:)
VastaaPoistaThank you, Lukasz!
PoistaVarmasti monimuotoisempi ja kauniimpi niitty noin :)!
VastaaPoistaMitä kanivauvoille kuuluu?
Meillä on edelleen vain ne kaksi mustaa palleroa, mutta katsotaanpa jos jossain välissä ilmestyisi muutakin raportoitavaa. Joka tapauksessa voisi antaa palleroille taas puheenvuoron, kun he täyttävät ensi viikolla ne tärkeät kahdeksan viikkoa ja pääsevät ihan puntariin.
Poista